Nyt ärsyttää. Väsyttää, turhauttaa ja ahdistaa. Vaikka yleensä olen aika hyvällä päällä, niin sitten kun menee huonosti niin en saa ärysttävää oloa mitenkään käännettyä. Lapsi huutaa takapenkillä, edessä on vielä 210 km kotiin, ulkona on pimeää, nukuin viime yönä maksimissaan kaksi tuntia ja viimeisen neljän päivän karkki-, kakku-, leipä-, ja ruokakarkelot painavat mahassa. En ole juuri evääni liikauttanut neljään päivään ja ihonikin on huonossa kunnossa. Olimme liian vähän aikaa Porissa mutta toisaalta haluan mennä kotiin. Pitäisi tehdä koulutehtävä ja purkaa to-do-listaa. Siivota vielä tänään kun päästään sinne kotiin. Ja mennä lenkille. Ja kellokin on jo neljä. Valivalivali.
Miten tästä pääsee yli? Atte ei jaksa kuunnella masentelua koska a) se tarttuu b) ongelmani ovat oikeasti mikroskooppisia. Silti ne ovat juuri minulle, juuri tässä aivan ylitsepääsemättömiä asioita. Yleensä kiukku pitää päästä purkamaan johonkin (kuten siivoukseen tai urheiluun) mutta oikeasti luulen, että olen vain väsynyt. Vedän nyt vain henkeä syvään, kidun automatkan, menen aikaisin nukkumaan ja toivon, että olisi pian maanantai. Uusi päivä, uusi viikko ja uusi alku.
Joululahjaksi toivoisin paremmat unenlahjat, paljon rentouttavia päiviä ja vähemmän kiukkua. Kiitos!
Uutta viikkoa kohti siis, levänneempänä toivottavasti.
-kristiinas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti