Vinkit tehokkaaseen työnhakuun

Tiedättehän sen tunteen kun on olemassa vahvuuksia ja sitten on vahvuuksia. On asioita, joissa olet paperilla hyvä ja sitten on niitä juttuja mitä oikeasti osaat. Omalla kohdallani sanoisin, että olen luontainen työnhakija. Kaikki parhaat luonteenpiirteeni pääsevät oikeuksiinsa haastattelutilanteessa ja  itse asiassa jopa nautin työhaastatteluissa olemisesta. Olen myös elämässäni vaihtanut työpaikkaa aika monta kertaa (otetaan se miksi niin teen ja onko se hyvä vai huono juttu on sitten toisella kertaa). Toisinaan käyn jopa työhaastattelussa ihan huvin vuoksi ikäänkuin harjoittelemassa. Eli väittäisin, että minulla on aika hyvä kokemus työhakemusten kirjoittamisesta, työhaastatteluista olemisesta ja somekanavien hyödyntämisestä työnhaussa. Juttu on mennyt jo niin pitkälle, että ystäväni kysyvät minulta apua kun ovat aikeissa vaihtaa työtä (viimeksi perjantaina, tsemppiä M!). Jos joskus harkitsen koko uran vaihtoa, perustan oman rekrysparraustoimiston!

Eli vastauksena huutoon, kokosin tähän parhaat vinkkini kaikille työnhakijoille:

1. Aloita työnhaku miettimällä mitä sinä haluat. 
Tämä on ollut omalla kohdallani ehkä se kaikkeista merkittävin oivallus. Kukaan ei palkkaa sinua ennen kuin sinulla on selkeä visio siitä mikä sinulle on työssäsi tärkeintä. Mieti ainakin seuraavia asioita. Mitä sinä työltäsi haluat:

- Työkaverit vai työn sisältö? Menetkö töihin viihtymään vai oppimaan? Mikä sinua motivoi?
- Lokaatio - missä maassa, kaupungissa kuinka kauan olet valmis käyttämään aikaa työmatkaan
- Joustavat työajat vai selkeä 8-16 työ?
- Vastuuta vai ei? Haluatko tosiaan olla esimies? Ja jos haluat niin miksi?
- Palkka vai työn mielekkyys? Oletko valmis ottamaan huonommin palkatun työn jos se sinusta on mielenkiintoinen?

Kun olet määritellyt itsellesi unelmatyön speksit, voit alkaa selata työpaikkailmoituksia. Löytyykö paikkoja, jotka täyttävät kriteerisi? Toisinaan voi olla, että joudut priorisoimaan vaatimuksia jos todella tarvitset työn.

2. CV:n tärkein tehtävä on näyttää hyvältä
Rekrytoijat katsovat ensimmäiseksi CV:ssä ulkoasua. Panosta tyylikkyyteen ja erottautumiseen (varsinkin jos olet markkinointi alalla). Huolehdi, että CV on selkeä ja helppolukuinen. Toissijaista on se mitä olet tehnyt (varsinkin jos onnistut peittämään sen uskottavuudella ja tyylikyydellä). Jos et ole hyvä Indesign-käyttäjä, pölli netistä valmis (hieno) pohja. Suurin osa on roskaa.

3. Panosta hakemukseen! 
Tämä on usein melkein tärkeämpi kuin CV. Huolehdi, että uskomaton persoonasi näkyy kirjeessä. Tee hakemuksesi kohdassa yksi määrittelemiesi vastauksiesi perusteella mutta käännä asetelma ylösalaisin: älä puhu itsestäsi niin paljoa vaan keskity yritykseen: mitä kyseinen rekrytoija saisi jos palkkaisi sinut. Muista myös erottautuminen ja aloitus! Laadi alkuun esimerkiksi selkeä bullet-lista siitä mitä juuri sinä yritykseen toisit. Kukaan ei jaksa lukea kuitenkaan pitkää keskimmäistä paragraafia kokonaisuudessaan, joten panosta alkuun ja loppuun

4. Haastattelussa hurmaa jo aulassa
Kun pääset haastatteluun asti huolehdi, että sinulla on mielessä valmiit small talk-aiheet hissimatkan ajaksi jos et ole tarpeeksi innovatiinen keksimään niitä lennosta. Unohda sää ja konttorin kehuminen ja keksi jotain omaperäisempää jutusteltavaa.

5. Ole aktiivinen (somessa)
Huolehdi, että vähintäänkin seuraat yritystä LinkedInissä, Twitterissä ja Facebookissa. Päivitä omat kanavasi ajantasalle (hyvä kuva, suosittelut, työkuvaukset, osaamisalueet jne.). Kaikki rekrytoijat tarkistavat hakijat vähintäänkin LinkedInistä. Perehdy yrityksen sosiaalisen median tekemiseen. Mielestäni rekrytoijan voi toisen haastattelukerran jälkeen hyvin lisätä LinkedInissä omaan verkostoosi. Jos rekrytoija on aktiivinen Twitterin tai LinkedInin käyttäjä, voit hyvin kysellä päätösten perään puhelimen sijaan myös somessa.

Vinkkejä voisi jakaa vielä vaikka kuinka  monta mutta näilla pääsee ainakin alkuun. Hankalimmissa tapauksissa auttaa Kristiinan RekryCoach Oy Ab!

Tsenppiä työnhakijoille!

-kristiinas

Stressivapaa arki

Uudessa työssäni on tapana noin kerran kuukaudessa kokoontua koko toimiston porukan kanssa sprarraavalle tiimilounaalle. Ennen lounasta valitaan ajankohtainen teema, joka jollain tapaa liittyy itsensä kehittämiseen. Mahti konsepti, jota voin lämpimästi tämän yhden osallistumiskerran jälkeen suositella ihan kaikille!

Perjantaina suuntasimme askeleet kohti Hietalahden kauppahallia. Lounaaksi valikoitui Corretton pizzaa ja Soppakeittiön bouillabaissea - jos joku ei ole maistanut, vahva suositus. Tarkoituksena oli jutella omasta ajankäytöstä ja stressinhallinnasta. Ja kuinka vapauttavaa olikaan huomata, että ihan kaikki muutkin painivat samojen haasteiden kanssa. Asiantuntijatyö - varsinkin viestinnän ja markkinoinnin alalla, on ennemminkin elämäntapa kuin pelkkä työ. Somekonsulttien työ ei voi loppua klo 16 ja koska some pyörii 24/7, on vaikea erottaa työtä ja vapaa-aikaa. Yhteistuumin päädyimme kuitenkin siihen, että vaikka tasapaino ja oma tavoitettavuus on itsestä kiinni, on olemassa hyviä vinkkejä miten varmistetaan oma latautuminen ja arjessa jaksaminen.

Ystävät auttavat 

Ensisijainen avain tasapainoon on ehdottomasti asioiden priorisointi ja hyvä keskittyminen työpäivän aikana. Omalta osaltani voin ainakin allekirjoittaa, että aivan liikaa aikaa menee yleiseen sähläykseen. Pompin välilehtien välillä, applikaatioiden hälytysäänet aiheuttavat pakonomaisen tarpeen tarkastaa viestit, vastaan puhelimeen, osallistun kollegoiden keskusteluun ja avaan tietokoneella kuusi eri sovellusta kun pitäisi saada yksi työ valmiiksi. Tuttua? Hyviä vinkkejä sekoilun minimointiin ovat esimerkiksi päivän to-do-lista (siihen Wunderlist-sovellus on oiva apu), työtehtävien aikataulutus suoraan omaan kalenteriin ja erilaiset ajanhallintatyökalut (esimerkiksi Tomato Timer). Jos työpäivän kahdeksan tuntia käytetään tehokkaasti, ei koko iltaa tarvitse miettiä tekemättömiä töitä. Myös seuraava työpäivä starttaa tehokkaasti kun työpaikalla odottaa valmis päiväsuunnitelma.

Lisäksi puhuimme paljon siitä, miten omaa stressiä voi lieventää. Selvää on, että välillä stressaa joka tapauksessa ja se on vaan hyväksyttävä. Paras apu saattaa olla työkaveri. Vaikka oma kollega harvoin osaakaan antaa selviä vastauksia tai hoitaa hommaa puolestasi, auttaa oman suun avaaminen kummasti. Useasti muodostamme päässämme asioista isompia mörköjä kuin ne ehkä ovatkaan. Kun sekavaa ja stressaavaa tilannetta alkaa avaamaan toiselle, jäsentyy tilanne usein itsellekin ja mahdottomasta tuleekin mahdollista.

Näin sunnuntai-iltana kun uusi viikko alkaa jo kutittaa takaraivossa, voi pikaisesti miettiä mitä ensi viikolla voisi tehdä toisin.

Omat (ja kollegoideni) vinkit ajan- ja stressinhallintaan:

- Tee lista kaikesta - siis ihan kaikesta. Aikatauluta oma tekeminen eri päiville ja yritä noudattaa suunnitelmaa. Välillä suunnitelmat muuttuvat pakostikin lennosta mutta tee tällöin aina uusi suunnitelma. Kun sinulla on suunnitelma aivojesi kapasiteetti vapautuu muuhun. Ylöskirjattu asia on puoliksi tehty ja sinun ei tarvitse miettiä ehditkö asian tehdä saatikka murehtia, että unohdat sen.

- Sparraile muiden kanssa. Avaa suusi aina kun mahdollista. Voi olla, että jollain ympärilläsi saattaa olla kullan arvoinen vinkki. Tai jos ei ole, olet ainakin muotoillut mielessäsi ongelman, jota lähdet ratkaisemaan.

- Yritä olla miettimättä tulevia asioista liian aikaisin. Fakta on, että osa asioista stressaa joka tapauksessa. Jos asialle ei voi tehdä juuri nyt mitään, ei kannata haaskata voimavaroja sen murehtimiseen etukäteen. Ehdit varmasti stressata asiaa sitten kahden viikon päästäkin.

- Tee töitä iltaisin vain jos on aivan pakko. Totuta itsesi siihen, että teet vapaa-ajallasi myös muita kuin työhön liittyviä juttuja (siitäkin huolimatta, että työsi olisi kivaa ja osa sinua). Saat uusia ideoita joskus yllättävistäkin paikoista.

- Opi olemaan tyytyväinen. Jos päivän to-do-listasi on realistinen ja saavutat tavoitteesi, ole tyytyväinen itseesi ja sen sijaan, että aloittaisit lisää projekteja, taputa itseäsi olalle ja lähde kotiin. Työt eivät elämästä lopu.

Tsemppiä kaikille työnsankareille uuteen viikkoon!

-kristiinas

Juhlista jaloin

Turkulaisista ystävistä suurin osa asuu muualla kuin Turussa. Suurin osa joko Helsingissä tai ulkomailla. Fakta on kuitenkin se, että näemme porukalla aivan liian harvoin. 16 henkilön on hankalaa sovittaa yhteen aikatauluja, töitä ja lapsia (hullua kirjoittaa noin, ollaanko todella noin vanhoja?). Meitä kuitenkin yhdistää se, että aina kun on aihetta juhlaan niin mehän juhlitaan. Juhlitaan yhdessä vappua, jazzeja, ruissia, häitä, ristiäisiä tai synttäreitä. On rapujuhlaa, puurojuhlaa, valmistujaisia, babyshowereita ja tupareita. Joukossamme on innokkaita järjestäjiä ja vielä innokkaampia juhlijoita.

Viime viikonloppuna kokoonnuimme Turkuun juhlimaan Lisaa, jonka elämässä on tapahtunut vaikka ja mitä. Helmikuun alussa Lisa ja Niklas viettävät kymmenvuotisen taipaleensa huipentavaa rakkausjuhlaa ja ajattelimme, että pieni yllätys ei olisi pahitteeksi. Kaiken huipensi se, Åbo Lunchsällskap-porukasta paikalle pääsi ennätysmäärä väkeä. Lauantaihin mahtui kaikkea ilmajoogasta Tiirikkalan brunssiin ja Cos-shoppailusta paljuun ja saunaan. Ja iso peukku Naantalin Bridget Inn-hotellille! Se oli just sitä mitä kaivattiin!

Parasta kaikissa juhlissamme on oikeastaan se, että ihan sama mitä ohjelmaa on, seura on aina täysi kymppi. Kukapa meistä ei rakastaisi ystäviään. Onnea vielä myös Lisa, pystyt ihan mihin haluat!

Sanon sitä aivan liian harvoin mutta olen äärimmäisen onnellinen kaikista niistä tyypeistä, jotka ovat ympärilläni. Elämäni tuskin olisi mitään ilman heitä. Kukaan ei ole samasta puusta vaan yhden ollessa suuriääninen päällepäsmäri on toinen tarkkasilmäinen huolehtija. Yksi järkkää bileet, toinen kertoo juorut ja kolmas varmistaa tuliko villasukat mökistä mukaan. Ja jokaista meidän yhdistys kaipaa. Uskomatonta on, että meillä tänä vuonna 10-vuotis juhlavuosi. Juhlakomitea on pystytetty. Nyt puuttuu enää ne juhlat. Eiköhän joku sellaisetkin pian fiksaa.

Ootte kultaa!

-kristiinas

FriYAY

Perjantai! Vuoden ensimmäinen virallinen viikko paketissa ja vielä uudessa työssä. Selvisin! Tällä hetkellä on sellainen olo, että tästä keväästä saattaa tulla aika kiireinen mutta sellaisella hyvällä tavalla. Uudet asiat ja ihmiset inspiroivat minua varmasti kaikkein eniten. Se tunne, kun olet itseäsi fiksummassa seurassa saattaa ahdistaa toisia mutta toimii omalla kohdallani kuin häkä. Tunnen, että saan ympäriltäni paljon energiaa ja toimin myös omassa arjessani paremmin ja innokkaammin. Tämä kulunut viikko on oikeastaan ollut juuri sellainen. Mahtava kohtaamisia, uusia ajatuksia ja haasteita. Juuri sitä mitä olen kaivannut koko pimeän syksyn. Ah, tuntuupa hyvältä!

Pic from here

Puhun usein siitä miten tehokkuus ja aktiivisuus ruokkii tehokkuutta ja aktiivisuutta. Kun kerran olet jo menossa, saat samalla hoidettua muutkin hommat kuin siinä sivussa ja tuntuu, että intoa kehittää ja kehittyä on vaikka millä mitalla. Ja sitten on toisaalta ne hetket kun agendalla on tasan se yksi asia ja senkin suorittaminen tuntuu pakkopullalta.Vaikka multitasking onkin kuulemma out, olen silti tehokkuuden puolestapuhuja. Tehokkuus ei välttämättä ole sama kuin multitasking vaan avain on siinä, että pyörivä kivi ei sammaloidu.

Tänään toimistolla juhlistettiin perjantaita ja ekaa viikkoani skumpalla. Ei ole hetkeen maistunut Codorníe Anna niin hyvältä (vaikka tähän viikkoon on kyllä mahtunut jo aika paljon enemmän pizzaa kuin salia)! Odotan jo innolla kevään kaikkia uusia kivoja juttuja. Mutta sitä ennen ajattelin viettää rennon viikonlopun. Namaste bitches!

-kristiinas

Uusi alku

Uutta vuotta on vietetty viikko. Itse aloitin vuoden 2017 lomailemalla Ranskan Alpeilla. Kotiuduimme viime yönä ja oikeastaan omalta osaltani uusi vuosi (ja elämä) alkaa vasta huomenna. Monille vuodenvaihe tarkoittaa uutta, uljaampaa ja parempaa elämää. Pöydän puhdistaminen aika ajoin on varmasti hyvä asia. Toisia (helmikuussa) kariutuvat suunnitelmat ahdistavat mutta itse olen sitä mieltä, että pieni itsepohdiskelu ei koskaan voi olla pahitteeksi. Pienikin muutos on aina muutos ja sen sijaan, että muuttaa kerralla koko elämänsä voi tammikuussa ja elokuussa korjata yhden virheliikkeen (ainakin hetkellisesti). 

Meillä on kaveriporukalla ollut jo neljänä uutenavuotena ollut tapana viettää vuodenvaihdetta Alpeilla. Perinteisiin kuuluu, että aattona käydään ensin läpi edellisen vuoden lupaukset - miten kävi, kuka tsemppasi lopussa ja kuka ei. Ilta jatkuu luonnollisesti uusilla lupauksilla. Tulevan reflektointi toimii kätevästi vuoden terapiasessiona ja jos oma kehityskohde on vielä hakusessa ei ole huolta, etteikö porukasta löytyisi tukea ja ideoita jokaiselle.

On ollut hauskaa huomata, että vuosien mittaan lupauksien luonne on hieman muuttanut muotoon. Viime vuosina henkinen hyvinvointi on noussut ehdottomaksi suosikiksi. Yksi haluaa onnellisemman arjen, toinen olla läsnä hetkessä ilman somehälyä ja kolmas panostaa spontaanisuuteen. 

Omat lupaukseni vuodelle 2017 olivat simppelit:

 Huolehdi, että jokaiseen päivään kuuluu yksi ilonhetki. Pieni hetki, jolloin tehdään joku mukava, nautinnollinen asia, keskittyen ja nauttien.

 Let go - päästä välillä irti ja hyväksy, jos suunnitelmat eivät toteudu. Aina ei välttämättä ole pakko olla suunnitelmaa ihan kaikkeen

Panosta taas ranskaan. Opiskele, lue ja puhu. 

Huomenna alkaa uusi arki uudessa työssä. Tuntuu, että tie on taas avoin ja mahdollisuuksia ihan mihin vaan. Muistetaan, että elämä just sitä mitä me siitä tehdään!

Onnellista ja inspiroivaa uutta vuotta 2017!

-kristiinas