Tultiin viikonlopuksi saareen rentoutumaan. Tai osa meistä osaa rentoutua ja toiset ei. Täällä hetkellä pojat kaataa ulkona mäntyä, Helena nukkuu ja mä kirjotan tätä. Agendalla on kaikenlaista to-do-listan purusta paljuun ja saunaan. Mutta lähinnä homma pyörii kuitenkin ruokailun ympärillä, niin kuin elämä mökillä aina. 24h matkalla on kuitenkin varattu eväät uuniperuna-skagen-lounaalle, letuille, savustettu lohi-uunijuures-illalliselle ja huomiselle brunssille. Eli ei tässä nyt nälkä ehdi tulla.
Puskissa tyrnit odottavat poimijaansa ja hetki sitten soudettiin Helen kanssa hetki sitten naapurisaareen puolukka- ja sieniapajilla. Saalis: vajaa litra marjoja, pari hyttysen puremaa, noin 200 saunamaijaa.
Kummallista miten jopa koulutöiden teko ei mökillä töki. Oikeastaan täällä kaukana, melkein avomerellä, keskittymiskyky ei yhtäkkiä olekaan yhtään hankalaa. Kaupungissa oma keskittymiseni oikeastaan yhtään mihinkään on se 45 sekuntia. Sen jälkeen mietin tai teen jotain muuta. Selaan kännykkää, juon vettä, imuroin, lähetän viestin tai puhun Atelle jotain.
Tän porukan kanssa on myös aika helppoa olla. Tietää tasan tarkkaan miten hommat sujuu ja mitä kukin haluaa tehdä. Jutut on myös yhtä (huonoja) kaikilla.
Tuntuu, että pako kaupungista tuli kuin tilauksesta. Vaikka toisinaan kuvittelin tarvitsevani ympärilleni mahdollisuuksia, virikkeitä ja ohjelmaa, luulen, että mä pohjimmiltani olen kuintenkin vähän hassu erakko. Äsken auringonlaskun aikaan kun kävelin saaren ympäri mietin, että ei kyllä ole yhtään ikävä Kallio.
Nyt puu on kaadettu, unet nukuttu ja tää tekstikin alkaa olla tässä (vaikka ei siinä mitään järkeä ollutkaan). Lyhty syttyi juuri saunan eteen niin luulen, että se oli kutsu saunaan.
Rentouttavaa lauantaita, ottakaa iisisti.
-kristiinas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti