Tuleeko tästä nyt sitten vauvablogi?

Viime tekstistä vierähtänyt jo tovi. Mikä ei sinänsä ole yhtään ihme kun miettii mitä siinä ajassa on ehtinyt tapahtua. 

Edustettiin häissä Haukilahdessa

Ensinnäkin meille pitäisi parin viikon päästä syntyä mini Salo-Salminen. Eli kevät on ikäänkuin mennyt tätä outoa, uutta elämäntilannetta ihmetellessä. Miten tässä nyt näin kävi ja onko musta tähän? Toiseksi olemme ostaneet uuden asunnon, rempanneet sen (okei, tämä remppa kylläkin vaan jatkuu ja jatkuu) ja muuttaneet pari viikkoa sitten Lauttasaareen. Kolmanneksi olen nyt mammalomalla. Ja tämä jos mikä on outoa! Mitä tällä vapaalla oikein tehdään? Ennen kuin mennään muihin asioihin, pientä raporttia tähän “lomaan” liittyen, olkaas hyvät:

Ensimmäinen viikko meni hyvin. Pidin itseni superkiireisenä. Olin Vaasassa pari päivää koulussa, häissä, Tallinnassa, lounailla ja aamupaloilla ja treenasin niin paljon kun ehdin. Aika meni kuin siivillä. Toisella viikolla olin Porissa pari päivää ja vietin synttäreitäni (30-vuotta, a p u a). Eli siinäkin mitään ongelmaa, puuhaa just sopivasti. Mutta sitten koitti tämä kolmas viikko. Atte käytännössä töissä 14h per päivä. Sää kylmeni yhtäkkiä ja alkoi tuulla. Tämä tarkoitti sitä, että aloin jo tylsistyä. Olen edelleen sopinut lounaita ja joka päivällä jotain pikku ohjelmaa mutta silti! 16h päivässä pitäisi hyödyntää jotenkin fiksusti. Homma alkoi mennä niin vakavaksi, että nyt olen turvautunut vikoihin hätäkeinoihin: kouluni lopputyöhön (ennakkoon!!) ja tähän blogiin. Kuinka kauan mahdankaan kestää olla äitiyslomalla, vetoja otetaan vastaan…

Eli siis jännityksellä tässä seurataan miten homma etenee. Hampus (även om hen är hon) ei ole ainakaan tähän mennessä osoittanut vielä mitään merkkejä ulostulosta. Laskettuaika on 25.6 mutta suhtaudun siihen vähän skeptisesti. Ensin due date oli 4.6 kunnes neuvolatäti päätti painelemalla mahaani todeta, että 25.6 on parempi päivä. Tieteellisesti laskettu siis. 

Pikaisten kuulumisten jälkeen tärkeimpään kysymykseen: tuleeko tästä nyt sitten joku vauvablogi? Vastaus on ei ja joo. Tähän(kään) mennessä tämä blogi ei ole noudattanut yhtä selkeä kategorisointia vaan on lähinnä ollut omien ajatusteni tuuletuspaikka. Sitä se on varmasti myös jatkossa. Se, että meillä jatkossa on lapsi tulee varmasti olemaan pinnalla myös omissa ajatuksissani eli sen osalta tulee varmasti asiasta kirjoitettua, jos siltä tuntuu. Varmaa silti on, että ei täällä mitään pilttien vertailua aleta tekemään. Eli homma jatkuu yhtä sekava kuin ennenkin ja kaikki ajatukset ovat ihan omiani. 

Loppuun vielä huomioita omasta raskaudestani ja fiiliksistäni juuri nyt.

Mitä aktiivisempi on, sitä paremmin menee. Ainakin Hampus rakastaa actionia ja mitä enemmän olen liikkunut, touhunnut ja mennyt, sen tyytyväisempi se on. Ja sen paremmin voin itse. 

Olen tavannut nyt viisi eri neuvolatäti ja jokainen ensimmäistä lukuunottamatta on puhunut mulle kuin tarhaikäiselle. Missä on ei-lässyttävät neuvolatädit ja -sedät?

Äitiysvaatteet on ihan huuhaata ja äärimmäisen rumia. Olen ostanut yhdet mustat farkut koska farkut on ainoa asia, jota ei päälle saa kiskottua. Muuten ainakin omalla kohdallani kaikki omat löysät ja rennot vaatteeni ovat mahtuneet. Ja jos ei mahdu niin mielummin ostaisin vain normivaatteita vähän isommissa koissa. 

Hampus on ollut äärimmäisen helppo tyyppi tähän mennessä. Mulla ei ole ollut raskauden aikana oikein mitään tuntemuksia tai ongelmia. Tästä olen kyllä kiitollinen kun kuuntelee kauhutarinoita. Odotan silti, että jossain vaiheessa alamäki alkaa ja tyypillä on vähintään koliikki. Ainakin aktiivinen neiti on. Mahassa usein kauhea myllerrys ja töniminen (paitsi silloin kuin urheillaan, silloin ollaan tyytyväisiä).

RV 37

Eniten jännittää elämä syntymän jälkeen. Tai ei niinkään miten me pärjätään vaan miten mä itse pärjään. En koe olevani kauhean äidillinen hahmo niin jänskättää miten oma pää kestää ja miten mä “jaksan” olla äiti. Toivon jotain äitihormoneita synnytyksessä. Toivon myös, että oma pääni ei lahoa ja elämä ei jatkossa pyöri vaan jälkikasvun ympärillä (kuinka valloittava hän ikinä onkaan). 

Noniin, to-do listani on aika pitkä vielä tämän asunnon suhteen ja olen luvannut mammalle, että pakkaan sen sairaalakassin tällä viikolla. Eli seuraavaksi varmasti googletan mitä sinne oikein pitää ottaa mukaan, ei mitään hajua. 

Tsemppiä töihin ja hommiin, mä palaan kun olen liian kyllästynyt “lomailemaan”. 

-kristiinas