Hmm, mietin (tai mietein kuten porilaiset sanoisi) eilen kun olin aikeissa avata Bloggerin mutta päädyinkin lukemaan kirjaa, että miksiköhän blogia tulee aina kirjoitettua juuri sunnuntaisin. Tuntuu, että silloin inspiraatiota on eniten ja ajatus on kirkkain. Sunnuntai on ehkä sellainen lopetus, ja tuntuu, että on hyvä nollata pää ennen uuden alkua. Sunnuntai on uuden vuoden aatto pienoiskoossa. Ja parasta on, että uusi alku on mahdollista 52 kertaa vuodessa.
Oli miten oli, tämän viikon on ehdottomasti kruunannut pitkä viikonloppu. Neljä päivää pelkkää rentoilua ja aurinkoa, juuri sitä mitä kaipasin. Eilen oli Siivouspäivä ja sain tyhjennettyä kaikki ne pitkään vaatekaapissa lojuneet, ei-niin-kivat jutut pois. Myyntiä huikeat 70 euroa mutta jos miettii, että hengasin ulkona kolme tuntia ja hinnat oli maks. sen 2 € niin siihen nähden ihan hyvin. Sisäinen Konmarini on taas herännyt ja pari viikkoa sitten oli sitä mieltä, että haluan järjestellä kaikki tavarani. Satuin myös katsomaan Netflixista dokkarin Minimalists (kannattaa kattoa) ja aloin miettiä, että isomman asunnon osto olisi ahdistavaa pelkästään jo sen takia, että kaikki se tila pitäisi täyttää jollain (turhalla).
Näin mainion aasinsillan kautta päästäänkin oivasti itse aiheeseen, eli asuntoihin ja asumiseen. Olimme tänään A&A:n kanssa pitkällä pyöräseikkailulla. Pyöräilimme oikeastaan koko Helsingin ympäri Kalliosta rantoja pitkin Kaivariin, sieltä Ruoholahden kautta Lauttasaareen ja Kuusisaaresta Meilahden kautta Töölöön. Alettiin siinä sitten matkalla miettimään, että missä sitä haluis asua. Vakikysymys meidän porukassa: missä me oikeestaan haluttais asua. Kamalan vaikea kysymys. Periaatteessa oon ihan tyytyväinen täällä Kalliossa mutta kyllä toi ainainen örveltäminen välillä ottaa päähän. Toisaalta kaikki lähiöt, Espoot ja Hertsikat on nounou (ja varmasti kun luen tätä 6 vuoden päästä löydän itseni sieltä Vantaalta). Lauttasaari, why not mutta siellä vaan ne hienot kämpät (ja nehän siis maksaa ehkä hitusen liikaa). Töölössä on asuttu ja se oli kiva mutta siinä tapauksessa vaan Etu-Töölö. Omalla top-listalla on tällä hetkellä Kruunuhaka. Lokaatio, komeat kivitalot ja se meri siinä vieressä kiinnostaa. Oon kyllä myös sitä mieltä, että itse se asunto on silti melkein tärkeämpi kuin pelkästään alue. En jaksa alkaa asua missään pimeässä kellarissa vaikka se kuinka olisi Eiranrannassa. Tästä johtuen syviä huokailuja aihetti myös se yksi täydellinen Loft-asunto Turun jokirannassa. Hinta 400 000 €. Pohja, fiilis ja valo täydellisiä. Ja ennen kuin kukaan (Anna) alkaa intoilla, ei, me ei olla muuttamassa nyt Turkuun. Tulipahan nyt vaan mieleen.
Pyöräretki opetti myös sen, että ehkä on turha ajatella liikaa. Aina tulee luultavasti löytymään kivampi, parempi ja kiinnostavampi paikka. Levoton sieluni ei kuitenkaan jaksaisi pysyä yhdessä paikassa kovin pitkään niin siksi oon varma, että jos tohon leikkiin lähtee mukaan, koittaa muuttu vuoden välein. Säälittää Atte jo ajatustasollakin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti