Päivän onnelliset

Osana uudenvuoden lupaustani ja Muslan innoittamana aloitin onnellisuuspäiväkirjan teon. Homma on simppeli: kirjataan ylös joka päivä ainakin yksi asia joka juuri sinä päivänä on tuottanut iloa elämään. Aika nopeasti sitä huomaa, että joka päivässä on jotain hyvää ja samalla oppii nauttimaan pienistä asioista. Onnellisuus ei synny vain isoista jutuista. Ja rehellisyyden nimissä myönnän, että en nyt joka päivä ole kirjallisesti kirjannut juttuja ylös vaan joskus ihan vaan vaikka suullisesti kertonut Atelle, mikä just tänään on piristänyt. Eli tän jutun tarkoitus ei tosiaankaan ole lisätä stressiä vaan yksinkertaisesti pysähtyä miettimään päivää ja keksittyä niihin pieniin ilon asioihin.

Tähän laskiaissunnuntaihin on osunut aika monta kivaa mutta samalla tosi simppeliä onnellisuudenaihetta. Sunnuntai yleisesti on päivä jolloin en halua sopia mitään etukäteen vaan tehdä juuri sitä mitä kulloinkin huvittaa. No tänään aamulla ei huvittanut tehdä oikeastaan mitään muuta kuin lukea hesaria ja syödä täydellisiä avokadoleipiä. Kolme tuntia. Ja sitähän me sitten tehtiin. Sängyssä.

Piipahdimme myös Kaapelitehtaalla Teos 2017-tapahtumassa, joka on kuvanveistäjien ja taidegraafikoiden vuotuinen teosvälitys. Myönnettäköön, että en ehkä alussa ollut kovinkaan innostunut lähtemään Ruoholahteen mutta koska päätimme kävellä sinne ajattelin, että samapa tuo mihin suuntaan askeleeni suuntaan. Ja Atte ainakin tuli iloiseksi. Onneksi silti menimme koska keksin matkalla uuden lenkkireitin ja näin näyttelyssä maailman söpöimmän yksisarvisen (kuvan). Lisäksi tulin iloiseksi siitä, että Atte oikeasti oli inspiroitui Kaapelilla ja meni heti kotiin piirtämään.

Onnenhetkiä päivään on myös tuonut vuoden ensimmäinen (ja luultavasti viimeinen) itsetehty hernekeitto. Provinkki: korvaa liha härkiksellä, toimii!

Ja sokerina pohjalla vuoden eka hääkutsu! Eikä mikä tahansa hääkutsu vaan luultavasti maailman idyllisimmät häät Toscanassa. Eli ensi kesänä yksi matka suuntautuukin sitten Italiaan!

Onnellista sunnuntai-iltaa tyypit!

-kristiinas

Talviurheilu

Lahden hiihtokisojen kunniaksi päätimme harrastaa tänään vähän talviurheilua. Kaikkien hipsterien talviurheilulaji numero yksi, murtomaahiihto, on hauskaa mutta koska Helsinki ja huono lumitilanne, Paloheinän ladut eivät tänään napanneet. Sivakoinnin sijasta nyt lähdettiin hakemaan jotain erilaista. Eilen illalla noin kello 00:04 Atte keksi, että mennään laskettelemaan. Nykyään laskeminen jää vuodessa siihen yhteen Alppireissuun ja useasti on puhuttu, että pitäisi täälläkin mennä mäkeen hakemaan vähän tuntumaan. Vaihtoehtoja tälle huville oli tasan kaksi: Espoon Chamonix (aka Solvalla) tai Keravan St Anton (aka Talma). Talma voitti koska a) rinteitä oli enemmän, b) siellä oli kaksi streetiä ja pipe, c) se oli matkan varrella Ikeaan.

Ennakoimme hiihtolomakaaosta ja suuntasimme mestoille jo kympiltä kun Talma aukesi ja rinteet olivat juuri ajetut. Tasan 1h 42 min jaksoimme laskea ja kahden tunnin kortilla se olikin ihan passeli määrä. Laskuja ehti varmasti tulla 99 ja hississä meni  78 % ajasta mutta hauskaa oli. Ja koska rinteet loppuivat ennen kuin alkoivatkaan, pääsin kerrankin hiomaan tekniikkaa paremmaksi eikä tarvinnut himmailla vauhdin kanssa (joka siis yleisesti on suurin ongelmani, en vaan uskalla päästää kunnolla).

Yleisesti Talma sai arvosanaksi 3/5. Sinänsä ok mesta, kaikki toimi hyvin, Helsingistä matka oli vaan reilu 30 km, hissijonot olivat lyhyet ja rinteet suhteellisen hyvässä kunnossa. Se, että rinteiden keskipituus oli 100 m ei toki ole Talman vika vaan pakko kai se on hyväksyä, että maantieteellisesti Helsinki ei nyt vaan ole place to be jos haluaa oikeasti laskea.

On rinteitä ja sitten on rinteitä

Se mitä päivästä nyt ainakin jäi käteen oli halu päästä pian uudestaan rinteeseen. Koska Lappi ja Alpit, eivät taida enää tänä talvena olla vaihtoehtoja, tavoitteena on edes kerran vielä päästä johonkin lähelle laskemaan. Talvi ei todellakaan ole suosikkivuodenaikani mutta laskettelu sentään tekee siitä inan siedettävämpää.

Yleisesti omana tavoitteena on uskaltaa laskea kovempaa. Ja päästä sinne Japaniin. Ehkä ens talvena #sällskapsresanvol6 ? Ja hankkia ne kädenlämmittäjät Clasulta, parasta mitä parilla eurolla saa.

-kristiinas

ps. ihmettelijöille tiedoksi kristiinas on blogini nimi. En siis allekirjoita blogiani omistusmuodolla omasta nimestäni. Jos joku (Nenne) nyt niin sattuisi luulemaan...

Eniten taas ihmetyttää kaikki

Viime aikoina taas aika moni asia on ihmetyttänyt. Jengi käyttäytyy välillä todella oudosti. Rakastan kerätä muistiin outoja juttuja. Toki se voi olla niinkin, että se olen minä joka olen outo mutta aina ei kyllä vaan tajuu.

Onnellisuusasia: Simmarit

- Miksi Aten WhatsApp-profiilissa lukee "Iloinen videobloggaaja Lahdesta"? Hämmentävää. 

- Miksi jengi haluaa tunkea lentokoneeseen ensimmäisinä? Mikä idea on koko Priority Boarding-jutulla? Iho kuivuu, ilma loppuu ja jalat puutuvat ihan varmasti muutenkin. Minä haluan mennä koneeseen viimeisenä sisään, kiitos!

- Jos menee salille hissillä miksi edes menee salille jos ei jaksa kävellä rappusia?

- Miksi Suomen valtio haaskaa rahaa tunneli loppuu-kyltteihin. Eiköhän porukka huomaa ilman kylttiäkin, että se tunneli lopppui

- Miksi pähkinäpussissa lukee "saattaa sisältää jämiä pähkinöistä" - no shit?

- Miksi säätiedotuksen alussa käydään läpi kuluneen päivän sää? Ketä se enää kiinnostaa?

- Kuka katsoo formuloita? Se on kuulemma maailman toisiksi katsotuin urheilulaji enkä tunne ketään joka sitä katsoo?

Jos joku keksii järkevän selityksen johonkin kohtaan, saa kertoa!

Joskus kun oli melkein jo kevät. Sitten tuli talvi.

ps. Aloitin Muslan innoittamana onnellisuuspäiväkirjan. Katsotaan tuleeko siitä mitään! Tän päivän onnellisuutta aiheutti uusi Yosa maku, täydellinen avokado ja sauna. Olo taas vähän enemmän zen. Nyt lyön läppärin kiinni ja menen nukkumaan. 

-kristiinas

Bad vibes

Päivän ärsytyksen aihe on ehdottomasti lentojen varaaminen. Päätimme viikko sitten ex tempore viettää tulevan Vapun Hampurissa ystäviemme luona. Ajatuksesta tekoihin, meninkin siitä sitten heti nettiin ja näpyttelin lennot Momondoon: hinta 190 €, aikataulu ok. Varauksen teko jäi kuitenkin puolitiehen kun joku tärkeä homma tuli tielle. Unohdin varauksen hetkeksi ja kun palasin asiaan seuraavana päivänä oli hinta luonnollisesti lähes tuplat. Jaahas. No, siitähän se sitten alkoi, epätoivoinen lentojen kyttäily. En edes jaksa laskea kuinka monta hetkeä ja hermojen menetystä tämäkin operaation on jo vaatinut. Elättelen edelleen toiveita, että hinta laskisi jotenkin mystisesti. Pahintahan tässä kaikessa on tieto siitä, että lennot olivat halvemmat. Eli käytännössä joudun maksamaan monta sataa omasta typeryydestäni, #firstworldproblems.

Hampurissa

Muutenkin tämä sunnuntai on ollut jotenkin tahmea. Olen käytännössä ollut aamusta asti huonolla päällä, eikä oikein mikään tunnu auttavan. Yleensä pidän chilleistä sunnuntaipäivistä jolloin agendalla ei ole yhtään mitään mutta tänään kaikki tuntuu jotenkin raskaalta. Ruokana oli lasagne (hyvää), jälkkärina marjapaistosta (vielä parempaa), sain tehtyä sekä töitä, että puuhasteltua to-do-listalta hommia mutta silti kaikki oli vaan kökköä. 

Purin  turhautumistani Atteen ja tuloksena se, että olemme molemmat huonolla päällä. Eli bad vibes-vaara Salo-Salmisilla tänään. 

Karo yritti piristää ja lähetti viestin espanjaksi, josta en luonnollisesti tajunnut mitään. Google Translator auttoi, ihania ystäviä mulla!

Jos vaikka seuraavaksi menisi nukkumaan ja heräisi huomenna uuteen parempaan päivään ja viikkoon.

-kristiinas

Ystävät ja sitten ne DISC-analysoidut ystävät

Eilen vietettiin ystävänpäivää. Hienointa koko jutussa oli oikeastaan pysähtyä hetkeksi miettimään omia ystäviään ja rakkaitaan. Oman ystävänpäiväni halusin viettää mieluiten ystävieni seurassa ja tämä toive toteutuikin eilen illalla kun vietimme osan kanssa pientä teehetkeä täällä meillä. Ja siis don't get me wrong, ovathan poika- ja tyttöystävätkin ystäviä ja vaativat erikoiskohtelua mutta heitähän näkee ihan joka päivä. Todiste poikaystävyydestä on ehkä maailman suloisin WhatsApp-viesti eilen Atelta missä luki Hyvää ystävänpävää paras ystävä. Aaaw <3

Joka tapauksessa eilinen sai minut hetkeksi miettimään minkälaisia ihmisiä olen kerännyt ympärilleni ja kenen seurassa viihdyn. Teimme maanantaina töissä myyntikoulutuksen ohessa DISC-analyysin ja itsehän olin vahva I-persoona. Minussa siis korostuu vaikuttaminen, nopeus, puhelahjat, aktiivisuus ja kyky luoda suhteita toisiin ihmisiin. I-tyypit viihdyttävät, saavat muut innostumaan ja suhtautuvat usein asioihin positiivisesti. Ja kyllähän minä itseni tuosta tunnistin (analyysissa puitiin myös I:n negatiivisempia puolia kuten hätiköinti, levottomuus ja sarkasmi mutta kuka niistä nyt välittää). 

D-tyypit taas ovat hallitsevia, S:t vakaita ja C:t tunnontarkkoja. Olin itse vähiten vakaa S-persoona...

Analyysin innoittamana aloin pohtia ystäviäni ja tulin siihen tulokseen, että itse asiassa aika moni muukin on I-persoona (tai hallitseva D-persoona). Ihmiset ympärilläni ovat pääsääntöisesti aktiivisia, ulospäinsuuntautuneita ja sosiaalisia. DISC-analyysin mukaan meissä kaikissa on kaikkia persoonia mutta eri suhteissa, hallitseva tyyppi korostuu eniten. Koulutuksessa opimme, että samaa persoonatyyppiä edustavat henkilöt tulevat usein parhaiten toimeen koska juuri he ymmärtävät toisiaan hyvin. Impulsiivisen I:n voi esimerkiksi olla vaikea tulla toimeen hitaamman ja harkitsevamman C:n kanssa. 

Toisaalta ainakin itseäni kiehtoo myös vastakohdat ja toisiaan täydentävät persoonat. Näin ollen parhaiden ystävieni joukossa on myös rauhallisempia ja paljon minua tarkempia tyyppejä. Ja yhtä rakkaita kaikki. Varsinkin isossa porukassa koko persoonien kirjo korostuu ja uskonkin, että osittain se on koko jutun rikkaus. Samanlaiset henkilöt ajattelevat asioista usein aika samalla tavalla ja jos kukaan ei koskaan riko pintaa, pysymme ikuisesti omassa pikku kuplassamme. 

Ystävät ovat minulle elämän suola. En oikeastaan edes osaa olla yksin. Tiedän, pateettista. Tänä vuonna olenkin luvannut itselleni myös yksinolon harjoittelun. Ennen oli tavallista, että ystäviä näki ihan joka päivä ja monta tuntia kerrallaan. Nykyään joutuu enemmän sopimaan ja sumplimaan koska työ, velvollisuudet ja elämä. Olen silti ikionnellinen, että moni ystävistäni asuu tässä ihan lähellä niin extempore iltakävelyt eivät olen ihan mahdottomia. Parhaisiin hetkiin ystävien kanssa liittyy paljon muistoja ja se jos mikä nostaa silmänräpäyksessä hymyn huulille. Kaikki te olette tärkeitä ja ilman teitä ei olis niitä miljoonia muistoja ja hulluja ajatuksia.

Ootte parhaita enkä ikinä vaihtais teitä pois, olitte mitä DISC-tyyppiä vaan. 

Olet mitä syöt

Kuten aiemmin kirjoitin, kaikenlaiset ihmisten käyttäytymiskuviot kiinnostavat itseäni kovasti. Yksi sosiologinen juttu, joka jaksaa itseäni kiinnostaa päivästä toiseen on ihmisen kulutustottumukset ja erityisesti se, mitä tyypit ostavat ruokakaupasta. Minä (kuten luultavasti monet muutkin) huvittavat itseään kassajonossa tirkistelemällä muiden ostoskoreja. On kiehtovaa miettiä mitä koriin kasatuista ostoksista tehdään, millainen koti ostajalla on tai mitä hän tekee työkseen. Sitä miten eri yhteiskuntaluokka, asuinpaikka tai ikäluokka vaikuttaa kulutustottumuksiin, on toki tutkittu paljon. Ei ole sattumaa, että valikoima Ullanlinnan K-marketissa on hieman eri kuin esimerkiksi Konalan S-marketissa.

Se mitä marketista kotiin kannetaan riippuu myös vallitsevista ruokatrendeistä. Ruoka ja omat ostosvalinnat kertovat meistä ihmisinä yllättävän paljon. Henkilöbrändien aikakaudella ei myöskään ole kovin yllättävää, että omilla valinnoilla rakennetaan samalla omaa brändikuvaa. Se mitä syöt ja mitä ostat on osa sinua, teet sen sitten harkitun trenditietoisesti tai sattumalta. Jos kassajonossa on henkilö A, jonka korissa on soijamaitoa, kvinoaa ja nyhtökauraa, henkilö B, jolla on lauantaimakkaraa, ranskanleipää ja täysmaitoa ja henkilö C, joka ostaa muroja, einesruokaa ja herne-maissi-paprikaa, olet luultavasti mielessäsi muodostanut tietynlaisen kuvan tyypistä.

Mihin ryhmään itse sitten kuulun ja mitä kauppakassini kertoo minusta? Vaihtoehto A on varmasti lähimpänä totuutta (jo pelkästään demografian ja edustamani yhteiskuntaluokan puolesta). Vaikka rakastankin kokeilla kaikkia uusia trendijuttuja en silti ihan nielemättä suostuisi alistumaan vege-luomu-terveellisyysryhmään. Vaikka kyllä: olen ostanut nyhtökauraa, juon kauramaitoa ja ostan mieluiten munani luomuna. Ennen kaikkea olen silti fiksu (lue säästeliäis) ruokakaupassakävijä. Minun ja Aten kahden hengen talouden ruokalasku on naurettavan vähän. Käytämme kuukaudessa ehkä 150 € ruokaan (eli alle 40 €/viikko). Tässä ei toki ole lounasruokia tai muuta ulkona syötyä ruokaa mukana (kuinka paljon syömme ulkona vaihtelee. Toisinaan vähintään kerran viikossa, toisinaan ehkä kerran kuussa). Valmistamme kaiken ruuan itse ja syömme aika simppeleitä ruokia arkena: sosekeittoa, salaattia, jotain kasvismössöä tai munakkaita. Viikonloppuna ehkä vähän jotain spesiaalimpaa mutta silloinkin ruokaa aika yksinkertaisista raaka-aineista. Aamupalaksi syömme aina puuroa (raakana tai keitettynä). Tämä kaikki johtaa siihen, että kaupassa valintamme kohdistuvat ehkä 20-30 tuotteeseen, joiden välillä vaihtelemme. Kuten muillakin elämän osa-alueilla, uskon ruuanlaitossa pyhään yksinkertaisuuteen. Tämä ei tarkoita, että ruuan pitäisi olla yksipuolista tai pahaa vaan lähinnä sitä, että yksinkertaisilla valinnoilla pääsee pisimmällä. Hyödynnä sitä mikä on juuri nyt sesongissa, valitse pizzasi päälle mielummin kaksi hyvää kuin kuusi keskinkertaista täytettä. Syö papuja, leivo leipää itse ja valitse yksi asia, johon panostat. Me valitsemme aina vähän maistuvamman juuston. Muuten yksinkertainen on parasta. Ja halpaa.

