Tänään se tapahtui. Huolestuin toden teolla maapallostamme ja tulevaisuudestamme. Pläts ja todellisuus iski päin naamaa. En tiedä onko syynä se, että olen onnistunut tehtailemaan sellaisen tyypin tähän maailmaan, jonka toivoisin saavan nauttivan puhtaasta ympäristöstä (tai ympäristöstä ylipäänsä) vaiko se, että ilmaston lämpenemisestä on vihdoin puhuttu tarpeeksi kauan. Tai kyllähän tähänkin mennessä olen ollut tietoinen maapallomme kannalta omista kestämättömistä elintavoistamme ja nyökytellyt kun puheeksi on tullut kasvihuonepäästöt ja ilmaston lämpeneminen. Mutta kun tänään luin eilen julkaistun IPCC:n ilmastoraportin pysähdyin. Ilmastopaneelin mukaan maapallon lämpeneminen on vielä mahdollista rajoittaa 1,5 asteeseen, mutta se vaatisi todella nopeita ja laaja-alaisia muutoksia meiltä kaikilta. Ja enää ei ilmeisesti ole kyse siitä, että naudanliha pitäisi vaihtaa nyhtökauraan. Luonnollisesti poliittisilla päätöksillä on suurin ohjaavin painoarvo mutta raportti painotti myös sitä, että kansallisten sitoumusten lisäksi meidän kaikkien on pakko toimia jos kunniahimoiseen tavoitteeseen halutaan päästä.
Tämä vuosi on ilmaston puolesta ollut hullu ihan Suomessakin. Vaikka asiantuntijat sanovat, että ennennäkemätön helleputki, syksy lämpöaaltoineen ja lumeton talvi eivät välttämättä johdu ilmastonmuutoksesta vaan voivat olla normaalia vuosittaista vaihtelua, ei tämä minusta normaalia ole. Loppuviikosta on luvattu taas jopa 20 asteen lämpötiloja, intiaanikesää lokakuussa, mutta itse toivon sadetta ja loskaa kuten lokakuussa kuuluu.
Olen pitkään ollut kasvissyöjä mutta rehellisesti sanottuna syy on lähinnä se, että lihan maku ja koostumus ällöttää. Ekologiset syyt tulevat vasta toisena. Eli totta puhuen kasvisruokailu ei ole minulle minkäänlainen uhraus luonnon puolesta. Omistan auton, lennän monta kertaa vuodessa (ja usein vielä kaukolentoja) enkä ole kertaakaan kääntänyt patteria pienemmälle sen takia, että säästäisin energiaa. Oikeastaan kierrätys on ainoa rehellinen ympäristöteko, jonka teen. Ja tämä jos mikä alkoi juuri tänään ahdistaa. Mitä minä voisin tehdä, jotta A saisi kokea kaikki neljä vuodenaikaa?
Tohkeissani päätin, että ei riitä, että hallitustasolla tehdään ryhtiliikkeitä (toivottavasti) vaan voin omilla arkisilla teoillani alkaa oikeasti pienentää yhteistä hiilijalanjälkeämme.
Ensinnäkin alan entistä vahvemmin suosia sesonkituotteita. Tomaatteja ei tarvitse syödä tammikuussa ja pärjään aivan varmasti ilman avokadoja. Vaikein asia omalla kohdallani on juusto, josta en ole täysin valmis luopumaan. Nautakarjan kasvattaminen tuottaa paljon maatalouden päästöjä, joten naudanliha ja juusto ovat ilmastolle raskasta ruokaa. Toisaalta uskon myös, että kenenkään ei tarvitse olla ehdoton. Kestävämpää on tehdä itselle pitkäkestoisia valintoja. En heitä ruokaa roskiin ja ravintoloissa syön sen minkä otan.
Yksittäisistä ostopäätöksistä lentämisen ilmastovaikutukset ovat varmaan kaikista pahimmat. Tässä vaiheessa en rehellisesti usko, että olen täysin valmis luopumaan lentämisestä koska se tarkoittaa, että uusien paikkojen kokeminen jää siihen (Suomesta on aika hankalaa lähteä laivalla Australiaan). Voin kuitenkin omassa arjessani miettiä, tarvitseeko joka lomalla mennä kaukomatkalle vai valitsisinko edes joka toinen kerta lähikohteen. Myös yksityisautoilua voi vähentää. Vaikka omistamme auton, ei tarkoita, että sitä pitäisi koko ajan käyttää. Jatkossa mietin tarkkaan milloin valitsen auton ja milloin julkisen menopelin.
Voin myös vähentää kulutustani ja lopettaa ostamasta turhia, uusia asioita. Puhuimme juuri siskoni kanssa esimerkiksi siitä miten Zalandolta usean vaatteen tilaaminen sovitukseen ja huonojen palautus pitää lopettaa. En tiedä onko huhut siitä, että Zalando tuhoaa asiakaspalautukset totta vai ei, mutta en halua olla tukemassa sellaista hulluutta.
Vaikka ahdistus on herättävä tunne, ymmärrän myös, että ilmastoahdistuksen kanssa ei voi koko ajan elää. Haluan uskoa, että en ole ainoa, jonka tämä uusi raportti on herättänyt (vaikka sen ahdistuksen kautta). Uskon siihen, että tämä ilmaston lämpeneminen saadaan vielä pysäytettyä ja yksi merkittävä tekijä on varmistaa, että päättävässä asemassa on sellaisia tyyppejä, jotka tekevät poliittisella tasolla ilmaston kannalta fiksuja päätöksiä. Ensi keväänä on eduskuntavaalit ja pieni teko, jonka ainakin voin tehdä on antaa ääneni sellaiselle tyypille, joka ajaa vahvasti ympäristöasioita ja kestävää kehitystä.
Ahdistuksesta huolimatta ihanaa tiistaita tyypit!
-kristiinas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti