Kuin laittaisi rahaa pankkiin

Täytin 30 ja sain lahjaksi lahjakortin Namina Wellness Spahan. Lahjakortille kävi kuten niin monella kaimalleen, se jäi lojumaan kaappiin koska odotin muka jotain ultimaattista hetkeä milloin käyttäisin sen. Kunnes viime viikolla päätin, että elämä on liian lyhyt odotteluun ja paras hetki on juuri nyt. Varasin siltä istumalta 60 minuutin Naminan Signature-hoidon, Joconut Hieronnan. 

Joconutista sanotaan Naminan sivuilla näin:

"Joconut-hieronta on Naminan kokonaisvaltaisesti hemmotteleva erikoishoito, jossa yhdistyvät rentouttava hieronta ja kosteuttava vartalohoito. Joconut-hieronta on suunniteltu erityisesti kuivassa ja kylmässä ilmastossa koville joutuvalle iholle. Rauhallisilla, lempeillä hierontaotteilla varmistetaan tehokkaasti kosteuttavan, hoitavan ja luonnollisen kookos-jojoba-öljyn imeytyminen ihollesi päästä varpaisiin. Kehosi ja mielesi rentoutuu ja ihosi todellakin kiittää."

Kirjoitan joka sanan! Hieronta oli kaikki se mitä juuri nyt kaipasin ja vähän enemmän. Ihana hierojani Vivi otti minut yrttijalkakylvyllä vastaan, kuivaharjasi kroppani ja hieroi kookosöljyllä 60 minuuttia jämäkästi mutta samalla pehmeästi. Nukahdin hetkeksi, huokailin ja nautin. Erityisesti pidin siitä, että tila oli tosi rauhallinen ja hieroja ei puhunut mitään ylimääräistä. Kukaan ei tarvinnut minulta yhtään vastausta tai reaktiota 60 minuuttiin. 

Tunnin aikana ehti ajatella monta ajatusta. Suunnittelin matkaa Färsaarille, ideoin maailman parhaimmat treffit ja päätin, että jatkossa käyn paljon useammin jossain hemmotteluhoidossa. Koska se jos mikä on parantaa elämänlaatua ja antaa mielenrauhaa. Lysti tietysti maksaa jonkin verran (89 € tämä hoito) mutta saman rahan voisi käyttää tuhat kertaa huonommin. Jokainen tietty nauttii eri asioista mutta omalla kohdallani kaikki kehoon kohdistuva hemmotelu, treeni tai hoito vaikuttaa heti myös mielentilaani. 

Koska pitää elää niin kuin opettaa, varasin heti parin viikon päähän urheiluhierojalle ajan (vinkki vitonen: lisää myös treenimotivaatiota kun tietää, että pääsee hierontaan).

-kristiinas

Opiskelu se tiellä pitää

Siitä asti kun täytin seitsemän olen aina opiskellut jotain. Peruskoulun jälkeen lukiossa, sitten prosessitekniikkaa ja kansainvälistä markkinointia yliopistossa, ranskaa ja saksaa kansalaisopistossa. Nyt opiskelen kasvatustiedettä ja aikuispedagogiikkaa Vaasassa. Ja vaikka välillä ei tosiaankaan kiinnosta tehdä jotain esseetehtävää, on opiskelu silti parasta.

Erityisesti nyt kun olen äitiyslomalla tuntuu, että en jaksaisi jos en opiskelisi. Vaikka A on aivan ihastuttava, Bullerby-kirjojen luku ja puklurättien metsästys ei nyt varsinaisesti aina ole kovin stimuloivaa. Tuntuu, että säilytän jonkinlaisen yhteyden "oikeaan" maailmaan kun saan välillä oikeasti käyttää aivojani ja ajatella jotain ihan muuta. 

Myös töissä opiskelusta on aina ollut hyötyä. Vaikka katalyyttisen syklin tai ammatillisen opettamisen koulutusuudistuksen tuntemisesta ei nyt varsinaisesti ole työssäni varsinaista hyötyä, ei se tarkoita ettenkö voisi hyödyntää oppimaani. Teknilliset opinnot ovat aika kokonaisvaltaisia ja vaativat kokonaisuuksien hahmottamista ja analyyttistä näkökulmaa. Opettajanopinnot taas opettavat ymmärtämään erilaisia ihmisiä, oppijoita, esiintymistekniikoita ja asioista kertomista. Kaikkea, mitä tarvitsen työssäni jatkuvasti.

