Viikon 48 parhaat

Ja taas on sunnuntai-ilta. Vaikka ajan kulumisen voivottelu kuuluu sarjaan säästä puhuminen en silti tajua miten aina voi olla maanantai tai perjantai. Tuntuu, että muita päiviä ei ole olemassakaan. Takana kiireinen viikko, lähes joka ilta menoa. Tuntuu hyvältä, että ensi viikosta tulee rauhallisempi vaikka pari päivää kuluukin Turussa ja viikonloppu Porissa. Tällä viikolla tuntuu, että vinkattavaa olisi vaikka kuinka paljon.

Viikon menovinkki
...on Amos Rex-taidemuseo Helsingissä. Kävimme siellä keskiviikkona ja yllätyin positiivisesti kuinka elämyksellinen visiitti oli. A sattui olemaan hereillä ja ääni- ja valoteokset olivat kovasti hänen mieleensä. Vaikka teoksia oli oikeastaan vain neljä, kului museossa helposti tunti. Miinusta suhteellisen kalliista hinnasta (18 €) mutta toisaalta alle 30 vuotiaat pääsevät vitosella, joka on hieno juttu.

Viikon hyvinvointi-ajatus
...on viime postauksen positiivinen ajattelu-harjoittelu. Mietitään päivittäin mielummin mikä on hyvin kuin missä voisi olla parantamista/muuttamista.

Viikon paras ostos
...vaikka oli Black Friday (tai ehkä just siksi), ainoa asia jonka ostin oli lennot uudeksivuodeksi Annan luokse Hampuriin. Se jos mikä tuntuu hyvältä.

Viikon pettymys
...on illallinen Brondassa perjantain pikkujouluissa. Palvelu oli heikkoa, ruoka paikoitellen jopa huonoa ja viinipaketissa ei huomioitu kasvis- ja kalaruokailijoita. Ehdottomasti ei jatkoon vaikka paikkana oikein viihtyisä.

Viikon paras Netflix
...on Bodyguard-sarja, jota aloimme katsoa. En ole täysin vielä koukussa mutta kiinnostava sarja kuintenkin on (ollaan katsottu ehkä kuusi jaksoa).

Viikon stressaavin paikka
...on Iso Omena lauantaina klo 13. NEVER AGAIN! En tiedä miten eksyin sinne ja vielä autolla mutta varmasti en mene uudestaan. Stressitaso nousi ihan uudelle tasolle kun pelkästään parkkihalliin sisäänajo kesti yli 30 min.

Viikon paras ajatus...
...on elvyttää vanha "viikonloppu alkaa torstaina" -malli. Nyt kun olen äitiyslomalla, ei homma ole niin tarkkaa mutta viikonloppu on silti aina liian lyhyt. Koska itse olin perjantaina pois ja Atte lauantaina, päätettiin viettää mys-perjantaita jo torstaina. Toinen mainittavan arvoinen ajatus, oli varovainen ehdottelu kiertävistä sunnuntai-lounaista kerran kuussa. Olimme tänään Nenne luona syömässä superhyvää nepalilaista ja aloimme pohtia, pitäisikö joka kuukausi kerääntyä edes kerran kaikki yhdessä rennolle lounaalle jonkun luokse. Sunnuntai voisi olla oikein sopiva päivä kun sillon ei yleensä ole niin paljoa sovittua menoa kaikilla. Tämä menee harkintaan!

En mitenkään jaksa kaivaa tähän mitään kuvia niin julkaisen nyt vaan tylsästi näin ja painun nukkumaan.

-kristiinas

Positiivista elämää

En muistan mainitsinko jo aiemmin, että aktivoiduin marttailussa nyt syksyllä. Liityin Marttoihin jo pari vuotta sitten mutta en koskaan osallistunut juuri mihinkään. Tiistaina menimme Martta-piirini kanssa kuuntelemaan luentoa positiivisesta psykologiasta, jonka Psykosociala Förbundet järjesti yhdessä Suomen Mielenterveysseuran kanssa. 