Hiihtäen Kruuruvuoren rantaan kahville. Tai Atte hiihti. 

Loppuun voin vielä jakaa kanssanne oman luottoreseptini, jota meidän kotona syödään varmaan kerran viikossa. Toimii aina, maksaa vähän ja on hyvää!

Bataatti-porkkanakeitto

1 bataatti

4 porkkanaa

chili

inkivääriä

tomaattimurskaa

kookosmaitoa

vettä

suolaa

(punaisia linssejä noin 1 dl jos haluat proteiinia) 

Keitä bataatti ja porkkana kypsiksi. Lisää loppuvaiheessa punaiset linssit jos halusit. Lisää chili ja tomaattimurska. Kiehauta. Soseuta. Lisää kooksomaito ja mausta. Syö raejuuston ja korianterin kanssa.

Jos jollakulla on hyviä luottoreseptejä, saa jakaa!

-kristiinas

Päiväni

Luen aika paljon kaikenlaisia eri blogeja. Oikeastaan ihan kaikkea treenaamisesta ja hyvinvoinnista, muotiin, sisutamiseen ja ruokaan. Parhaita juttuja lifestyle blogeissa on usein "My Day" postaukset. Ei hajukaan miksi mutta jokin niissä kiehtoo. Attehan tätä ei voi ymmärtää laisinkaan vaan hänestä on outoa miten ketään voisi kiinnostaa jonkun perusjampan elämä. Mutta minua kiinnostaa! Rakastan sosiologiaa ja minua oikeasti kiehtoo mitä jengi tekee vapaa-ajallaan (ja mitä kaupasta ostetaan, mitä syödään ja kuinka kulutetaan). Parasta! Siksi ajattelin teidän iloksi (tai vihaksi) raapustaa miltä oma perjantaini 10.2.2017 oikein näytti.

6.10 Herästyskello soi. Ei todellakaan kiinnosta herätä mutta sovimme Aten kanssa,  että kummatkin vetää omat treeninsä aamulla. Raahaudun siis ylös sängystä, juon vettä ja kiskon treenivaatteet päälle.

6.30-7.30 Salilla. Menin F24S:n koska en jaksanut lähteä pidemmälle. Vedän 15min alkulämpän, 6 kierrosta #almenäspokalen-treeniä (Intsatkaa jos ette tiedä) ja loppuun vatsoja.

7.35 Kotona suihku, töihin valmistautuminen ja lakanoiden vaihto koska perjantai.

8.25 Töissä. Meillä on kerran viikossa yhteinen aamupala. Tällä viikolla se sattui olemaan juuri perjantaina

9-12 Töitä, puheluita, maileja ja suunnittelua. Yhdessä ja erikseen

12-12.30 Lounas Cafe Rougessa, tomaatti-vuohenjuustokeittoa. Menkää!

12.30-15 Töitäääää

15-18 Autossa matkalla Poriin. Lisää töitä, blogia, somea ja hengailua Kaspen ja Teemun kanssa. Pysähdys Karkkilan ABC:llä huipensi koko matkan.

18.00 Kotikotona. Ruoka-aika, lehtien lukua ja Pokan kanssa hengailua

19-20.00 Iltakävely

Kallossa

20.00 Saunaan

Loppuilta Matkalippua, Bohnanzaa, pappan 65-onnitteluja ja muuta jännää. Ennen nukkumaan menoa vielä tämä blogin kirjoitus, julkaisu ja hetken Täällä pohjan tähden alla-kirjan lukua.

23.30 Nukkumaan

Aika erilainen päivä kuin yleensä koska Pori. Yleensä iltani näyttävät aika erilaisilta mutta vaihtelu virkistää.

Gonatt!

ps. Näyttää, että olen taas päässyt vireeseen tämän kirjoittamisen kanssa.

-kristiinas

Onni ja Ilo, Ananas ja Kookos

Ja niin se on taas täällä, viikon paras päivä! Koska kuka nyt ei perjantaista tykkäisi? Siitä tunteesta kun edessä on kaksi päivää pelkkiä mahdollisuuksia. Perjantai on ikäänkuin jouluaatonaatto minikoossa, tunne on vähän sama. Ja ei siis sillä ettenkö pitäisi arjestani tai työstäni. Perjantaisin nyt vain sattuu tuntumaan erilaiselta.

Yksi ystäväni kehotti minua pari viikkoa sitten kirjoittamaan onnellisuuspäiväkirjaa. Koska a) en omista henkilökohtaista päiväkirjaa ja b) en kuitenkaan jaksaisi kirjoittaa sitä joka päivä, päätin toteuttaa tämän haasteen minikoossa. Kokosin tähän juttuja, jotka ovat tehneet minut onnelliseksi tällä viikolla. Bonuksena saan pisteen tästä  myös Aten uudenvuodenlupasten seuranta-Exceliin: lupasinhan joka päivä tehdä yhden minua ilostuttavan asian.

Onnellisuus sinänsä on hassu käsite. Mitä se edes tarkoittaa ja kuka määrittelee milloin olet onnellinen ja milloin et? Ja voiko onnellisuutta edes verrata vaikka se olisi subjektiivista. Kai voi olla onnellinen sekä puhtaista sukista että lottovoitosta? Ehkä onnellisuuden sijasta voisikin puhua vaan ilosta? Asiat, jotka tuottavat sinulle iloa, tekevät sinut luultavasti onnelliseksi.

Kevät - kohta se on täällä

No, oli miten oli, tälläkin viikolla moni asia on ilostuttanut päiviäni.

* SisDeli-aamiainen Karon kanssa. Kuka ei haluaisi aloittaa aamuaan kardemummapannukakulla ja huonoilla jutuilla?

* Reissu Kokkolaan, joka ei ollutkaan niin hirveä kun luulin. Paikoittain jopa ihan kiva! Kokkolakin oli symppis vaikka Korvgörans olikin kiinni. Ja asiakaskin vaikutti tyytyväiseltä koulutukseen. Happy wife, happy life. 

* Lounas Cafe Rougessa Urho Kekkosen kadulla. Omistajarouva oli aivan mahtava ja puhui ihanasti ranskaa, suomea ja italiaa sekaisin. Ja tarjosi maistiaisia. Jos et ole vielä käynyt, mene, syö ja tule iloiseksi

* Aten levoton tarinakausi. Illat voi hyvin lopettaa ja aamut aloittaa tarinoilla surffaavista puudeleista nimiltään Kookos ja Ananas. Tai kissasta, jonka nimi on Appelsiini. Nämä asuvat kellarissa kuivaushuoneessa, koska sattuvat tykkäämään lämpimistä pasaatituulista. Jepjep, älkää kysykö. Selvästi ei ole lääkitys kunnossa mutta onhan näille pakko nauraa.

* Edessä siintävä aurinkoinen viikonloppu! Iskän 65-synttärit ja kaikki mamman herkut. Just nyt Pori tuntuu tosi hyvältä vaihtoehdolta.

Bonuksena jos joku ei ole nähnyt Basson Friends-imitaatiota ystävänpäivän kunniaksi, katsokaa esim. Basson Facebookista ja nauttikaa.

ps. Miksi myös 4/5 jutuista liittyi jotenkin ruokaan? Eikä edes ole nälkä!

Parasta viikonloppua itse kullekin! Mä tenen vielä koosteen omasta päivästäni koska ne jutut on aina muissa blogeissa parhaita. Se siis tulossa illalla. Nyt keskityn autoseuraani Poriin.

