keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Juoksu kiinnostaa

Juokseminen on varmaan pitkäaikaisin harrastukseni. Muistan edelleen kun aloitettiin joskus 16-vuotiaina parhaan kaverini Tiian kanssa juokseminen ihan tosissaan. Päätettiin keskellä yötä kun tultiin jostain juhlista, että meistä tulee juoksijoita. Niin me sitten kello 04 yöllä juostiin Yyteri Golfin risteykselle joku 2 km niin lujaa kun jaksettiin. Siitä se sitten alkoi (myöhemmin kyllä vähän järkevämmällä set-upilla).


Oon juossut neljä puolikasta maratonia ja ollut juoksukoulussa. Viimeisen vuoden aikana juoksu ei kuitenkaan ei oikein ole sujunut ja olen harrastanut lähinnä päämäärätöntä sunnuntaihölkkäilyä. Tänä keväänä oon kuitenkin taas pitkästä aikaa innostunut juoksusta ihan uudella tavalla. Edelleen (etenkin aamulenkit) on sellaisia päämäärätöntä hölkkää mutta oon nyt ainakin pyrkinyt kerran viikossa (yleensä juoksumatolla) juoksemaan kunnon intervalliharjoituksen. Nyt tarkoituksena olis vielä mun viikko-ohjelmaan yksi selvästi pidempi lenkki niin voisin kehittää mun peruskuntoa vähän.


Kiinnostais myös kovasti ilmoittautua jollekin puolimaratonille tänä vuonna mutta en oikein tiedä mikä olis sopiva/kiva. Yleensä oon juossut HCR:n mutta tänä vuonna se on päivää ennen äitienpäivää eikä oikein sovi mun aikatauluun.

Miten sitten pääse motivaatiopulan yli? Mun kohdalla ainakin toimii ihan yksinkertaiset jutut.

* Tekeminen lisää motivaatiota. Eli mitä enemmän tekee, sitä enemmän kehittyy ja sitä enemmän hommasta tykkää

* Juokseminen kaverin kanssa. Jos on joku muu jonka kanssa sopii lenkkejä, tulee varmemmin lähdettyä (ja juostua lujempaa jos se toinen on parempi)

* Tee joku (mikä tahansa) suunnitelma. Eli päätä, että juokset kahtena aamuna, yhden pitkän lenkin, intervalleja (esim. 5x3min tms).

* Ala kuunnella podcasteja tai tee niin hyvä playlista, että et jaksa odottaa sen kuuntelua (ja kuuntele sitä AINOASTAAN kun juokset).

* Seuraa kaikkia juoksijoita Instagramissa.

Bonus! Myös kävely kiinnostaa entistä enemmän. Ennen olin lähinnä sitä mieltä, että se on ajanhukkaa. Nykyisin nautin kävelystä ihan eri tavalla ja voin jopa haaveilla siitä, että voin mennä yksin kävelylle (luksusta kun aina muuten sosialisoin jossain).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti