Eilen olis syyskuun ensimmäinen päivä. Virallinen syksyn aloitus. Oma syksyni alkoi 12.8 kun palasin töihin ja A meni tarhaan. Mutta eilen sain syksystä ekaa kertaa kiinni. Jo monta kertaa toistettu tosiasia on, että olen syksytyyppi. Kesän jälkeen sosiaalinen stressi on vienyt kaikki voimat ja tuntuu parhaalta mysata kotona, tehdä ruokaa ja viettää sitä kuuluisaa kivaa arkea.
Elämäni parhaita päätöksiä on ollut tehdä neljän päivän työviikkoa (kiitos Sanna Marin kun nostit tämän taas esiin). Olen siis maanantait kotona - niin kuin tänäkin maanantaina. Viikonloppu ei siis lopu sunnuntaihin vaan sunnuntai-ilta tuntuu uudelta lauantailta, huomennakin saa ottaa rennosti! Maanantaisin hengataan enemmän A:n kanssa ja hoidetaan arkihommia. Tehdään ruokaa, treenataan, luetaan lehtiä ja kirjoja. Toisinaan saatan hoitaa jonkin työhomman mutta sekään ei haittaa kun sen tekee vapaa-ehtoisesti. Nelipäiväinen tuntuu just hyvältä! Töissä olen tehokkaampi, priorisoin hommia ja mietin, mitä oikeasti haluun tehdä. Kotonakin homma pysyy paremmin hallussa kun maanantaisin ehtii siivota, toritella ja tehdä sellaista ekstraa mitä muuten ei tulisi tehtyä.
Tänään syyskuun ensimmäisenä maanantaina olen:
Hengannut aamun Astridin kanssa ja bongaillut veneitä, keittänyt puuroa ja leikkinyt sängyssä.
Ollut uimassa Stadikalla, kapessa asioilla ja lounaalla.
Hengannut Mutterissa, lukenut Hesarin ja HBL:n.
Leikkinyt ja A:n kanssa urheilukentällä ja syönyt tortilloja.
Best.
-kristiinas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti