maanantai 26. syyskuuta 2016

Läsnäolon vaikeus

Nyt kun mainostin päässeeni eräänlaiseen zen-tilaan itseni ja ympäristöni kanssa olen kuluttanut hieman aikaa lukemalla meditaatiosta. Itse asiassa pääsin niin pitkälle, että aloin tarkoituksella meditoimaan joka ilta. Monet self-help-kirjat ja hyvinvointiblogithan keskittyvät mainostamaan meditaation hyviä puolia. Juuri viime viikolla muun muassa Hesari uutisoi, että uusimmat tutkimuksen mukaan multitasking on niin 2015 ja jokaisen menestyvän yritysjohtajan pitäisi panostaanläsnäoloon, hetkeen tarttumiseen ja tietoiseen mietiskelyyn. 

Sinällään järkeenkäyvää ja varmasti totta joka sana. Valitettavasti empiirinen kokeeni kuitenkin osoitti, että rehellinen ja puhdas meditaatio ei anna itselleni oikeastaan yhtään mitään. Useiden hiljaisten ja paikallaan istuttujen hetkien jälkeen lopputulokseni oli lähinnä turhautuminen ja ahdistus. Meni monta viikkoa ja mietin asiaa useasti, takaraivossa jylläsi ajatus siitä, että kaikki vie aikaa ja kukaan ei väittänytkään sen olevan helppoa. Kunnes eräänä aamuna kun pyöräilin töihin ja olin unohtanut kuullokkeet kotiin enkä näin ollen voinut kuunnella Bassoradiota, kuten kaikkina muina aamuina, havahduin. Olin polkenut 40 minuuttia oikeastaan miettimättä juuri mitään ja tiedostamatta ympäristöäni (sinällään tietty huono, että olin varmasti suuri uhka muulle liikenteelle). Mutta siis halleuja ja bingo! Oivalsin jotain mitä olen miettinyt jo monta kuukautta: ei pysähtymisen ja läsnäoloharjoituksen tarvitse olla paikallaan istumista ja ajatusten pakonomaista kätkemistä. Minä olen hyvin fyysinen ihminen, haluan liikkua ja tehdä asioita. Paikallaanpysyminen on itselleni lähinnä pelkkää helvettiä. Olin niin vapautunut kun sain synninpäästön ja tajusin, että voin harjoitella läsnäoloa ja rauhoittumista omalla tavallani.

Ja koska tuskin olen yksin, tässä kolme parasta mediataatiokeinoa kaltaisilleni etsijöille:

1. Musiikinkuuntelu lattialla (mieluiten pimeässä). Musiikki auttaa ainakin itseäni hiljentämään sen ikuisen ajatusten tulvan joka jyllää päässäni. Pimeys ja matolla makaaminen tehostavat irrallisuutta todellisuudesta.

2. Silitä! Tämän keinon opin ystävältäni Annikalta. Mikään ei ole yhtä meditatiivista kuin vaatteiden silitys (varsinkin tyynyliinojen ja keittiöpyyhkeiden). 

3. Pyöräile tai kävele paikkoihin ilman musiikkia. Mieluiten reittiä jonka osaat.

Toista vähintään kerran päivässä.

ps. Ensi kerralla lupaan miettiä jotain muuta kuin tätä itseni etsimistä :)

- kristiinas

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti