Urheilusta ja raskaudesta

Jos jostain olen ollut raskauden aikana onnellinen, niin siitä, että olen voinut urheilla koko ajan. Aluksi koko raskautta ei tuntunut oikein lainkaan eikä siis ollut mitään estettä liikkumiselle. Myöhemmin kun maha kasvoi, baby oli jo niin tottunut hötkyilyyni, että vauhti ei paljoa menoa haitannut. Lähinnä oli sellainen fiils, että neiti oli tyytyväinen kun vähän pompututti. Tästä kylläkin Atte veti sen johtopäätöksen, että homma johtaa nyt siihen, että tyyppi ei ole paikallaan sekuntiakaan tyytyväinen kun suvaitsee tulla ulos. Eli pitää varautua olemaan vähintään joku Lintisn kieputin seuraavat kaksi vuotta. Mahtavaa!

Aamu-uinnit uusilla mestoilla on parasta

Miten tässä on nyt sitten oikein liikuttu? No, olen harrastanut oikeastaan ihan samoja lajeja kun ennenkin raskautta. Ainoa juttu (mutta suuri sellainen), josta olen luopunut on twerkkaus. Ja tästäkin vain siksi, että homma näytti liian rivolta - en siksi, että se olisi ollut mahdotonta. Muuten olen juossut, joogannut, uinut, käynyt salilla, pumpissa ja jumpissa ihan tavalliseen tapaan. Nyt kun pötsi alkaa jo olla suht iso, juoksulenkkini ovat toki lyhyempiä, noin 5-6 km pitkiä, ja joogassa en pysty makaamaan vatsallani. Suorat vatsalihasliikkeet olen korvannut vinoilla vatsalihaksilla ja kovimmat hypyt joudun jättämään pois koska hengästyttää liikaa. Muuten ei mitään ongelmaa ja tästä olen superkiitollinen. Uskon todella, että tämä päivittäinen liikkuminen on kohdallani ollut avain onneen ja kaikki on (toistaiseksi) mennyt näin hyvin kun on mennyt. 

Happy me Lontoossa

Retkellä Porkkalassa

Olen useasti kysynyt niin lääkäriltä kuin neuvolastakin onko kaikki tämä liikunta ok ja saanut vain vihreää valoa. Parasta oli lääkäri, joka sanoi, että jos hyvältä tuntuu, niin antaa mennä. Hän oli tutkinut suomalaisten naisten synnytyksiä ja tullut siihen tulokseen, että yksi keskeinen syy negatiivisiin synnytyskokemuksiin on suomalaisnaisten liian huono kunto. Hän vertasi synnytystä erittäin rankkaan urheilusuoritukseen ja sanoi, että paras tapa valmistautua synnytykseen on kuin harjoittelisi ultramaratonille (mikä rohkaisu). 

Joka tapauksessa, olen noudattanut näitä neuvoja nyt melkein yhdeksän kuukautta ja hyvin on mennyt. Liikunta on ollut monta vuotta osa jokaista päivääni ja siksi myös pään koossa pitäjä nyt raskauden aikana. Vielä viikko laskettuun aikaan ja tänään ainakin Les Mills BodyAttack tuntui hyvältä. 

Eli oman kunnon ja tuntemusten mukaan jatketaan. Jos nyt vihdoin saisi pakattua sen sairaalakassin vaikka tyyppi ei osoita yhtään merkkiä edelleenkään ulostulosta. 

-kristiinas

ps. Nyt varmasti joku vetää herneen nenään ja pitää juttua lesoiluna ja “träningshetsinä” (sori en tiedä suomenkielistä sanaa). Kukin saa toki tehdä ihan niin kuin itse haluaa ja jos jotain olen raskaana olevista naisista oppinut niin sen, että ei kannata jaella yhtään ohjetta tai vinkkiä. Kukin tekee niin kuin parhaaksi näkee. Mulle on ihan sama. Tämä on vain omakohtainen kokemukseni ja sillä mennään.