Ensi viikolla on syyskuu ja oikeastaan se on aika ihanaa. Tuntuu silti, että tämä kesä ei lopu koskaan. Aina on tulossa uusi lämpöpulssi, seksihelle tai intiaanikesä. Vaikka kesä on lapsesta asti ollut lempivuodenaikani niin viime vuosina syksy on kirinyt kesää kiinni. Syksyllä olo on energinen ja eri tavalla raikas, melkein jopa puhdas. Ilma on viileämpää, helppoa hengittää ja illat pimeitä, uni syvempää. Syksyllä tuntuu, että uudistun sisäisesti ja ulkoisesti, ihan eri tavalla kun tammikuussa. Harvoin jaksan tehdä hirveän vakavia ja pitkäkestoisia uudenvuodenlupauksia mutta syksyllä alkaa kaikki alusta. Yhtäkkiä haluan tyhjentää kaapit turhasta, kokata uusia ruokia, panostaa liikuntaan ja hankkia uuden harrastuksen (tänä vuonna Ms A on kylläkin yksi iso harrastus). Mutta jos silti ehtisi viinikurssille. Tai opettelisi koodaamaan (tää on haave).
Kiinnostaa myös mys kotona, kirjoittaminen, tee ja kirjat. Juoksu ulkona, mustikoiden keräys ja jooga. Ei kiinnosta yhtään rannalla olo, auringonotto tai piknik. Oikeastaan ei edes haittaisi vaikka sataisi, sadekin tuntuu aika kivalta just nyt.
Sain eilen Viiviltä ison pussillisen omenia ja tajusin yhtäkkiä, että nythän on omena-aika! Sisäinen hamsterini heräsi ja aloin heti pohtia a) miten saisin Porista omenia tänne b) mitä kaikkea omenista voisi tehdä. Ensimmäiseksi listalla on ainakin perinteinen omenapiirakka. Jos kiinnostaa, suosittelen tätä reseptiä, jonka sain mammalta.
200 g margariinia
1,5 dl sokeria
3 dl jauhoja
1 muna
0,75 dl maitoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
4 omenaa
kanelia ja sokeria
Resepti on helpoin ikinä. Sotke sokeri ja voi. Sekoita jauhot ja ota noin 1,5 dl taikinaa sivuun. Sotke muut aineet joukkoon, kaada vuokaan. Omenat, sokeri, kaneli ja lopuksi murustettu taikina päälle ja uuniin 200 asetta noin 30 min. Tadaa!
-kristiinas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti