Vietin viime viikolla pitkän viikonlopun Berliinissä. Kyse oli työpaikan virkistysreissusta mutta töiden lisäksi ehdittiin kyllä hengailla ja nauttia kaupungista ihan kunnolla. Reissussa tuli työkaverin kanssa puhetta matkustamisesta. Olettamushan on, että kaikkien on tykättävä reissaamisesta. Uusia paikkoja, uusia elämyksiä, erilaisia kulttuureita ja omien näkökulmien laajentamista. Täydellistä? Ilmeisesti ei kuitenkaan kaikkien mielestä. Tiedän parikin ihmistä, jotka sanovat ihan suoraan, että jäävät lomilla mielummin kotiin ja valitsevat tutun ja turvallisen kaiken uuden (ja vaativan) sijaan. Toisaalta voin hyvin ymmärtää tyyppejä, joiden mielestä matkustaminen on raskasta. Hommahan on pääosin venailua ja etsimistä. Istut junissa, lentokentillä, lentokoneissa ja hotelliauloissa. Etsit hotellia, parasta ruokapaikkaa, nähtävyyttä tai oikeaa reittiä. Useimmiten on joko liian kuuma tai kylmä, märkää tai tuulista. Sänky ei ole oma ja vesi juomakelvotonta. Täysin ymmärrettäviä syitä olla poistumatta kotoa. Siis jollekulle muulle mutta ei itselleni.
Mulla on elämässä yksi periaate. Jos joku ehdottaa matkaa eikä mulla ole mitään konkreettista syytä kieltäytyä, sanon aina kyllä (sama koskee yhteistreenejä, aina on pakko sanoa joo!). Olen aina valmis uudelle seikkailulle ja aina pitää olla kiikarissa uusi reissu. Ja ymmärrän toki olevani etuoikeutettu kun on mahdollisuus matkustaa näinkin paljon. Mutta samalla olen valmis säästämään kaikesta muusta. Voin syödä helposti puuroa ja sosekeittoa kaikki viikot ja ostaa vaatteeni alesta, pistän rahani reissuihin.
Matkustaminen on nukkumisen lisäksi parhaita asioita, johon ihminen voi sijoittaa. On ihan käsittämätöntä kuinka paljon reissuilta huomaamattaan oppii. Arkisia projektijohtamistaitoja silloin kuin kaikki menee vikaan, tulivuori purkautuu ja lennot perutaan. Ja nippelitietoja kohdemaasta. Miten muuten voisi tietää Indonesian presidentistä tai kreikkalaisten pääsiäiskulkueista? Tai kuka tietää mikä on Sri Lankan pääkaupunki?
Eli vaikka matkustaminen onkin joskus raskasta, aikaavievää, hikistä ja stressaavaa, painaa vaakakupissa silti enemmän elämykset, uudet asiat, kulttuurit ja maisemat. Ilman maisemanvaihtoa alkaa seinät omassa huushollissa kaatua päälle - vaikka se oma koti onkin maailman paras paikka.
Kevään ja kesän reissukuviot alkavat olla selvillä. Seuraavaksi agendalla on tuttu ja turvallinen Tukholma, vappu Hampurissa, uusi tuttavuus Zurich ja heinäkuussa kliseisen hurmaavat häät Toscanassa. Ja koska kotonakin on kivaa ja Suomen kesä paras, kesällä ei lähdetä mihinkään kauas! Silloin riittää kulkuvälineeksi vene ja pyörä.
-kristiinas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti