Tjenare mannen!

 Ekstemporeteksti, topp vai flopp? Harjoittelin Meta Pikselin asentamista, tarvitsin sitä varten saitin ja muistin blogini. Ja siis mitä juttuja täältä löytyi! Analytiikan mukaan saitilla on viimeisen kuukauden aikana vieraillut kolme ihmistä (moikka vaan te kolme uskollista lukijaa, jotka eivät kolmeen vuoteen ole saaneet vaivalle minkäälaista palkkaa). Mutta ketä lukijoiden vähyys kiinnostaa? Ei ketään koska tämä on mun päiväkirja. My place, my rules. Elikkäs nopea recap mitä 2020 toukokuun jälkeen elämässä on tapahtunut:

1. Sain toisen lapsen (tai me saatiin, on se Atenkin). Rudolf syntyi lokakuussa 2020.
2. Ostettiin se kauan puhuttu mökki. Joo, ne tiukat speksit suli samaa tahtia kun Antarktis eli ei tullut omaa merenranta tonttia Airistolta PAITSI MELKEIN
3. Vaihdoin töitä. 
4. Vaihdoin takaisin.

Siinä se elämä sitten 2020-2023 olikin. Tein töitä, hengasin lasten kanssa, remppasin (tai Atte remppasi) sitä mökkiä. Ei siihen sitten muuta oikein mahtunutkaan eli tuskin tämä blogi kovin monesta asiasta on jäänyt paitsi. Hyvin voi jatkaa siihen mihin 2020 jäi.

Kuvitus by Dall-E koska joku kuva piti saada. Hieno tuli,

Vähän kiinnostais elävöittää tää uudestaan. Tehdä oikeesti joku kiva ulkoasu ja silleen vähän hienompi. Voi olla, että tämä(kään) skenaario ei tapahdu mutta inspiraatio on inspiraatio. Nyt pitäisi takoa kun rauta on kuumaa vai mitä mikä 1300-luvun suomalainen sananlasku tähän sopisi.

Koska tämä blogi on tunnettu tajunnunvirrasta ja todella epäjäsennellyistä ja irrallisista blogiteksteistä, tässä tämänhetkinen to-do-listani:

1. Tee side-hustlaus koulutusmateriaali valmiiksi 
2. Osta jotain järkevää (?) lasten joulukalenteriin
3. Varaa kampaaja
4. Päätä tuleeko Astrid Rukalle
5. Osta Metskille ristiäislahja
6. Keksi joku uusi haave tai tavoite, jota kohti lähteä luovimaan.

Ei siis paljoa hommaa. Eniten random juttu on myös se, että kirjoitan tätä Tukholmalaisessa hotellihuoneessa. Anna ja Karo on Lars Winnerbäckin (vai miten se kirjoitetaan, en nyt jaksa googlata) keikalla. Luojalle kiitos en mennyt sinne mukaan. Hengailu yksin hotellissa on yllättäen best! Olin salilla, ostin ICAsta Cokis Zeroa ja silikoonisen pullasudin. Life is great!

Nyt tämä sekava sepustus loppuu! Nähdään pian, voikaa hyvin te kolme uskollista lukijaa! 

Moiccu!

Moiccu blogi! Melkein yhdeksän kuukautta ja olen takaisin. Viime aikoina kirjoitushammasta on kolottanut (vai miten se nyt sanotaan) ja on tuntunut siltä, että voisi tarttua kynään. Syitä miksi en ole saanut mitään aikaiseksi on oikeastaan kolme:

1. Laiskuus ja se tunne kun vuorokaudessa on joku yksi vapaa tunti. Mihin sen haluaa käyttää? 

2. Pohdinta siitä mistä oikein kirjoitan? Henkilökohtaisesti tykkään eniten kirjoittaa tajunnanvirtaa ja omia kuulumisia mutta ketä ne nyt muka kiinnostaa? Mutta toisaalta ei tämä blogi ole tarkoitettu oikeastaan kenellekkään, kirjoitan itseni vuoksi. Onko sillä sitten muka niin väliä? Silti mietin pitäisikö fokusoida johonkin? On remppa-, ruoka-, ja puutarhablogeja mutta harmi vaan, että tiedä tuollaisista asioista mitään. Ei ole oikein mitään isoa projektia, jonka ympärille blogia rakentaa? Haittaako se vai ei? Tämä ajatuskehä pyörii päässäni joten olen antanut koko homman olla. Ja juu, tämä on vielä ratkaisematta

3. Kohtaan kaksi liittyen: pitäisikö perustaa ihan uusi blogi, aloittaa puhtaalta pöydältä? Jos kyllä, tarvitsen kyllä uuden, selkeä aiheen ja suunnan. 

Meidän pihassakin on hanami

Voisiko joka ratkaista pulmat puolestani? Toisaalta ehkä vaan taas ylianalysoin koska tuntuu taas hyvältä tuulettaa ajatuksia täällä. En lupaa mitään mutta olisi hyvä eksyä tänne hieman useammin kuin puolen vuoden välein.

Seuraavana agendalla on appelsiini ja jakso Westworldia (kausi kolme, olet ollut tähän asti pettymys).

-kristiinas

Myöhäiskesällä

Olin aamulla joogassa ja kuulin, että nyt meneillään oleva myöhäiskesä on siirtymäkausi kesän ja syksyn, yinin ja yangin välissä, ja maa on silloin elementissään. Silloin juurrutetaan, käännytään sisäänpäin ja pohditaan mikä itselle on tärkeää. Tadasana, vuoriasento, tarkoittaa kirjaimellisesti “seisoa omilla jaloillaan”, eli miten omien ajatusten takana tulisi seisoa ilman, että antaa ulkopuolisen paineen vaikuttaa tai kyseenalaistaa mitään.

Vaikka olen hyvä laukomaan mielipiteitä, tunnistan itsessäni myös pienen miellyttäjän. En pidä konflikteista enkä oikeastaan osaa sanoa “ei” oikeastaan mihinkään. Tämä voi olla hyvä tai huono asia, riippuen miten asian näkee. Sanomalla aina “kyllä”, kokee, näkee ja pääsee osalliseksi erilaisiin seikkailuihin. Toisaalta sama “kyllä” vie voimavaroja sellaiselta, mihin ehkä oikeasti haluaisi panostaa. Niin töissä kuin vapaallakin löydän itseni aina milloin mistäkin tilanteesta ja pohdin miten ihmeessä päädyin taas tähän. 

Nyt alkusyksyllä, tai myöhäiskesällä, miten sen ottaa, voisi ehkä pohtia, mitä itse haluaa, mikä on tärkeää ja mihin energiansa käyttää. Vähemmän hötkyilyä, enemmän fokusta, kiitos! Luen juuri Ola Schenströmin “Mindfulness i vardagen” kirjaa ja parhaita oivalluksia on ollut, että tiedostava läsnäolo ei tarkoita aina meditaatiota vaan keskittyminen monotoniseen tekemiseen (esim. hampaiden pesuun, imurointiin, kävelyyn) voi yhtä hyvin olla mindfulnessiä. 

Enemmän metsäretkiä ja rauhallisia sunnuntaiaamupaloja tähän syksyyn kiitos!

-kristiinas

Eniten ei ainakaan kiinnosta kesä

Syksyllä kiinnostaa aika moni uusi (tai vanha) juttu. Kesän jälkeen nurkat on ihan kirjaimellisesti ja myös kuvainnollisesti pölyiset. 

Tällä hetkellä kiinnostaakin:

Valokuvaus! Perustimme Aten kanssa harrastuskerhon, jossa kerran viikossa yhtenä iltana mennään epämukavuusalueelle ja harjoitellaan jotain uutta taitoa. Joten joka sunnuntai-ilta kaiva kaapista minijärkkärini ja uppouden valotuksen määrään, ISO-lukujen ja suljinaukkojen kokoon. Tuntuu jotenkin raikkaallta oppia jotain uutta!


Ulkoilu. Yllättäen kiinnostaa vähemmän sali ja jumpat kuin kesällä ja enemmän taas rehti reippailu. Metsässä ja rannoilla. Sisäinen oravani nostaa myös päätään ja haluisin kerätä sieniä, omenia, yrttejä, what not. 

Toritus. Tavaraa menee aika paljon myyntiin mutta myös hakuvahdeista löytyy juttuja. Kiinnostaa siis taas sisustaminen ja toisaalta kaikesta turhasta luopuminen (yllättäen). Parhaita hetkiä on kun uusi Deko tulee kotiin ja voin maata lattialla joogamatolla ja lukea lehteä (aka unelmoida).

Kaikenlaisen arkikivan keksiminen. Tämä konsepti on kopioitu siskoltani (ja jos joku kysyy Atelta, tämä tuksin on “kivaa”). No kuitenkin, siivouspäivän pelillistäminen ja konseptointi (hei vaan entinen työni konseptisuunnittelijana :D ). Homma menee niin, että valitaan yksi ilta viikosta joka on siivouspäivä. Sen viikon siivoustehtävät listataan yksitellen to-do listalle (myös ne kaikkeista pienimmät hommat) ja sitten listalta valitaan vuorotellen juttuja. Taktiikoita on kahta erilaista. Joko ensin yritetään hamstrata ne pienet helpot tai sitten vaan tartutaan härkää sarvista ja tehdään ne ärsyttävät eka. Tyydytystä tuo kun saa heti homman hoidettua ruksata homman ja valita seuraavan. Kun lista on tehty, homma palkitaan jollain kivalla, esim. mustikkapiirakalla tai uudella sarjalla.


