Kävipä tässä sitten samat kuin pari vuotta sitten Ruisrockin kanssa. Koko alkuvuoden 2016 olin sitä mieltä, että en halua Ruissiin. Kunnes kesäkuussa kuulin, että liput on loppu. Sen jälkeen vaihtoehtoja ei enää ollut, Ruissiin oli päästävä tavalla tai toisella. Tänä vuonna Flown kanssa kävi vähän sama homma, ainoastaan sillä erotuksella, että tänä vuonna ongelmaksi ei muodostunut liput vaan rakas lapseni A. Toinen merkittävä ero oli, että 2016 sain liput ja pääsin Ruissaloon heilumaan kun taas tänä vuonna kohtaloni on istua Lauttasaaressa Suvilahdessa tanssimisen sijasta. FOMO!
Pohdin jo Kids Peltorien ostamista ja A:n roudaamista alueelle kunnes tulin tajuihini ja ymmärsin, että tämä ratkaisu ei ole 99 euron arvoinen kun neiti on viisi viikkoa ja Flow kiinnostaa yhtä paljon kuin Lauttiksen S-market. Ensi vuonna sitten.
Koska Suomi on tasa-arvoinen maa ja iskä yhtä tärkeä kuin äiti, lähti Atte Flowhun. Lupasi olla lähettämättä yhtään kuvaa ja teki lähtiessään mullekin sääli GT:n, jota nyt sitten juon tässä sohvalla kun A nukkuu. Salaa toivon, että kohta sataisi oikein tosi kovaa.
Eilen Flow-brunssilla (sain kuitenkin sellaiselle kutsun), kysyttiin tuleeko lasten saannin jälkeen sellainen olo, että katsoo tuomitsevasti juhlakansaa ja miettii, että eikö nuokaan ole elämässään pidemmälle päässeet. Tehneet jotain merkityksellistä (kuten lapsen) ja rauhoittuneet. Vastasin, että Flow-lauantaina tuntuu lähinnä siltä, että haluaisin itsekin istua siinä maassa ja juoda taskulämmintä lonkeroa sen sijaan, että lähden kotiin pumppaamaan maitoa.
Onneksi huomenna on kuitenkin taas ihan tavallinen maanantai, Flow tulee ensi vuonnakin ja A:lla on maailman ihanin hymy kun hän juuri tuossa vieressä heräsi.
Parasta Flowta kamut! Kuvituksena viime vuoden Flow.
-kristiinas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti