Viikon paras päivä

Jaahas, istun taas vaihteeksi lentokoneessa. Tällä kertaa suuntana Saksa ja Vappu Hampurissa. Seuraa sekalaista tajunnanvirtaa koska oon aika väsynyt (viisipäiväinen työviikko, olin jo unohtanut!) enkä ole inspiroitunut kirjoittamisen osalta oikein mistään aiheesta. Osasyyllinen tähän aivokoomaan on ehkä myös ne kolme skumppalasia, jotka ehdin jo ennen lentoa nauttimaan. Eli suomeksi väsyttää.

Viikonloput suunnitelmat sen sijaan ovat huikeat. Tullaan viettämään Morren synttäreitä kunnon juhlilla, hengailemaan Limpun kanssa, nauttimaan riittävästi pretzeleitä ja aperoleja. Ehkä voisi testata jonkun uuden ravintolan ja mahdollisesti käydä vähän kaupoilla . Pakkasin kyllä myös urheiluvaatteet messiin jos intoudun juoksemaan tai kävelemään Alsterin ympäri. Katsotaan miten käy!

Hampurissa kiinnostaa kyllä taas DM ja Rossmann mutta koska Air Baltic en voi hamstrata sieltä kaikkea tuiki tarpeellista. Toisaalta myös ehkä ihan hyvä koska kotona on kaappientyhjennysoperaatio menossa.


Ja vaikka Vappu onkin ihmisen parasta aikaa, kiinnostaa kyllä kokea eka Vappu poissa Suomesta. Hampuri ei ehkä voita Turun Vartiovuorta mutta ainakin seura tulee olemaan 10/10.


Tämän rönsyilevän tekstin myötä toivotan huikeeta Vappua kaikille! Muistakaa simat, älkää hukatko lakkejanne ja varatkaa tiistaille jo smoothieaineet jääkaappiin.


-kristiinas

Tyhjän paperin kammo Huhtikuussa

Jaahas, minne katosi huhtikuu? Sunnuntaina on vappu, kuka olisi uskonut. Viime viikolla joogassa puhuttiin kevätväsymyksestä. Mulla ei oo kevätväsymystä mutta kevätstressiä ou yes. Vaikea edes sanoa mihin huhtikuu katosi mutta sinne tänne on tullut (taas kerran) sinkoiltua. Vakaa päätökseni olla tänä vuonna zen on kyllä viime aikoina ollut hyllyllä. Pahinta tässä kaikessa on se, että oon laiminlyönyt mun kaikkia lempparirutiineja. Blogi, kotijooga, dancehall, lukeminen ja kymmeneltä nukkumaan-asetus ei oo kyllä olleet juttuja, jotka olis ollut huhtikuussa top-listalla. Ikävä kyllä.

Huhtikuun fiilis: Kiire. Töissä on ollut kiire ja vapaalla on ollut kiire. Joka viikonloppu on ollut jotain ohjelmaa ja arkisin oon ehtinyt lähinnä treenata ja tehdä töitä. Ja kiire puolestaan on johtanut siihen, että riittämättömyys ja kireys löytyy myös kuukauden fiilislistalta. Oon toki ollut myös innoissani valosta ja kaikista kivoista uusista jutuista mutta silti jotenkin kiire on vienyt tältäkin ilolta vähän pohjaa.

Huhtikuun puuhastelut: En tiedä onko syynä kevät vai mikä mutta viime aikoina on kiinnostanut siivous ja kaappien tyhjennys. Oon torittanut vaikka mitä, syönyt kuivakaappeja ja pakastinta tyhjäksi ja puunannut ikkunoita ja lattioita (okei, Atte pesi meidän ikkunat). Pohja- (tai huippu-) noteeraus taisi olla tänään kun pesin lattia listoja hammasharjalla. Niinpä...Tämän lisäksi oon ollut jo kaksi kertaa Porissa, kerran Oulussa, Kouvolassa, Turussa ja Tukholmassa. Myös sijoittaminen ja säästäminen on kiinnostanut. Oon nykyään kyllä sellainen sijoittaja, että. Jos joku kaipaa sijoitusvinkkejä joko minä tai personal sijoitusneuvojani Hasse autetaan!

Huhtikuun ostokset: Mitään en oon ostanut vaan lähinnä yrittänyt päästä kaikesta turhasta eroon. Eli kuukauden ostoslistalle on ollut lähinnä ruokaa ja lentoja.

Huhtikuun ruoka: Ööö, ei mitään hajua. Mitä kaapista on löytynyt? Tässä kuussa ei ole juuri kokkaus kiinnostanut vaan sieltä on menty missä aita on ollut matalin. Muiden suorituksista voidaan nostaa äidin huikea pasha ja Aten makkarantekofarssi - koko keittiö näytti teurastamolta (mausta en tiedä koska en maistanut)

Huhtikuun bubbling under: Hain ÅA:lle suorittamaan ammatillisen opettajan pätevyyden. Jännittää miten käy! Tack för kaffet-podcast! Jos et vielä kuunnellut, tee se! Ja Skamin uudet jaksot! Sata sydäntä Sanalle mutta itku ja surku kun tää kausi on viimeinen.

Eli aika matalavireinen kuukausi. Tarkoituksena on nyt nousta suosta ja tehdä toukokuusta huippu. Jos huhtikuussa on lähinnä suoritettu niin toukokuussa sitten nautitaan! Perjantaina Hampuri ja Anna - hyvä kuukauden aloitus siis ainakin tulossa.

Stay strong!

-kristiinas

Suomijuna

Kuka tietää missä on Kello? Tai on koskaan eden kuullut sellaisesta paikasta kuin Vihanti? Tai, että Ylivieskasta voi mennä päiväreissulle Rukalle? Matkailu tosiaan avartaa ja tässä tapauksessa erityisesti kotimaanmatkailu. Tähän päivään kun on mahtunut monta ekaa kertaa. Oon tänään matkustanut ekaa kertaa Helsingistä Ouluun junalla. Oon ollut ekaa kertaa junan ravintolavaunussa syömässä ja ekaa kertaa lukenut Vieskan Viikko-lehteä. 

Ja vaikka matkan päämäärä oli niinkin masentava tilaisuus kuin hautajaiset ja pakarani ovat jumissa 20 tunnin istumisesta, on päivä ollut vähintääkin erilainen. Jos Ylen Juhannusjuna oli hitti ja sitä seurattiin vaihtuvien Suomi-maisemien vuoksi, ehdotan, että Yle tekee ohjelmalla jatkoa ja kuvaa junassa vaihtuvaa porukkaa vuorokauden aikaan vaikka Helsingistä Rovaniemelle. Koska kiinnostavinta on kuitenkin kaikki ne vaihtuvat tyypit. Oon päivän aikana nähnyt satoja junaan nousevia ja pois jääviä tyyppejä. Oli se nukkuva hippipariskunta Helsingistä Tampereelle, remuava naisporukka Seinäjoelta Kokkolaan. Oli angstisia shoppailureissulla olevia teinejä Ylivieskasta Ouluun ja iloinen bileporukkaa Lapualta Seinäjoelle. Jumppajoukkueita, työmatkalaisia, vanhoja pariskuntia, kuntavaaliehdokkaita ja hiihtoreissuille suuntaavia. Juna Helsingistä Ouluun on Suomi pienoiskoossa ja joskus olen ihmetellyt kuka muka äänestää persuja/Kokoomusta/Keskustaa/SDP:tä, en kyllä ihmettele enää. 

Tylsinä hetkinä oon viihdyttänyt itseäni miettimällä mihin kaikki ovat menossa ja mistä he ovat tulossa. Ihmisillä vaikuttaa olevan outoja matkustapoja ja luultavasti vielä oudompia matkustussyitä. Mietin olisinko itse lähtenyt lauantaina 150 km päähän jakamaan flyereita tai käymäään kaverin kanssa kahvilla? Tai ottaisin evääksi broileripyöryköitä ja piimää? Tuskinpa.