Vanha-uusi harrastukseni twerkkaus. Jos joku muistaa uudenvuodenlupaukseni oli löytää itseni taas twerk-tunnilta 1,5 vuoden tauon jälkeen ja KYLLÄ! Huomenna se alkaa! En voisi olla iloisempi. Ihanaa myös, että on säännöllinen harrastus joka tiistai #rutiinit


Eli tervetuloa syksy! Olen valmis.

-kristiinas

Syksyn aloitus

Eilen olis syyskuun ensimmäinen päivä. Virallinen syksyn aloitus. Oma syksyni alkoi 12.8 kun palasin töihin ja A meni tarhaan. Mutta eilen sain syksystä ekaa kertaa kiinni. Jo monta kertaa toistettu tosiasia on, että olen syksytyyppi. Kesän jälkeen sosiaalinen stressi on vienyt kaikki voimat ja tuntuu parhaalta mysata kotona, tehdä ruokaa ja viettää sitä kuuluisaa kivaa arkea.

Elämäni parhaita päätöksiä on ollut tehdä neljän päivän työviikkoa (kiitos Sanna Marin kun nostit tämän taas esiin). Olen siis maanantait kotona - niin kuin tänäkin maanantaina. Viikonloppu ei siis lopu sunnuntaihin vaan sunnuntai-ilta tuntuu uudelta lauantailta, huomennakin saa ottaa rennosti! Maanantaisin hengataan enemmän A:n kanssa ja hoidetaan arkihommia. Tehdään ruokaa, treenataan, luetaan lehtiä ja kirjoja. Toisinaan saatan hoitaa jonkin työhomman mutta sekään ei haittaa kun sen tekee vapaa-ehtoisesti. Nelipäiväinen tuntuu just hyvältä! Töissä olen tehokkaampi, priorisoin hommia ja mietin, mitä oikeasti haluun tehdä. Kotonakin homma pysyy paremmin hallussa kun maanantaisin ehtii siivota, toritella ja tehdä sellaista ekstraa mitä muuten ei tulisi tehtyä.

Tänään syyskuun ensimmäisenä maanantaina olen:


Hengannut aamun Astridin kanssa ja bongaillut veneitä, keittänyt puuroa ja leikkinyt sängyssä.

Ollut uimassa Stadikalla, kapessa asioilla ja lounaalla.

Hengannut Mutterissa, lukenut Hesarin ja HBL:n.

Leikkinyt ja A:n kanssa urheilukentällä ja syönyt tortilloja.


Best.


-kristiinas

Se on täällä!

Tänään se alkoi. Kesä 2019 nimittäin. Vaikka ulkona paistaa aurinko ja kaikki näyttää juuri niin raikkaan vihreältä kuin alkukesästä vaan voi, ei kesänjulistus liity tällä kertaa säähän, vaan itse asiassa sosiaaliseen mediaan. Tänä tavallisena tiistaipäivänä luin kahdesta eri blogista kesälistaa. Tiedätte ne bucket list-tyyppiset listaukset, joita itsekin olen raapustanut. Listoissa mainittiin asioita, jotka saivat ihon kihelmöimään ja ajatukset lentämään valoisiin öihin. Pyöräretkiä, eväsreissuja, iltauinteja, torikahveja ja kesäsadetta. Tämän kaiken lisäksi Hanna Gullichsen muistutti blogissaan, että kesästä pitää nauttia nyt koska kuukauden päästä on jo juhannus! Ja sitten illat taas pimenevät - jaadajaadajaada. 

Näin ollen marssin ensi töikseni ensimmäiselle jäätelökioskille ja ostin jätskin. Etsin Torista parveketuoleja ja päätin ostaa yrttejä ulos. Ajattelin, että mitä sitä kesäsäitä ja hellettä odottelemaan, Suomen kesä on nyt. Jos joka päivä tekee ajatuksella jonkun kivan kesäjutun, ei kesä voi mennä ohi, eihän? 

Viikonloppuna ostin Porista kirppikseltä ihanan punotun korilaukun. Kerroin myyjälle, että näen miten ihanneminä hakee laukku heilun kesällä torilta mansikat, pakkaa koriin eväiden lisäksi rantakamppeet ja pyöräilee helmat hulmuten uimarannalle retkelle. Nähtäväksi toteutuuko mikään tästä mielikuvasta vai onko se vain ihanneminä, joka kuvittelee moista. 

