Siitä asti kun täytin seitsemän olen aina opiskellut jotain. Peruskoulun jälkeen lukiossa, sitten prosessitekniikkaa ja kansainvälistä markkinointia yliopistossa, ranskaa ja saksaa kansalaisopistossa. Nyt opiskelen kasvatustiedettä ja aikuispedagogiikkaa Vaasassa. Ja vaikka välillä ei tosiaankaan kiinnosta tehdä jotain esseetehtävää, on opiskelu silti parasta.
Erityisesti nyt kun olen äitiyslomalla tuntuu, että en jaksaisi jos en opiskelisi. Vaikka A on aivan ihastuttava, Bullerby-kirjojen luku ja puklurättien metsästys ei nyt varsinaisesti aina ole kovin stimuloivaa. Tuntuu, että säilytän jonkinlaisen yhteyden "oikeaan" maailmaan kun saan välillä oikeasti käyttää aivojani ja ajatella jotain ihan muuta.
Erityisesti nyt kun olen äitiyslomalla tuntuu, että en jaksaisi jos en opiskelisi. Vaikka A on aivan ihastuttava, Bullerby-kirjojen luku ja puklurättien metsästys ei nyt varsinaisesti aina ole kovin stimuloivaa. Tuntuu, että säilytän jonkinlaisen yhteyden "oikeaan" maailmaan kun saan välillä oikeasti käyttää aivojani ja ajatella jotain ihan muuta.
Myös töissä opiskelusta on aina ollut hyötyä. Vaikka katalyyttisen syklin tai ammatillisen opettamisen koulutusuudistuksen tuntemisesta ei nyt varsinaisesti ole työssäni varsinaista hyötyä, ei se tarkoita ettenkö voisi hyödyntää oppimaani. Teknilliset opinnot ovat aika kokonaisvaltaisia ja vaativat kokonaisuuksien hahmottamista ja analyyttistä näkökulmaa. Opettajanopinnot taas opettavat ymmärtämään erilaisia ihmisiä, oppijoita, esiintymistekniikoita ja asioista kertomista. Kaikkea, mitä tarvitsen työssäni jatkuvasti.
Erityisesti arvostan työantajaani, joka esimerkiksi viime vuonna mahdollisti, että pääsin tarvittaessa käymään Vaasassa ja suorittamaan pakollista läsnöoloa vaativat hommat. Vastaava suhtautuminen ei aina ole itsestäänselvyys (vaikka pitäisi olla!). Oppimisen ei aina tarvitse olla juuri siihen tilanteeseen sopivaa vaan väitän, että kaikki opiskelu hyödyttävät myös työnantajaa pitkällä aikavälillä. Eikä vähintään työntekijän henkilökohtaisen motivoinnin vaan myös muuttuvan työelämän ja verkostojen luomisen näkökulmasta. Työn muutoksen takia nykypäivänä ja tulevaisuuden työelämässä tarvitaan alakohtaisen osaamisen lisäksi yli ammattialojen ulottuvaa yleistä osaamista kuten luovuutta. Luovuuteen liittyy ennakkoluuloton ajattelu ja ongelmien ratkaisukyky sekä kyky ajatella ja nähdä asioita eri näkökulmista. Tätä jos mitä opiskelu tukee.
Opiskelu on kiinni omasta motivaatiosta ja priorisoinnista. Kaikkien ei todellakaan tarvitse opiskella uutta yliopistotutkintoa vaan vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon. Verkossa voi opiskella avoimia verkko-opintoja, koodaamista, kuunnella Youtubesta ilmaisia huippuyliopistojen luentoja tai ilmoittautua kansalaisopiston kurssille. Opiskella voi vaikka uuden kädentaidon tai kielen. Parasta opiskelua aikuisiällä on juuri se mikä oikeasti kiinnostaa. Ei ole välttämättä paineita tutkinnosta, arvosanoista tai valmistumisesta.
Inspiroivaa viikonloppua!
-kristiinas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti