Inspiraatio lähti siitä kun pidettiin tänään autossa Aten kanssa perinteistä viikkopalaveria. Homma toimii niin, että joka sunnuntai kummatkin avaavat kalenterinsa ja sitten käydään yksinkertaisesti tuleva viikko läpi. Agendalla on iltamenot, mun koulupäivät ja kummankin treenit ja harrastukset. Eli kuka treenaa/harrastaa aamulla, kuka illalla, koska Aten pitää tulla aikasemmin töistä kotiin kun mulla on koulua ja miten A:n hoito hoidetaan niin iltoina kun toinen on poissa/työmatkalla. Meidän arki ei varmaan muuten oikein toimisi ja en ole edes töissä, en uskalla ajatella mitä se sitten on.
Samalla ajauduimme keskustelemaan elämän suunnittelusta, aikatauluista ja ex tempore -elämästä. Attea alkoi vähän ahdistaa kun viikosta oli tulossa kiireinen kun taas itseäni se jotenkin rauhoittaa, että tiedän miltä tulevat päivät näyttävät. Pohdimme, minkälaiset ihmiset suunnittelevat ja miten se vaikuttaa elämään ja elämänlaatuun.
Juttuhan on niin, että haluaisin olla spontaani hetkessä eläjä. Lähteä yhtäkkiä retkellä tai keksiä ohjelmaa tilanteen ja hetken mukaan. Mutta sitten muistan taas sen tosiasian, että pidän rutiineista, suunnitelmista ja ennakoinnista. Suurinosa ystävistäni ja perheestäni ovat ihan samanlaisia.Vaikka ei pitäisi viikkopalavereita ja synkronoisi kalentereita, yleinen mindset kuitenkin on, että homma pelaa kun on sen puoliksi hyvin miettinyt. Harva ystävistäni lähtee yhtäkkiä spontaanisti leffaan koska on luultavasti suunnitellut jo muuta.
Aloin miettiä hakeutuuko sitä tiedostamattaan samankaltaisten ihmisten pariin vai tekeekö seura vaan kaltaisekseen? En osaa sanoa mutta toisinaan pieni boheemisuus voisi olla ihan paikallaan. Nyt ei ole uusi vuosi enkä ole valmis viikkopalavereista luopumaan mutta luulen, että yritän alkaa ottaa vähän rennommin. Luulen, että tuskin tässä ihan 100% tulen onnistumaan mutta pelkästään se, että en ihan jokaista päivää, iltaa ja viikonloppua suunnittele täyteen tulee nostamaan elämänlaatua. Samaan kategoriaan menee asioista kieltäytyminen ja itsensä kuuntelu. Miltä tuntuu juuri nyt? Huvittaako tehdä sitä mitä oli ajatellut tekevänsä vai tekisikö sittenkin jotain ihan muuta?
Nyt esimerkiksi väsyttää niin paljon, että on varmasti ihan paikallaan mennä klo 21 nukkumaan eikä kirjoittaa sitä viikon lista-blogipostausta, jonka suunnittelin tekeväni. Huomenna on taas koulupäivä, joka tarkoittaa pakosti kiirettä ja aikatauluja eikä sille voi mitään. Pakko tässä välissä sanoa, että odotan kyllä vähän, että tämä koulu on ohi. Vaikka on kivaa saada "fiksua" tekemistä näin äitiyslomalla, vaatii koulu aika paljon sumplimista ja aikaa. Olisin toki voinut pitää vuoden taukoa mutta koska ajattelin, että jos tähän palettiin vielä lisätään päivätyö, menee homma vielä vaikeammaksi. Onneksi Atte tsemppaa ja auttaa niinä päivinä kun pitää olla poissa kotoa. Tack <3
Villiä ja spontaania viikkoa!
-kristiinas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti