Myöhäiskesällä

Olin aamulla joogassa ja kuulin, että nyt meneillään oleva myöhäiskesä on siirtymäkausi kesän ja syksyn, yinin ja yangin välissä, ja maa on silloin elementissään. Silloin juurrutetaan, käännytään sisäänpäin ja pohditaan mikä itselle on tärkeää. Tadasana, vuoriasento, tarkoittaa kirjaimellisesti “seisoa omilla jaloillaan”, eli miten omien ajatusten takana tulisi seisoa ilman, että antaa ulkopuolisen paineen vaikuttaa tai kyseenalaistaa mitään.

Vaikka olen hyvä laukomaan mielipiteitä, tunnistan itsessäni myös pienen miellyttäjän. En pidä konflikteista enkä oikeastaan osaa sanoa “ei” oikeastaan mihinkään. Tämä voi olla hyvä tai huono asia, riippuen miten asian näkee. Sanomalla aina “kyllä”, kokee, näkee ja pääsee osalliseksi erilaisiin seikkailuihin. Toisaalta sama “kyllä” vie voimavaroja sellaiselta, mihin ehkä oikeasti haluaisi panostaa. Niin töissä kuin vapaallakin löydän itseni aina milloin mistäkin tilanteesta ja pohdin miten ihmeessä päädyin taas tähän. 

Nyt alkusyksyllä, tai myöhäiskesällä, miten sen ottaa, voisi ehkä pohtia, mitä itse haluaa, mikä on tärkeää ja mihin energiansa käyttää. Vähemmän hötkyilyä, enemmän fokusta, kiitos! Luen juuri Ola Schenströmin “Mindfulness i vardagen” kirjaa ja parhaita oivalluksia on ollut, että tiedostava läsnäolo ei tarkoita aina meditaatiota vaan keskittyminen monotoniseen tekemiseen (esim. hampaiden pesuun, imurointiin, kävelyyn) voi yhtä hyvin olla mindfulnessiä. 

Enemmän metsäretkiä ja rauhallisia sunnuntaiaamupaloja tähän syksyyn kiitos!

-kristiinas

Eniten ei ainakaan kiinnosta kesä

Syksyllä kiinnostaa aika moni uusi (tai vanha) juttu. Kesän jälkeen nurkat on ihan kirjaimellisesti ja myös kuvainnollisesti pölyiset. 

Tällä hetkellä kiinnostaakin:

Valokuvaus! Perustimme Aten kanssa harrastuskerhon, jossa kerran viikossa yhtenä iltana mennään epämukavuusalueelle ja harjoitellaan jotain uutta taitoa. Joten joka sunnuntai-ilta kaiva kaapista minijärkkärini ja uppouden valotuksen määrään, ISO-lukujen ja suljinaukkojen kokoon. Tuntuu jotenkin raikkaallta oppia jotain uutta!


Ulkoilu. Yllättäen kiinnostaa vähemmän sali ja jumpat kuin kesällä ja enemmän taas rehti reippailu. Metsässä ja rannoilla. Sisäinen oravani nostaa myös päätään ja haluisin kerätä sieniä, omenia, yrttejä, what not. 

Toritus. Tavaraa menee aika paljon myyntiin mutta myös hakuvahdeista löytyy juttuja. Kiinnostaa siis taas sisustaminen ja toisaalta kaikesta turhasta luopuminen (yllättäen). Parhaita hetkiä on kun uusi Deko tulee kotiin ja voin maata lattialla joogamatolla ja lukea lehteä (aka unelmoida).

Kaikenlaisen arkikivan keksiminen. Tämä konsepti on kopioitu siskoltani (ja jos joku kysyy Atelta, tämä tuksin on “kivaa”). No kuitenkin, siivouspäivän pelillistäminen ja konseptointi (hei vaan entinen työni konseptisuunnittelijana :D ). Homma menee niin, että valitaan yksi ilta viikosta joka on siivouspäivä. Sen viikon siivoustehtävät listataan yksitellen to-do listalle (myös ne kaikkeista pienimmät hommat) ja sitten listalta valitaan vuorotellen juttuja. Taktiikoita on kahta erilaista. Joko ensin yritetään hamstrata ne pienet helpot tai sitten vaan tartutaan härkää sarvista ja tehdään ne ärsyttävät eka. Tyydytystä tuo kun saa heti homman hoidettua ruksata homman ja valita seuraavan. Kun lista on tehty, homma palkitaan jollain kivalla, esim. mustikkapiirakalla tai uudella sarjalla.


Vanha-uusi harrastukseni twerkkaus. Jos joku muistaa uudenvuodenlupaukseni oli löytää itseni taas twerk-tunnilta 1,5 vuoden tauon jälkeen ja KYLLÄ! Huomenna se alkaa! En voisi olla iloisempi. Ihanaa myös, että on säännöllinen harrastus joka tiistai #rutiinit


Eli tervetuloa syksy! Olen valmis.

-kristiinas

Syksyn aloitus

Eilen olis syyskuun ensimmäinen päivä. Virallinen syksyn aloitus. Oma syksyni alkoi 12.8 kun palasin töihin ja A meni tarhaan. Mutta eilen sain syksystä ekaa kertaa kiinni. Jo monta kertaa toistettu tosiasia on, että olen syksytyyppi. Kesän jälkeen sosiaalinen stressi on vienyt kaikki voimat ja tuntuu parhaalta mysata kotona, tehdä ruokaa ja viettää sitä kuuluisaa kivaa arkea.

Elämäni parhaita päätöksiä on ollut tehdä neljän päivän työviikkoa (kiitos Sanna Marin kun nostit tämän taas esiin). Olen siis maanantait kotona - niin kuin tänäkin maanantaina. Viikonloppu ei siis lopu sunnuntaihin vaan sunnuntai-ilta tuntuu uudelta lauantailta, huomennakin saa ottaa rennosti! Maanantaisin hengataan enemmän A:n kanssa ja hoidetaan arkihommia. Tehdään ruokaa, treenataan, luetaan lehtiä ja kirjoja. Toisinaan saatan hoitaa jonkin työhomman mutta sekään ei haittaa kun sen tekee vapaa-ehtoisesti. Nelipäiväinen tuntuu just hyvältä! Töissä olen tehokkaampi, priorisoin hommia ja mietin, mitä oikeasti haluun tehdä. Kotonakin homma pysyy paremmin hallussa kun maanantaisin ehtii siivota, toritella ja tehdä sellaista ekstraa mitä muuten ei tulisi tehtyä.

Tänään syyskuun ensimmäisenä maanantaina olen:


Hengannut aamun Astridin kanssa ja bongaillut veneitä, keittänyt puuroa ja leikkinyt sängyssä.

Ollut uimassa Stadikalla, kapessa asioilla ja lounaalla.

Hengannut Mutterissa, lukenut Hesarin ja HBL:n.

Leikkinyt ja A:n kanssa urheilukentällä ja syönyt tortilloja.


Best.


-kristiinas