Erityisesti arvostan työantajaani, joka esimerkiksi viime vuonna mahdollisti, että pääsin tarvittaessa käymään Vaasassa ja suorittamaan pakollista läsnöoloa vaativat hommat. Vastaava suhtautuminen ei aina ole itsestäänselvyys (vaikka pitäisi olla!). Oppimisen ei aina tarvitse olla juuri siihen tilanteeseen sopivaa vaan väitän, että kaikki opiskelu hyödyttävät myös työnantajaa pitkällä aikavälillä. Eikä vähintään työntekijän henkilökohtaisen motivoinnin vaan myös muuttuvan työelämän ja verkostojen luomisen näkökulmasta. Työn muutoksen takia nykypäivänä ja tulevaisuuden työelämässä tarvitaan alakohtaisen osaamisen lisäksi yli ammattialojen ulottuvaa yleistä osaamista kuten luovuutta. Luovuuteen liittyy ennakkoluuloton ajattelu ja ongelmien ratkaisukyky sekä kyky ajatella ja nähdä asioita eri näkökulmista. Tätä jos mitä opiskelu tukee.

Opiskelu on kiinni omasta motivaatiosta ja priorisoinnista. Kaikkien ei todellakaan tarvitse opiskella uutta yliopistotutkintoa vaan vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon. Verkossa voi opiskella avoimia verkko-opintoja, koodaamista, kuunnella Youtubesta ilmaisia huippuyliopistojen luentoja tai ilmoittautua kansalaisopiston kurssille. Opiskella voi vaikka uuden kädentaidon tai kielen. Parasta opiskelua aikuisiällä on juuri se mikä oikeasti kiinnostaa. Ei ole välttämättä paineita tutkinnosta, arvosanoista tai valmistumisesta.

Inspiroivaa viikonloppua!

-kristiinas

Oma ikigaini

Lainasin kirjastosta Ken Mogin kirjan Löydä oma ikigai. Juttelin Karon kanssa ikigaista joskus viime keväänä, intouduin mutta unohdin koko homman kunnes löysin Mogin kirjan. Kirja kertoo japanilaisista tavoista löytää elämän voima inspiroivasti ja ajatuksia herättävästi.

Ikigai koostuu kahdesta osasta: iki (elää) ja gai (syy). Ikigain viisi pilaria ovat:

1. Aloita pienesti

2. Vapauta itsesi

3. Harmonia ja kestävyys

4. Iloitse pienistä asioista

5. Ole läsnä tässä ja nyt

Nyt syksyllä kaikki blogit ovat olleet täynnä itsensä löytämistä, uusia alkuja ja hyvinvointiin keskittymistä. Siihen peilaten Ikigai, joka siis on kuulemma kirjan mukaan on meillä kaikilla, kuulostaakin varsin järkevältä. Oma ikigai on motiivi tai tarkoitus, joka antaa voimaa ja energiaa päivän aloittamiseen joka aamu. Kaikki sitä eivät ole sitä löytäneet (en minäkään ole) mutta kaikille tekisi varmasti hyvää pohdiskella asiaa oman hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta.

Tällä hetkellä oma ikigaini on luonnollisesti pieni A, joka todellakin ja ihan kirjaimellisesti on syy herätä aamuisin. Viimeksi tänään aamu alkoi iloisesti kun menin hakemaan A:ta sängystään ja ensimmäinen asia mikä odotti kun raotin peittoa oli nauru kun neiti huomasi minut. 

Kirjasta inspiroituneena ajattelin, että tänä syksynä voisi tehdä ehdottomasti enemmän asioita, joita aidosta nauttii, ihmisten kanssa, joista pitää. Kun sitten aloin miettiä mitä tällaiset kivat jutut sitten ovat, tajusin, että en edes itse asiassa tiedä. Mistä pidän oikeasti ja mistä pidän vain koska jostain jutusta kuuluu pitää? Ikigaita noudattaen päätin kuitenkin, että tästäkään ei kuitenkaan kannata stressata. Voinhan aloittaa vaikka ihan pienesti (pilari yksi). Varsinkin nyt kun olen äitiyslomalla, voin periaatteessa vapaasti päättää mihin käytän päivänä. Tänään kaipasin esimerkiksi omaa aikaa ja päätin herätä aamulla ennen A:ta käydä kävelyllä ja lukea rauhassa Hesarin. Vaikka juttu oli mitätön, tuntui, että päivä oli heti paljon parempi. 

Kirja on vielä vähän kesken mutta ajattelin erityisesti kiinnittää huomiota lähiaikoina siihen, että  keskityn paremmin siihen mitä teen. Asiasta toiseen suhaaminen, jota yleisesti harrastan, on aika tehotonta jos oikeasti haluaa saada jotain aikaan ja samalla vielä nauttia siitä. 

Mielenrauhaa, tyypit!

-kristiinas

Lista Queen

Tervetuloa viikon tipsi-tiistaihin!

Joskus multa udellaan miten ehdin tehdä niin paljon asioita. Vaikka en oikeasti edes ehdi tehdä kovin paljoa (näytän vaan kiireiseltä) niin oikeastaan juju on siinä, että priorisoi ja aikatauluttaa oikeastaan kaiken minkä voi. Olen oikea to-do listojen kuningatar. Töissä to-do-listat ovat varmaan monella ihan peruskauraa mutta sovellan listoja ihan arjessakin. Kun A syntyi olin kuukauden villi ja vapaa ilman listan listaa kunnes sisäinen Neiti Näpsäni heräsi ja palasin Notes-sovellukseni pariin ja elämä palasi uomiinsa.

Miksi?

* Listat rytmittävät elämää. Oli klisee tai ei.

* Ilman listoja tuntuu, että kulutan aikaani epämääräiseen haahuilin ja samojen asioiden vatvomiseen. 

* Vapautan aivokapasiteettiäni kun ei tarvitse koko ajan muistella mitä piti tehdä. 

* Ei tule tylsää, listalta löytyy aina seuraava kohta (tai jos ei löydy, halleluja!). 

* Vähennän murehtimista ja stressiä. Kirjoitan ylös aina sitä mukaan kun homma tulee mieleen. Ja sitten päästän ajatuksesta irti. 

Miten?

* Alkuvuodesta meillä oli Aten kanssa BuJo (bullet journal) vaihe, joka päättyi siihen kun jäin äityslomalle. BuJo sopii visuaalisille vihkotyypeille.
* Töissä suosin joko jotain sovellusta (meillä oli Somecolla Wunderlist käytössä) tai sitten ihan vaan post-it-lappuja. Tylsän varmaa.
* Ehdoton suosikki omalla kohdalla on silti ihan vaan Applen Notes-sovellus. Macini, puhelimeni ja iPadimme on synkattu ja näin ollen Notes on kaikilla laitteilla aina ajantasalla. Eli voin päivittää listaa käytännössä missä vaan. Valitse siis omasi.

Miten?

Osa jutuista vie aikaa tai on sen verran isompia, että niiden hoitaminen kestää vähän kauemmin, kuten lopputyön kirjoitus tai kellarin siivous (vieläkin piikki lihassa). BuJossa hommia siirretään eteenpäin (isoja ja pieniä) mutta mun mallissa on yksinkertaisesti eri kategorioita. On omat listat isommille projekteille, työlle, koululle, kodille ja yleisille hoidettaville asioille. Näiden kategorioiden alle listataan sinne kaikkia juttuja, isoja ja pieniä. Yleensä teen myös tietylle ajanjaksolle (esim. viikonlopulle, joululomalle tai Porin reissulle) omia kohdennettuja listoja, joihin poimin juttuja muilta listoilta. Ja jotta homma ei olisi vaan tylsää, listaan mukaan myös kivoja juttuja (kuten jooga, reseptin testaus, treffit). Keksi omat kategoriat ja oma tekemisen taso.

Kenelle?

No oikeastaan kaikille, joita elämä turhauttaa. Ja varsinkin kaikille insinöörisieluille ja toiminnan tyypeille. Juju on siinä, että listoista ei missään nimessä saa stressata. Juuri tästä syystä en jaksa kovin usein tehdä päivälistoja. Teen hommia ihan omassa tahdissa. Pääasia on, että hommat etenee eikä ala liiaksi ahdistaa oma toimettomuus. Ja tuntuu, että olet - ja haluatkin olla - rento go with the flow/elämä kantaa tyyppi, unohda listat. Kolmenkymmenen vuoden jälkeen olen tajunnut, että niin rentoa musta ei saa tekemälläkään.

Ota välillä rennosti!

-kristiinas