-kristiinas

Viikon viisi nopeaa vinkkiä kiireeseen

Kaikki meistä ovat varmasti kokeneet viikkoja, jolloin kaikkea on yksinkertaisesti liikaa. Kun velvollisuudet vievät suurimman osion ajasta ja priorisoida pitää ihan kaikkea. Itselläni tämä viikko on sellainen. Ja älkää kysykö miten ehdin bloggata. Vastaus on, että en ehdikään - tämä teksti kirjoitetaan junassa Kokkolasta Helsinkiin kun oikeasti pitäisi tehdä töitä. Tämä kostautuu vielä illalla. Ainoat, jotka tällaisissa tilanteissa pitävät minut järjissään ovat arkea helpottavat pienet vinkit. Sellaiset pienet kikkakolmoset, joilla arki sujuu paremmin tilanteissa, jolloin juokset kellon perässä. 

1. Priorisoi aamulla mikä sinulle on tärkeää. Jos tärkeintä on treenata, tunge treeni vaikka väkisin aamuun, lounastauolla, iltaan (ja rahaa treenivaatteita koko viikko mukanasi). Kun jostain syystä jossain välissä vapautuukin sopiva rako, iske kiinni). 

2. Käytä priorisointiin Wunderlistiä, bullet journalia (aka old school muistivihkoa), post-it lappuja...ihan mikä sinulle vain toimii. Ei ole mitään parempaa kuin se tunne kun voi vetää jotain yli (itse kirjoitan listoihin ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä, jolloin saan useasti ruksia hommia yli, jess!)

3. Kuuntele musiikkia! Musiikin kuuntelu ei käytännössä vie aikaa koska voit kuunnella musaa matkalla, töissä kun kirjoitat, syöt, oikeastaan milloin vain. Juuri oli tutkimus siitä, miten musiikki vaikuttaa eläimiin positiivisesti. Jos et millään keksi uutta kuunneltavaa, suosittelen edelleen sitä Skamin playlistiä

4. Päätä oletko tehokas aamulla vai illalla. Käytännössä tällä on aika suuri vaikutus elämääsi. Eli itse ajattelin usein, että minulla on oikeus ottaa vähän omaa rauhoittumisaikaa jossain välissä päivää. Itse olen aamuisin tehokkaimmillani niin kiireviikkoina en "tuhlaa" sitä vetelehtimiseen vaan suuntaan heti herättyäni töihin tai treeneihin. Tämä tarkoittaa sitä, että jos aamulla olen noussut ylös, kiskonut vaatteet päälle ja mennyt töihin heti, otan illalla hetken rauhallisemmin enkä tee silloin töitä. Jos haluat aamulla syödä aamupalaa rauhassa kotona ja lukea lehden, tee sitten niin. Kyse on vain siitä mikä sinulle sopii parhaiten. Ja siitä, että soimaa itseäsi koko ajan. Jos heräät aamulla, pyörit kotona kun et osaa päättää mitä puet päällesi, menet töihin ja jäät sinne illalla koska aamupäivä meni hukkaan, et ole saavuttanut mitään muuta kuin harmitusta ja itsesi soimaamista. Jos taas asetat itsellesi rajat ja ehdot, olet tyytyväisempi elämääsi. Sekava selitys mutta ehkä joku sai ajatuksesta kiinni. 

5. Mielikuvaharjoittele päiväsi. Mitä tulet tekemään, missä järjestyksessä, millaisiin paikkoihin menet, mitä kautta ja miten. Itse olen todennut, että toimin tehokkaammin kun olen valmiiksi harjoitellut päivän. Tällöin aivoistani vapautuu kapasiteettia muiden asioiden käsittelyyn kun hoidan pakolliset, aikataulutetut asiat rutiinilla. 

Ja kun olet suoriutunut kiireajasta, ota rennosti. Tee sitä mitä et ole ehtinyt. Jos et muuten pääse kiireestä ulos, varaa matka, vaihda maisemaa, lähde pois. Ei elämä voi olla ikuista kiireettä, tehdään sitä mistä me tykätään!

Ps. Sinällään mielenkiintoista, että luin tänään Muslan mielenkiitoisen postauksen aiheesta minimalistisempi elämä. Hänen kirjoittamaan kaikki kuullosti niin yksinkertaiselta ja kauniilta. Koska todellisuus (ainakin vielä) itselläni iskee vasten kasvoja, pakko yrittää make the best of this, jotta arki olisi nautinnollista. Mutta tavoite on se yksinkertaisempi, selkeämpi ja rauhallisempi elämä #lifegoals

-kristiinas

Talviloma - check!

Vuoden pako aurinkoon on varattu! Lomailemme reilun kuukauden kuluttua ja kohteen valitseminen ei oikeastaan koskaan ole ollut yhtä vaikeaa. Maailma on täynnä uusia, mielenkiintoisia mestoja mutta minkä valitsisi kaikista mahdollisuuksista?

Paikka valikoitui tutulla ja turvallisella lista-metodilla. Listattiin kummatkin ylös asioita, joita me maaliskuun lomalta haluamme. Ainakin seuraavat asiat piti täyttyä:

* Aurinkoa ja lämpöä yli 25 astetta

* Mahdollisuus joogata ja surffata mutta ei liian suunnitellusti. Eli pois lukeutui kaikki joogaretriitit ja surffileirit. Halutaan mennä ihan omilla ehdoillamme

* Valkoista hiekkaa ja sinistä vettä. Autioita rantoja ja rauhaa. Eli ei todellakaan mitään bilemestoja tai turistirysiä

* Tyylikästä asumista persoonallisessa paikassa - eli ei todellakaan mitään resortteja tai bamseklubeja. 

Kuvat täältä

Finaaliin pääsivät Puerto Rico, Sri Lanka, Dominikaaninen tasavalta ja villeinä kortteina Aruba ja Malediivit. Koska Puerto Ricoon ja Dominikaaniseen oli huonot lentoajat, Malediiveillä ei voi oikein surffata ja Aruba olisi ollut kolme kertaa niin kallis valitsimme siis Sri Lankan! Eli Talalla - olemme valmiit rentoutumaan. Attea lainatakseni, ei tällä sekoilulla ja matkablogien selaamisella ihan tuntipalkoille päässyt mutta jos jotain tehdään niin tehdään sitten kunnolla. Eli alle 5 viikkoa ja sitten se on pelkkää chillausta seitsemän päivää.

-kristiinas

Viikon pakkomielteet

Olen tyyppi, joka todellakin jää jumittamaan tiettyihin juttuihin. Oli kyse sitten ruuasta, biiseistä, Instagram-tyypeistä tai lausahduksista. Toistan samaa viikon pari repeatilla ja sitten kyllästyn. 

Minusta lähiaikoina on ollut hiljempaa, enkä ole löytänyt oikein mitään todella koukuttavaa. Paitsi tällä viikolla! Big time! Tällä viikolla en ole käytännössä ole tehnyt mitään muuta kun keskittynyt alla oleviin (kirjaimellisesti).

Skam-sarja

Oh my, en olisi uskonut, että norjalainen teinisarja voisi kolahtaa noin lujaa! Olin toki jo aiemmin kuullut kuinka mahtava sarja on mutta jotenkin ajattelin, että se olisi Girls-tasoa (eli huippu). Mutta Skam veikin jalat alta. Ja pisti ajattelemaan. Omaa elämää, tulevaa ja mennyttä. Tunteita, jotka ovat suurempia kuin elämä. Rakastumista ja intohimoa. Hetkeen heittäytymistä ja juuri sen oman polun kulkemista. Kliseistä tai ei, elämä on just nyt. Ja just mulle. Ja kaiken tämän lisäksi olen täysin rakastunut Williamiin! Bad boy gone deep. Se jos joku on mulle. Vietin tämän viikon kaikki yöt Skamia katsoen ja nyt perjantaina olen täysin kuollut. Mutta rakastunut! Mun elämään, Williamiin ja tähän fiilikseen (ja Atteen). Jos joku nyt kaikesta somehypetyksestä huolimatta tätä mestariteosta ei ole nähnyt, Areena auki heti! 

Kuva täältä

Bonuksena Skamin soundtrack Spotifyssa! Jos samassa sarjassa soi Wu-tang Clan ja Kelis, olen myyty!

Pykäri: Run (feat Mio)

Toinen pakkomielle. Anteeksi kuinka hyvä voi biisi olla! Olen nyt soittanut tätä biisiä valehtelematta koko viikon. Koko ajan. Joka puolella. Tulee mieleen Flow, kesä (ja vähän Skam). Kyseessä siis Regina yhtyeestä tuttu Mikko Pykäri ja biisissä messissä on myös LCMDF -yhtyeestä tuttu Mia Kemppainen aka Mio.

Onneksi on perjantai! Viikon paras päivä. Matkalla junassa Turkuun!

-kristiinas