Enää 100 km jäljellä Helsinkiin. Mietin, että kuudessa tunnissa lentää Helsingistä Delhiin. Delhi ja Oulu ovat toisistaan yhtä kaukana kuin Piraattipuolue hallituksesta. Mutta joskus kannattaa lähteä Delhin sijaan Ouluun ja yllättyä. Halvempaa ja ekologisempaakin se on. 

Ja jos joku jäi miettimään, Kello on Haukiputaan vieressä Oulun yläpuolella. Tarkistin kartasta. 

Kuin laittaisi rahaa pankkiin

Vietin viime viikolla pitkän viikonlopun Berliinissä. Kyse oli työpaikan virkistysreissusta mutta töiden lisäksi ehdittiin kyllä hengailla ja nauttia kaupungista ihan kunnolla. Reissussa tuli työkaverin kanssa puhetta matkustamisesta. Olettamushan on, että kaikkien on tykättävä reissaamisesta. Uusia paikkoja, uusia elämyksiä, erilaisia kulttuureita ja omien näkökulmien laajentamista. Täydellistä? Ilmeisesti ei kuitenkaan kaikkien mielestä. Tiedän parikin ihmistä, jotka sanovat ihan suoraan, että jäävät lomilla mielummin kotiin ja valitsevat tutun ja turvallisen kaiken uuden (ja vaativan) sijaan. Toisaalta voin hyvin ymmärtää tyyppejä, joiden mielestä matkustaminen on raskasta. Hommahan on pääosin venailua ja etsimistä. Istut junissa, lentokentillä, lentokoneissa ja hotelliauloissa. Etsit hotellia, parasta ruokapaikkaa, nähtävyyttä tai oikeaa reittiä. Useimmiten on joko liian kuuma tai kylmä, märkää tai tuulista. Sänky ei ole oma ja vesi juomakelvotonta. Täysin ymmärrettäviä syitä olla poistumatta kotoa. Siis jollekulle muulle mutta ei itselleni. 

Mulla on elämässä yksi periaate. Jos joku ehdottaa matkaa eikä mulla ole mitään konkreettista syytä kieltäytyä, sanon aina kyllä (sama koskee yhteistreenejä, aina on pakko sanoa joo!). Olen aina valmis uudelle seikkailulle ja aina pitää olla kiikarissa uusi reissu. Ja ymmärrän toki olevani etuoikeutettu kun on mahdollisuus matkustaa näinkin paljon. Mutta samalla olen valmis säästämään kaikesta muusta. Voin syödä helposti puuroa ja sosekeittoa kaikki viikot ja ostaa vaatteeni alesta, pistän rahani reissuihin. 

Matkustaminen on nukkumisen lisäksi parhaita asioita, johon ihminen voi sijoittaa. On ihan käsittämätöntä kuinka paljon reissuilta huomaamattaan oppii. Arkisia projektijohtamistaitoja silloin kuin kaikki menee vikaan, tulivuori purkautuu ja lennot perutaan. Ja nippelitietoja kohdemaasta. Miten muuten voisi tietää Indonesian presidentistä tai kreikkalaisten pääsiäiskulkueista? Tai kuka tietää mikä on Sri Lankan pääkaupunki? 

Eli vaikka matkustaminen onkin joskus raskasta, aikaavievää, hikistä ja stressaavaa, painaa vaakakupissa silti enemmän elämykset, uudet asiat, kulttuurit ja maisemat. Ilman maisemanvaihtoa alkaa seinät omassa huushollissa kaatua päälle - vaikka se oma koti onkin maailman paras paikka. 

Kevään ja kesän reissukuviot alkavat olla selvillä. Seuraavaksi agendalla on tuttu ja turvallinen Tukholma, vappu Hampurissa, uusi tuttavuus Zurich ja heinäkuussa kliseisen hurmaavat häät Toscanassa. Ja koska kotonakin on kivaa ja Suomen kesä paras, kesällä ei lähdetä mihinkään kauas! Silloin riittää kulkuvälineeksi vene ja pyörä. 

-kristiinas