Kävin viikonloppuna Turussa, tuolla salaa rakkauteni kaupungissa. Asun siis nykyään Helsingissä mutta opiskelin ja vietin kuusi elämäni parasta vuotta Turussa. Uskon, että ihmiset muodostavat jonkin erityisen siteen juuri niihin paikkoihin missä tapahtuu paljon hyvää.
Omalta osaltani Turkuun liittyy paljon muistoja, siellä ystävystyin, erosin, rakastuin, juhlin ja hengailin. Elämä oli aika huoletonta ja suurin huoli oli ehtiikö seuraavana päivänä Hankenilla lunchata tyttöjen kanssa tarpeeksi kauan. Kukaan ei ollut kiinnostunut siitä onko asuntolainan korko sidottu kolmen vai kuuden kuukauden Euriboriin, kuinka monta vuotta voi vielä saada lapsia tai koska pitää mennä illalla kotiin, että ehtii varmasti nukkua kahdeksan tuntia. Ehei, kuulkaas. Silloin kiinnosti pitkät brunssit, Borgen & MK, Klubi, Dynamo, Akateemisen ale-pokkarit Hullareilla, Alvarin peli-illat ja Pikku Torren salsa-tunnit.
Niinpä tunsin itseni kovin sentimentaaliseksi kun kävelin jokirantaa pitkin Marttiin perjantai-illalla. Ei haitannut vaikka vettä vihmoi, ihmisiä oli liikkellä ehkä kolme ja Aurajoki oli ruma ja pimeä. Olisin silti voinut melkein heti jäädä siihen paikkaan.
Paitsi että en ehkä sittenkään. Osittain joku paikka tuntuu hyvältä juuri niiden muistojen ja hetkien takia. Ja niitähän ei enää saa takaisin. Ihmiset ovat muuttaneet, paikat sulkeneet ja oma elämäntilannekin on sellainen, että ei oikein voi hengailla sunnuntaisin Sufossa (Sunnuntai-Forte) vaikka kuinka haluaisi. Ja onhan sitten vielä se asuntoalainakin ja muita tylsiä velvollisuuksia.
Tämä kaikki ei kuitenkaan estä toisinaan leikkimästä, että Turku olisi sellainen pieni paratiisi maan päällä. Loppuun vielä pari parasta Turku-vinkkiä (ainakin vuonna 2008).
* Kesällä paras auringonottopaikka on Sibben (Sibelius-museon) takana
* Pelastusarmeijan kirpputori Yliopistonkadulla on oikea mekka
* MSG (Martinsillan Grilli) on klo 04.00 place to be
* Café Brahesta saa maailman isoimmat korvapuustit mutta Café Art on silti paras
* Blankon brunssi on kyllä hyvä mutta aika 2009
* Element on parasta mitä Turulla on antaa muotitietoisille
* Huomion arvoista on vielä, että Turun ravintolaskene on ihan omaa luokaansa, samaan ei yllä yksikään kaupunki Suomessa. Suositus ainakin seuraaviin: Tintå, Blanko, Hus Lindman, Kaskis (en vielä saanut pöytää), Kerttu, Olavin Krouvi, Ovo Osteria, Mami, Panini, Delhi Darbar ja Sergio's. Älä ainakaan mene Fonttiin tai Smöriin.
- kristiinas -
maanantai 30. marraskuuta 2015
lauantai 28. marraskuuta 2015
A L K U
No niin, kuudes kerta toden sanoo. Aikaisemmat bloggausyritykseni ovat kaatuneet ties minkä tekosyiden vuoksi. Joko on ollut liian kiire, liian ruma blogi tai liian sekavat jutut. Tällä(kin) kertaa aion, tsempata ja oikeasti tehdä tätä mitä oikeasti rakastan. Tai ehkä parempi lähetysmistapa tällä kertaa olisikin, että en lupaisi mitään itselleni vaan sen sijaan kirjoittaisin kun siltä tuntuu.
Mitä tämä blogi sitten käsittelee? Tähän kysymykseen tuskin on yksiselitteistä vastausta. Ystäväni Marika ehdotti, että blogini nim pitäisi olla "Mikä minusta tulee isona?". Elämäni kiinostuksenkohteet ja työt vaihtelevat suhteellisen usein ja olen lievästi sanottuna helposti tylsistyvää sorttia. Yhtenä päivänä minusta tulee joogi, toisena businessjohtaja ja kolmantena ope. Ei ole helppoa ei. No. tämä blogi ei silti kerro pelkästään siitä mitä milloinkin opiskelen (vaikka kyllä sitäkin varmasti sivutaan. Nyt olen aika innoissani kasvatustieteestä ja psykologiasta). Ehkä tämä kuitenkin on ennemmin lifestyle blogi - mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan, Tarkoituksena on kirjoittaa ruoasta, treenistä, hyvistä mestoista ja parhaista tyypeistä, Täällä voi seurata elämääni ja ehkä löytää oman zen-tilan vaikka minä en siihen ikinä pääsisikään.
Ehkä vielä loppuun hieman minusta, kuka olen ja mitä teen. Olen siis 27-vuotias, markkinointipäällikkönä työskentelevä, some-koukussa oleva Helsingissä asuva porilainen. Rakastan joogaa, juoksua ja dancehallia ja salilla käyn aika usein koska pakko. Käytän lähes kaikki rahani matkusteluun ja loput ylisuuren lainan lyhennykseen (isäni mukaan parempi kohde olisivat Finnairin-osakkeet, vink vink se joka haluaa uskoa Aria). Rakas Hele määritteli myös, että minulla on lievä ADHD mutta kuulemma osaan kanavoida ylimääräisen energian ja levottomuuden oikein. Oli miten oli, viihdyn juuri nyt aika hyvin omassa elämässäni ja pidän siitä, että elämässä on erilaisia projekteja koko ajan. Näistä, ja vähän muista, projekteista lisää myöhemmin.
Sopivasti sattuikin loppumaan juuri tuo Pedagogikens psykologi-kurssi Turussa niin taidanpa hypätä Poriin ja mennä päiväksi mamman lihapatojen ääreen. Kuka muuten tiesi, että bulimia johtuu oral-traumasta, joka on kehittynyt 0-1 vuoden iässä kun lapset tunkevat asioita suuhunsa?
- kristiina -
Mitä tämä blogi sitten käsittelee? Tähän kysymykseen tuskin on yksiselitteistä vastausta. Ystäväni Marika ehdotti, että blogini nim pitäisi olla "Mikä minusta tulee isona?". Elämäni kiinostuksenkohteet ja työt vaihtelevat suhteellisen usein ja olen lievästi sanottuna helposti tylsistyvää sorttia. Yhtenä päivänä minusta tulee joogi, toisena businessjohtaja ja kolmantena ope. Ei ole helppoa ei. No. tämä blogi ei silti kerro pelkästään siitä mitä milloinkin opiskelen (vaikka kyllä sitäkin varmasti sivutaan. Nyt olen aika innoissani kasvatustieteestä ja psykologiasta). Ehkä tämä kuitenkin on ennemmin lifestyle blogi - mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan, Tarkoituksena on kirjoittaa ruoasta, treenistä, hyvistä mestoista ja parhaista tyypeistä, Täällä voi seurata elämääni ja ehkä löytää oman zen-tilan vaikka minä en siihen ikinä pääsisikään.
![]() |
Boris ja minä Pietarissa |
Sopivasti sattuikin loppumaan juuri tuo Pedagogikens psykologi-kurssi Turussa niin taidanpa hypätä Poriin ja mennä päiväksi mamman lihapatojen ääreen. Kuka muuten tiesi, että bulimia johtuu oral-traumasta, joka on kehittynyt 0-1 vuoden iässä kun lapset tunkevat asioita suuhunsa?
- kristiina -
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)