Toinen varma kesän merkki on taas orastava mökkikuume. Pitkästä aikaa avasin Oikotien ja ihan huvikseni tarkastin tilanteen. Speksit ovat aika tarkat niin varteenotettavia kohteita ei ole viimeisen kahden vuoden aikana oikein tullut vastaan. Ja tiedättekö mitä! Nyt olisi yksi potentiaalinen. Harmi vaan, että tällä hetkellä ei varsinaisesti ole oikein tuo rahoituspuoli kunnossa niin taitaa mennä tämä yksilö ohi. Haaveilen siltä valoisista illoista omalla pihalla ja siitä miten aamuisin sukellan ensitöikseni laiturilta mereen. 

Nauttikaa kesästä kaverit, se on ihmisen parasta aikaa!

-kristiinas

Ps. Kuinka boss ja huikea voi olla? Ei ainakaan enempää kuin Beyoncé. Homecoming on parasta mitä olen pitkään aikaan nähnyt! Katsokaa jos ette vielä katsoneet. Lifegoal on olla Beyoncén kiertueiden visuaalinen vastaaja. Beychella! Rumpupärinä, kampaukset, asut, tanssi, fiilis ja asenne. Näistä voisi Beyoncélta ainakin oppia.

Pääsiäis-moiccu

Hei blogi! Muistin taas olemassa olosi kun lupasin töissä ensi viikolla vetää kollegani puolesta Vaikuttaja yritysblogi-koulutuksen. Tämä blogi on kaikkea muuta kuin vaikuttava mutta siitä viis, muistin taas kuinka kivaa on kirjoittaa.

Sinänsä elämä rullaa eteenpäin kuten ennenkin mutta onhan tässä jotain muuttunutkin. Palasin töihin pari viikkoa sitten äitiysloman jälkeen ja Atte jäi A:n kanssa kotiin. Eli hejssan uusi arki! Teen nelipäiväistä viikkoa ja voin vakuuttaa, että se on parasta mitä olen vähän aikaan keksinyt. 

Toinen maininnan arvoinen asia on, että näyttää vahvasti siltä, että opettajakoulu on osaltani taputeltu. Vaikka ei saisi huudella etukäteen, olen palauttanut kaikki tehtävät, suorittanut kummatkin harjoittelujaksot loppuun ja näin ollen valmistuminen olisi toukokuussa. En voi todeta muuta kuin, että kiitos 2017-2019. Suuri huojennus siitä, että sain kuin sainkin elämäni yhden työläimmän tutkinnon maaliin kaiken hässäkän ohella. En ajatellut hetkeen opiskella mitään (ehkä). 

Yllättäen myös mieleni muuttuu aina tuulensuunnan mukaan ja nyt on taas kauhea reissukuume. Vielä helmikuussa olin sitä mieltä, että matkustaminen ei juuri nyt jaksa kiinnostaa yhtään. Nyt taas kuitenkin löydän itseni googlailemasti potentiaalisia uusia matkakohteita. Top listalla ovat tällä hetkellä Mexico ja Pohjois-Italia. Koska Sayulita ei ehkä ole se rentouttavin kohde 9 kk lapsen kanssa, seuraava kohde on mahdollisesti autoiluloma Pohjois-Italiassa. Saa kertoa kivoja vinkkejä sinne! Myös Umbria kiinnostaa. 

Kun kerran pääsin vauhtiin haluaisin myös sanoa pari sanaa ilmastosta (juuri sopivasti matkaintoilun jälkeen), oudoista pohtimistani asioista, nelipäiväisestä työviikosta ja palautumisesta. Koska kuitenkin pidän ensi viikolla blogikoulutuksen, yritän muistaa omat sääntöni, enkä ymppää 357 asiaa samaan postaukseen. Eli olkoon tämä vain kuulumispostaus.

Juuri tällä hetkellä istun sohvalla ja syön hapankorppuja pestolla - lupaan olla suttaamatta, Atte. On pitkäperjantai, kello on 10.06 ja Dino nukkuu. Atte lähti Åreen laskemaan ja meillä on Astridin kanssa laatuaikaa. Koska yksin kokkaaminen ei kiinnosta, siirrymme huomenna Poriin mummun ruokapatojen ääreen. Ulkona paistaa aurinkoa ja on 10,4 astetta lämmintä. Pääsiäisen agendalla on ulkoilua, keinumista, lenkkeilyä, lukemista ja (äidin) ruokaa. Ikkunat pitäisi pestä mutta taidan odottaa, että Atte saapuu kotiin. Tänään siivoan parvekkeen ja käyn ostamassa kukkia. Siinäpä se.

Nyt Dino heräsi niin mennään bongaamaan koiria.

Rentouttavaa pääsiäistä!

-kristiinas