Tilaisuudessa puhui Åse Fagerlund (PhD, PsL neuropsykologia) positiivisen ajattelun voimasta ja miten mieli ruokkii myös fyysistä hyvää oloa. En varmaan ole ainoa, joka toisinaan syyllistyy miettimään mitä kaikkea ei saanutkaan aikaan, mikä meni huonosti ja mitä asioista pitäisi hoitaa/korjata/muuttaa/parantaa. Monessa blogissa on viime aikoina puhuttu kiitollisuudesta ja siitä miten huonojen asioiden sijaan pitäisi keskittyä niihin hyviin asoihin, joita meillä on. Fagerlundin mukaan hyvinvointi koostuu viidestä avainkohdasta elämässä. Positiiviset ajatukset ovat ensimmäinen (ja minusta ehkä jopa tärkein) asia. Muita kohtia ovat osallistuminen ja flowtila, hyvät ihmissuhteet, tarkoituksenmukaisuus ja hyvin tehty työ  - tärkeitä tämäkin.

Kiitollisuuden ei tarvitse tarkoittaa juuri mitään muuta kun esimerkiksi sitä, että käyttää minuutin joka ilta siihen, että pohtii mitä hyvää juuri tässä päivässä oli. Aina nukkumaan mennessä olen alkanut kysyä Atelta mitä hyvää tänään on tapahtunut. Yhtenä päivänä voi olla montakin iloista, onnistunutta asiaa ja tunnettu kun taas toisena voi olla vaikea keksiä oikein mitään. Mutta kyllä jokaisessa päivässä jotain hyvää on (Aten listalla esimerkiksi on melkein aina hyvä lounas, päivällinen, aamupala - first things first). Juju piilee siinä, että näkee ne pienet ilon aiheet. Aina ei tarvitse tapahtua mitään erikoista, suurta tai mullistavaa. 

Tänään, ihanan tavallisena lauantaina 24.11.2018, istun yksin sohvalla ja kello on 20.06. Atte on pikkujouluissa ja neiti A meni juuri nukkumaan. Tänään on ollut hyvä päivä. Onnellinen päivä. Ei kovin erikoinen, eikä niin vauhdikas mutta iloinen - paljolti Ax2 ansiosta. Pienempi A on tänään ollut erityisen hyvällä päällä. Nauranut, hekottanut ja hymyillyt. On leikitty yhdessä ja syöty mansikkaa. Puhuttu mummun kanssa Facetimessa ja ripustettu jouluvalot. Leikitty koirakaveri Håkanin kanssa ja oltu kävelyllä. Tehty sosekeittoa ja syöty karkkia (A ei kylläkään saanut). Hengailtu sylissä ja menty kiltisti nukkumaan. Tällaisina aivan tavallisina päivinä tuntuu, että pakahdun ja tajuan, että hän ja Atte ovat kyllä parasta mitä mulle on ikinä tapahtunut. En yleensä ole se maailman sentimentaalisin tyyppi mutta tällaisina hetkinä toivoisin, että aika pysähtyisi ja elämä olisi aina tällaista. Tavallisen iloista mutta paljon rakkautta sisältävää. Tuntuu, että juuri nyt en kaipaa muuta.

ps. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna tuli myös vähän joulufiilistä! A:n eka joulu edessä <3

-kristiinas

The calendar life chose me

Kerrankin jotain muuta kun listoja! Hurraa!

Inspiraatio lähti siitä kun pidettiin tänään autossa Aten kanssa perinteistä viikkopalaveria. Homma toimii niin, että joka sunnuntai kummatkin avaavat kalenterinsa ja sitten käydään yksinkertaisesti tuleva viikko läpi. Agendalla on iltamenot, mun koulupäivät ja kummankin treenit ja harrastukset. Eli kuka treenaa/harrastaa aamulla, kuka illalla, koska Aten pitää tulla aikasemmin töistä kotiin kun mulla on koulua ja miten A:n hoito hoidetaan niin iltoina kun toinen on poissa/työmatkalla. Meidän arki ei varmaan muuten oikein toimisi ja en ole edes töissä, en uskalla ajatella mitä se sitten on. 

Samalla ajauduimme keskustelemaan elämän suunnittelusta, aikatauluista ja ex tempore -elämästä. Attea alkoi vähän ahdistaa kun viikosta oli tulossa kiireinen kun taas itseäni se jotenkin rauhoittaa, että tiedän miltä tulevat päivät näyttävät. Pohdimme, minkälaiset ihmiset suunnittelevat ja miten se vaikuttaa elämään ja elämänlaatuun. 

Juttuhan on niin, että haluaisin olla spontaani hetkessä eläjä. Lähteä yhtäkkiä retkellä tai keksiä ohjelmaa tilanteen ja hetken mukaan. Mutta sitten muistan taas sen tosiasian, että pidän rutiineista, suunnitelmista ja ennakoinnista. Suurinosa ystävistäni ja perheestäni ovat ihan samanlaisia.Vaikka ei pitäisi viikkopalavereita ja synkronoisi kalentereita, yleinen mindset kuitenkin on, että homma pelaa kun on sen puoliksi hyvin miettinyt. Harva ystävistäni lähtee yhtäkkiä spontaanisti leffaan koska on luultavasti suunnitellut jo muuta. 

Aloin miettiä hakeutuuko sitä tiedostamattaan samankaltaisten ihmisten pariin vai tekeekö seura vaan kaltaisekseen? En osaa sanoa mutta toisinaan pieni boheemisuus voisi olla ihan paikallaan. Nyt ei ole uusi vuosi enkä ole valmis viikkopalavereista luopumaan mutta luulen, että yritän alkaa ottaa vähän rennommin. Luulen, että tuskin tässä ihan 100% tulen onnistumaan mutta pelkästään se, että en ihan jokaista päivää, iltaa ja viikonloppua suunnittele täyteen tulee nostamaan elämänlaatua. Samaan kategoriaan menee asioista kieltäytyminen ja itsensä kuuntelu. Miltä tuntuu juuri nyt? Huvittaako tehdä sitä mitä oli ajatellut tekevänsä vai tekisikö sittenkin jotain ihan muuta?

Nyt esimerkiksi väsyttää niin paljon, että on varmasti ihan paikallaan mennä klo 21 nukkumaan eikä kirjoittaa sitä viikon lista-blogipostausta, jonka suunnittelin tekeväni. Huomenna on taas koulupäivä, joka tarkoittaa pakosti kiirettä ja aikatauluja eikä sille voi mitään. Pakko tässä välissä sanoa, että odotan kyllä vähän, että tämä koulu on ohi. Vaikka on kivaa saada "fiksua" tekemistä näin äitiyslomalla, vaatii koulu aika paljon sumplimista ja aikaa. Olisin toki voinut pitää vuoden taukoa mutta koska ajattelin, että jos tähän palettiin vielä lisätään päivätyö, menee homma vielä vaikeammaksi. Onneksi Atte tsemppaa ja auttaa niinä päivinä kun pitää olla poissa kotoa. Tack <3

Villiä ja spontaania viikkoa!

-kristiinas

Viikosta toiseen listat

Ja tässä sunnuntai-lukemista :)

Viikon treeni...
on CrossNature Mama treeni Kaivopuistossa. Koska äitiysloma, liikaa aikaa ja hoidettava lapsi, parasta on ulossiirretty treeni johon sen lapsen voi raahata mukaan keskellä päivää. Eikä haittaa vaikka kitisee kun kaikkien muidenkin kitisee. Ja vielä parempaa jos treeniä vetää ruotsalainen PT, joka välillä lykkii vaunuja. Tykkäsin ja menen uudestaan.

Tällä viikolla vietettiin myös Svenska Dagenia. Hurraa!

Viikon kohde.... 
on Kustavi. Saatiin kutsu pre-isänpäivän viettoon Kustaviin ja mehän mentiin! Luvassa oli liian hyvää ruokaa ja kakku, joka kyllä ulkonäöllisesti päihitti kaikki mun kakut. Edes kolme vuorotellen itkevää lasta eivät haitanneet tunnelmaa (varsinkin kun kaikki niin söpöjä). Ainoa miinus oli, että paluumatkalla Poriin pimeällä tiellä oli kymmeniä peuroja. Vähän pelotti mutta selvittiin!

Ansun uskomaton Isi-kakku

Viikon oivallukset...
ja vielä kaksin kappalein. Ensimmäinen oli se kun Atte alkoi puhua Toys Are Us kaupasta. Olin aluksi että mikä mesta se on kunnes tajusin! Lapsuuteni ToysRus ei ole [toysrus] vaan Toys Are Us. Siis koskaan kuullutkaan mutta neroa!
Toinen oivallus oli kun Aten veli isänpäivänä kertoi miten Tobleronea kuuluu syödä. Ei repiä niitä kolmioita irti vaan painaa pötkön päistä niin ne lohkeavat nätisti ilman suttuisi suklaasormia. Ahaa!

Viikon siivousvinkki...
on höyrypesuri! Parasta (Universal Stonen jälkee). Esim. sohvan pesu on suorastaan terapeuttista. Samoin koko vessan pesu seiniä ja kattoa myöden. Kiitos Miksu lainasta! Harkitsen jo oman ostamista.

Viikon urakka...
on 250 oppilaan harjoitustyön tarkastus. Onneksi kyseessä oli ryhmätyö ja ryhmiä vain 50. Muuten hommaan olisi mennyt ikuisuus. Nyt meni vaan puoli ikuisuutta.

Viikon parisuhdevinkki...
on autoilu. Autossa ei käytännössä ole mitään tekemistä ja pitkillä matkoilla niin tylsää, että keskustelut alkavat olla aika syvällisellä tasolla. Kotona ei ikinä päästä juttelemaan unelma-ammateista, sosiaalipsykologiasta tai ruotsalaisista bloggareista samalla tasolla. Ja tällä viikolla on siis autoiltu yli 600 km. Jutut ovat olleet sitä luokkaa.

Kivaa sunnuntaita! Me autoillaan vielä 100 km.

-kristiinas

Viikon parhaat 44

Jaahas, tästä tulikin sitten viikon parhaat blogi. Luonnollisesti aikomuksena oli kirjoittaa vaikka mitä muutakin mutta koska elämä, en ehtinyt. Eli tässäpä siis viikon 44 parhaat - myöhässä tietty. Olkaapas hyvät. 

 

Viikon leffa...

oli Mamma Mia 2! Olen auttamattomasti tässä jälkijunassa mutta koska lauantaina tarjoutui ex tempore mahdollisuus leffaan, mentiin katsomaan Mamma Mia. Ja olihan se nyt hyvä. Ei nyt ehkä maailman paras juoni tai parhaat näyttelijät mutta kuka siksi tätä edes katsoisi? Tulin hyvälle tuulelle ja nautin koko 2 tuntia. Eli luulen, että kyseiset 15 € oli ihan hyvin sijoitettu.

Viikon puuhastelu..

oli ovikranssin teko. Kranssipajasta on ollut puhetta (tai Nenne on puhunut) koko syksyn ja nyt saimme sen vihdoin järjestettyä. Ohje oli pöllitty toisesta blogista mutta silti ylihelppo: ota metallinen  henkari, taivuta ympyräksi ja kiedo eukalyptuksen lehtiä rautalangalla (tai muulla langalla) kiinni. Tadaa, kranssi on valmis ja kiinnitys oveen onnistuu helposti henkarin koukulla.

Kuva by Ariann Grandell (sori Nenne, fråga inte lov)

Viikon ruoka...

oli Aten kaalilaatikko! Oh, sitä lisää. Resepti on kuulemma keksitty päästä ja se menee suunnilleen näin: paista pannulla iso kasa kaalia, sipuli ja porkkanaa. Keitä riisiä. Paista mifu. Sekoita kaikki isossa vuuassa (taipuuko tää näin?) ja heitä sekaan fetaa ja kasvislientä. Mausta soijalla, chilillä, pippurilla, hunajalla ja suolalla. Laita vielä uuniin noin tunniksi ja sitten on valmista. Tätä syötiin monta päivää.

Viikon löytö...

oli Clipperin Sleep Easy tee kauramaidolla maustettuna. Hyvää! Join varmaan 40 kuppia viime viikon aikana. Oikeasti.

Viikon ravintola...

oli yllättäen lounaalla löydetty TokyoStreet Hietsun kauppahallissa. Otin tofuannoksen ja hyvää oli! Ja kiva tunnelma (ja tietty lounasseura).

Viikon treeni...

oli Esportin uusi Les Mills konsepti The Trip. Kyseessä on siis uudenlainen sisäpyöräilyelämys (lue spinning). Eli poljetaan salissa ja katsotaan 3D maista screeniä. Hauskaa vaihtelua ja tuli hiki!

Nyt keitän vielä yhden kupin teetä ja jatkan Jussi Adler-Olsenin dekkarin lukua. Adios!