Myöhäiskesällä

Olin aamulla joogassa ja kuulin, että nyt meneillään oleva myöhäiskesä on siirtymäkausi kesän ja syksyn, yinin ja yangin välissä, ja maa on silloin elementissään. Silloin juurrutetaan, käännytään sisäänpäin ja pohditaan mikä itselle on tärkeää. Tadasana, vuoriasento, tarkoittaa kirjaimellisesti “seisoa omilla jaloillaan”, eli miten omien ajatusten takana tulisi seisoa ilman, että antaa ulkopuolisen paineen vaikuttaa tai kyseenalaistaa mitään.

Vaikka olen hyvä laukomaan mielipiteitä, tunnistan itsessäni myös pienen miellyttäjän. En pidä konflikteista enkä oikeastaan osaa sanoa “ei” oikeastaan mihinkään. Tämä voi olla hyvä tai huono asia, riippuen miten asian näkee. Sanomalla aina “kyllä”, kokee, näkee ja pääsee osalliseksi erilaisiin seikkailuihin. Toisaalta sama “kyllä” vie voimavaroja sellaiselta, mihin ehkä oikeasti haluaisi panostaa. Niin töissä kuin vapaallakin löydän itseni aina milloin mistäkin tilanteesta ja pohdin miten ihmeessä päädyin taas tähän. 

Nyt alkusyksyllä, tai myöhäiskesällä, miten sen ottaa, voisi ehkä pohtia, mitä itse haluaa, mikä on tärkeää ja mihin energiansa käyttää. Vähemmän hötkyilyä, enemmän fokusta, kiitos! Luen juuri Ola Schenströmin “Mindfulness i vardagen” kirjaa ja parhaita oivalluksia on ollut, että tiedostava läsnäolo ei tarkoita aina meditaatiota vaan keskittyminen monotoniseen tekemiseen (esim. hampaiden pesuun, imurointiin, kävelyyn) voi yhtä hyvin olla mindfulnessiä. 

Enemmän metsäretkiä ja rauhallisia sunnuntaiaamupaloja tähän syksyyn kiitos!

-kristiinas