Viime aikoina

En voi käsittää, että tänään on tammikuun viimeinen päivä. Mihin tämä kuu katosi? Ja miksi en edes kirjoittanut mitään?

Jouduin oikein selaamaan kännykkäni kuvia, että mieleen muistuu mitä tässä kuussa on tehty. Juostu on ainakin joka suuntaan. Tuntuu myös, että mitä enemmän aikaa kuluu sitä vaikeampi on taas tarttua kynään. Eikä siis sillä ettei ole inspiraatiota. Olen rutiinien ihminen ja pidän siitä kun asiat toimitetaan tietyssä järjestyksessä ja omilla paikoillaan. Kun ei ole rutiineja tuntuu, että en saa aikaan mitään.

Tammikuu on kuitenkin ollut tunteiden ja tekemisen vuoristorataa ja omat tekemiset ovat olleet aika lailla verrattavissa säähän. Yhtenä hetkenä täysi talvi ja toisena loskainen maaliskuu.

Tammikuun kohokohdat:

- Uusi vuosi ja Itävalta - täydellinen viikko täydellisessä seurassa

- Pitkät illalliset ja lounaat parhaiden tyyppien kanssa. 

- Uudet reseptit (porkkanakakkupuuro!!) ja uudet ravintolat (Cock, Bellevue, Suvanto & Bro!!)

- Se vuoden ainut hiihtolenkki

- Göteborgin ja Tuhkolman viikonloput. Vahva suositus Elie's kökin libanonilaiselle ruualle. Löytyy Södermalmilta - pöytävaraus on pakko tehdä! Myös Radisson Blu Riverside on Göteborgissa on kaiken hehkutuksen arvoinen. Sali- ja spa-osasta pelkkää kultaa ja alakerran ravintola hyvä. 

- Dancehall-tunnit

- Yoogaia

- Ystävät ja uudet ystävät

- Punaviini

- Kaikki ihanat synttärit ja illanistujaiset (onnea Joona, Tapsu, Eemeli ja Nina)

- Oikea talvi ja lumi

Tammikuun ei-niin-hyvät-hetket:

- Pitkät työpäivät

- Stressaavat illat

- Liian täysi kalenteri

- Loskaiset kadut

- Myöhästyneet bussit ja junat

- Liian harvat koti-illat

- Kirppiskassi nurkissa

- Blogin ja lukemisen laiminlyönti

Tammikuun olotilat:

- Kiireisyys

- Stressi

- Edestakas säntäily

- Kiitollisuus 

Eli vaikka ensin luulin toisin, tammikuu on ollut itse asiassa aika kiva. Paljon enemmän on ollut kivoja hetkiä kun niitä huonoja. Ja monet ei niin kivat jututkin ovat olleet ihan itse aiheutettuja. (Taas) ensi kuussa lupaan keskittyä enemmän hetkeen ja opetella sanomaan ei. Oman hyvinvointini takia olen huomannut, että tarvitsen kalenteriini yhden täysin tyhjän päivän jolloin voine tehdä ihan mitä huvittaa. Parasta on kiireettömät ja aikatauluttomat sunnuntait jolloin voi haahuilla kotona, juoda teetä, käydä usealla kävelyllä, joogata, kokata ja leipoa pullaa. Tänään on ollut juuri sellainen sunnuntai. Päivän ainoana opetuksena: Pullaan pitää laittaa aina tuplasatsi voita. Muuten mikään ei maistu miltään. 

Tervetuloa uusi ja kiireettömämpi helmikuu! 

- kristiinas -

Kuopio

Tarkoituksena oli kirjoittaa innostava ja insipirioiva matkakirjoitus Kuopiosta. Sellainen teksti joka nostaisi Kuopion turistiluvut ihan uudelle tasolle ja Kuopion kaupunginjohtaja lähettäisi minulle henkilökohtaisen audienssikutsun. Mutta koska Itä-Suomi ei ole selvästi tarkoitettua minua varten, päätti maailman kaikkeus toisin. Suuri suunnitelmani tätä vuosisadan työmatkaa varten piti olla, että koska joka tapauksessa joudun tulemaan jo palaveria edeltävänä iltana, otan juoksukamat mukaan, juoksen Puijolle, tutustun kaupunkiin ja etsin jonkun kivan ravintolan. Tämän jälkeen rentoudun hotellissa ja käyn saunassa. No koska mikään ei kuitenkaan mene niin kuin Strömsössä oli pakko tehdä vaihtoehtoinen suunnitelma (tai itse asiassa unohtaa kaikki suunnitelmat). Helsinki-Vantaalta lähdettäessä kone oli tietenkin yli tunnin myöhässä. Kun koneeseen vihdoin päästiin hengailtiin vielä jossain lumenpoistolaitteessa reilu puoli tuntia. Kevyestä puolen tunnin rykäisystä Kuopioonkin tulin monen tunnin Via Dolorosa. Kuopion kentälle ei luonnollisestikaan päästy laskeutumaan koska lumisade. Kenttää kuulemma parhaillaan aurataan. Jaahas. Kenelle tuli muka yllätyksenä, että Savossa on lunta? No ilmeisesti heille itselleen. Ja itseasiassa minulle kun kone vihdoin laskeutui. Kenttä oli pelkkää lumivallia ja näkyvyys ehkä 10 cm eteenpäin. No reippaasti sisään ja taksitolpalle. Peli ei ollut vielä menetetty. Paisti että taksitolpalla ensimmäinen kysymys oli: oletko varannut taksin? No ööö, en ole? Pitääkö taksikin varata etukäteen? Ilmeisesti Kuopiossa. No värjöttelin sitten siinä ulkona reilu vartin ja venasin pirssiä. Kun ystävällinen setä vihdoin saapui, lumisade oli yltynyt niin kovaksi, että ajosta keskustaan ei tullut mitään. Ja siis tiedoksi heille jotka eivät Kuopion kentälle ole olleet, kenttä ei myöskään sijaitse Kuopiossa vaan Siilinjärvellä, johon on lähes 20 km Kuopiosta. Tämä ei varmasti olisi matka eikä mikään ellei lunta tulisi vaakasuorassa taivaan täydeltä. Ajoimme siis noin 10 km tuntivauhtia Kuopioon ja reissuunhan meni vain vajaa tunti. Kun vihdoin pääsin hotellille, olin täysin jo kuopannut kaikki haaveet ulkoilusta, lenkistä tai sightseeingistä. Lumisade, autio kylä ja myöhäinen ajankohta eivät oikein napanneet. Respa onneksi lupasi kivan huoneen ja ajattelin, että relaanpa sitten siellä. Kaikki oli hyvin noin 2 minuuttia kunnes astuin sisään huoneeseen. Lämpömittari näytti 15 astetta ja termostaattia ei näkynyt missään. Soitin respaan ja tiedustelin josko voisin saada vähän lämpöä lisää. Hotellipoitsu luuli, että olen vainoharhainen ja oli sitä mieltä, että koko mestassa on sama lämpö. Hän lupasi kuitenkin tulla käymään ja selvittämään asian. Taas 15 min venailun jälkeen ystävällinen herrasmies saapui ja hänen naamansa venähti kun hän astui sisään. Huoneessa tosiaan oli 15 astetta (seinällä oli myös lämpömittari niin pystyin osoittamaan todisteita vainoharhaisuuttani vastaan). Onneksi nopeasti järjestyi uusi huone joka olikin aiempaa paljon parempi (ja lämpimämpi). Tässä vaiheessa kello oli jo yli 23 niin kuoppasin kaikki haaveet rentoilusta, avasin koneen, tein hetken töitä ja suljin silmät. Aamulla Kuopio heräsi valkeana ja lumisena. Lumentulo jatkui koko yön ja myös tämän päivän. Lunta oli niin paljon, että harvoin olen edes nähnyt vastaavaa määrää. Tänään Kuopio kuitenkin päätti näyttää parempaa puoltaan. Aamupalan ohrapuuro oli mainiota, taksikuski mukava, kaupunki valkean kaunis ja mikä parasta, matka Helsinkiin myöhemmin iltapäivällä sujui mutkattomasti. Eli pahoitteluni – tällä kirjoituksella ei taideta nostaa Kuopion turismia uudelle tasolle. Mutta lupaan antaa kaupungilla vielä toisen mahdollisuuden. Nyt onnellisesti kotona <3 - kristiinas -

All my love

Kuten joskus aiemmin taisin kirjoittaa, en ole aina osannut treenata fiksusti. On ollut kausia jolloin olen treenannut aivan liikaa. Yläasteella taas en varmaan treenannut yhtään mitään. Olen myös lyhyen elämäni aikana treenannut vaikka ja mitä. Viime aikoina suurin ongelmani on ollut se, että olen halunnut kokeilla kaikenlaisia lajeja. On ollut bodycombat-, aerobic-, juoksu-, sali-, crossfit-, uinti- ja joogakausia. Mutta koska elämässä sattuu olemaan sellainen ikävä velvollisuus kuin työ, on ollut pakko hyväksyä, että en mitenkään ehdi harrastaa kaikkea mitä haluaisin. Ja toisaalta koska en myöskään ole mikään tavoitteellinen huippu-urheilija on pakko vain hyväksyä, että en voi kehittyä samaan aikaan sekä painonnostossa kuin juoksussa tai joogassa. Ja tämä jos mikä on aiheuttanut minulle paineita - miten minä, jokapaikan sählä, osaisin päättää mitä tehdä? 

Onneksi maailmankaikkeus pyörii ihan omalla painollaan ja asioilla on tapana järjestyä. Viime syksynä koin ahaa-elämyksen ja tajusin, että niin urheilussa kuin muillakin elämän osa-alueille, kaikki lähtee priorisoinnista. Mitä haluan kaikkeista eniten tehdä? Päätin lähteä insinöörimäiselle tarkkuudella kartoittamaan kiinnostuksen kohteitani. Koska ei ole ihan sama mihin arvokkaat tuntinsa viikossa käyttää. Ajattelin, että voisin tehdä pienen postaussarjan tästä prioriteettilistastani ja nykyisistä harrastuksistani.

Ensimmäiseksi listalleni pääse yksi sana: Dancehall. Aloitin reilu vuosi sitten pitkän tauon jälkeen taas tanssimaan. Muutettuani Helsinkiin tanssin hetken Footlightilla Showtanssia mutta sitten se jotenkin jäi. Vuosi sitten uutena vuotena lupasin, että alan taas tanssimaan ja raahauduin tammikuun 8.päivä puoliväkisin työpaikkaani lähimpänä olevaan tanssikouluun. Odotukset olivat nolla mutta ajattelin, että yritetään nyt kun luvattiin. Koska showtanssia ei ollut tarjolla, ajattelin että dancehall kuulostaa juuri kivalta – tunti pelkkää bailausta ja sheikkausta. No, eihän se mikään Zumba-tunti ollutkaan. Ensimmäiset kuukaudet menivät tiukasta tekniikan opettelussa. Mutta toivottoman homman pelasti iki-ihana Mari, paras tanssiopettaja mitä minulla on koskaan ollut. On vaikea löytää energisempää ja innostavampaa tyyppiä jolla on Dancehalliin juuri oikea asenne.

Dancehall on siis rakkain harrastukseni ja prioriteettilistan sijalla yksi. Eikä sille ole edes mitään varsinaista syytä. Mutta joka kerta kun juoksen Marin tunnille ja keskityn harjoittelemaan kulloistakin sarjaa, nautin joka sekunnista. Ja parasta on, että ei edes kiinnosta kuinka paljon se minua kehittää, kuinka paljon nostaa kuntoani, kiinteyttää tai polttaa kaloreita. Pääasia, että on kivaa!

Vahva suositus siis Etnofitneksen Dancehall Fusion tunnille. Mari knows the shit!

Loppuun vielä uusimman sarjamme biisi. Major Lazer ei koskaan voi mennä pieleen!

- kristiinas -

Kolmon3n

Vietimme tänään taas kerran viiniä ja espanjaa-kerhomme iltamia. Näissä kokoontumisissa keskitytään kyllä lähinnä siihen viinin juontiin eikä vaihdeta kovinkaan montaa espanjankielistä sanaa mutta väliäkö oikeastaan tuolla. Olemme kaikki kolme työskennelleet aiemmin samassa työpaikassa ja nyt oikeastaan enää yksi on jäljellä samassa puljussa. Mikä tietenkin myös sopii paremmin kuin hyvin koska samalla kuulemme paikan uusimmat juorut. Ja koska viiniä juodessa yleensä myös tulee nälkä, olemma kätevästi sijoittaneet treffimme sellaiseen paikkaan mistä myös sattuu saamaan hyvää ruokaa.

Tänään treffipaikaksi valikoitui ravintola Kolmon3n Kolmannella linjalla. Olen vieraillut mestassa aikaisemmin pariinkiin otteeseen ja kertaakaan ei ole tarvinnut pettyä. Palvelu on ensiluokkaista ja ruoka (varsinkin kala) todella hyvää! Ja jos söpö tarjoilija päättää kaataa sinulle 18 cl punkkua vaikka tilaat vain 12, ei paikkaa voi muuta kuin rakastaa.

Tänään testasimme kaikki paikan burgerit (pakko koska viimeksi jäi annoskateus). Eikä kyllä harmittanut! Vegeburgeri oli todella hyvää! Open burgerissa oli kyssäkaali-punajuuriröstipihvi ja englantilaista cheddaria briossileivän päällä. Burgerissa ei todellakaan ollut mitään valittamista ja kokokin oli juuri passeli. Talon ranskalaiset olivat omaan makuuni ehkä aavistuksen liian jauhoiset ja paksut mutta kyllä nekin aika vaivattomasti alas menivät (ja vielä loput Merjankin perunoista). Jos en siis ole aimmin maininnut niin ranut ovat kyllä ei-niin-salainen-paheeni.

Pari kertaa paikassa lounastaneena suosittelen lämpimästi testaamaan! Hinta-laatusuhde on taatusti kohdallaan kun kympillä saa lähes á la carte-tason murkinaa.

Huomenna perjantai - halleluja!

- kristiinas -

Kolmastoista

Loppiainen, mikä ihana tekosyy. Vapaa keskellä viikkoa, onko elämässä mitään parempaa? Vastustan kyllä kaikkia hallituksen säästötoimenpiteitä mitä tulee tämän luksuksen riistoon.

Ja kun on jo tottunut heräämään aikaisin arkisin, herätys kahdeksalta tuntuu suorastaan luksukselta. Päivän aloitus joogalla on jotain mitä haluisin tehdä joka päivä mutta nykään kyllä tuntuu, että sänky kiinnostelee enemmän. Tänään sain kuitenkin nauttia tällaisesta ylleellisyydestä. Toinen paras asia yllärivapaapäivissä on kyllä hyvä seura. Pidimme pienet lounaskutsut ja päätimme, että tästä tulee ehdottomasti tapa. Kiertävä lounasvuoro esimerkiksi sunnuntaisin parhaassa seurassa. Jotain helppoa ruokaa, pullo punkkua ja jälkkäriksi teetä. That's all I need. Ja koska meidän porukkaa koostuu aika innovatiivisista ihmisistä on tällaiset tilaisuudet todella produktiivisia. Tänään keksittiin, että lähdetään viinikurssille, uimaan Yrjönkadun uimahalliin ja pidetään lauantaina pienet lettukestit.

Ystäväni Saksasta muutti vihdoin Suomeen ja nyt kun olen saanut Karon vihdoin tänne, ominkin hänet hetkeksi. Tänään vuorossa iltakävely tuolla Siperiassa. Ulkona on joku -234 astetta mutta sehän oon vaan pukeutumiskysymys sanoo äitini. Ja sitten ehkä joku leffa ja dippivihanneksia, koska onhan hei tammikuu. Rantakuntoon ja silleen.

Nyt meidän datailukerho kasaa luunsa ja siirtyy tonne ulos Siperiaan. Take care, muruset!

- kristiinas -

Parempi elämä

Näin vuoden vaihtuessa hyvinvointia, treenivinkkejä ja diettivaihtoehtoja pursuaa joka tuutista. En itsekään väitä ettenkö haksahtaisi kaiken maailman kuureille, lakkoihin ja vatsalihas-kyykky-punneruus-jooga-haasteisiin. Tunnetusti olen yleensä se tyyppi joka aina on kokeilemassa kaikkea uutta. Jos joku sanoo jossain crossfit tai 5-2-dieetti, ei epäilystäkään ettenkö olisi sitä jo testannut. Osittain tämä johtuu toki loputtomasta uteliaisuudestani ja pohjattomasta halustani kokeilla asioita mutta en voi rehellisesti sanoa, ettenkö ikinä olisi kokeillut jotain vain laihdutus tai kiinteytys mielessä.

Viime aikoina oma treenaamiseni on keskittynyt joogaan, juoksuun, dancehalliin ja salilla käyntiin. Kolme ensin mainittua ovat rakkaita harrastuksiani mitä en vaihtaisi pois mutta salilla käyn 2-4 kertaa viikossa lähinnä siksi, että pakko kai sitä lihaskuntoakin on tehdä. Silti on ollut kausia jolloin olen treenannut liikaa. Olen saattanut urheilla kaksi kertaa päivässä kuutena päivänä viikossa. Ja silti tuntea, että pitäisikö vielä lähteä iltakävelylle. Tasapainon löytäminen ei kaltaiselleni levottomalle ihmiselle ole ollut kovin helppoa. Enkä väitä, että se tasapaino olisi välttämättä vieläkään löytynyt mutta ainakin suunta vaikuttaa oikealta.

Oikeastaan suurin oivallus minulle on tullut kun olen hieman muuttanut suhtautumistani ruokaan. Ennen saatoin kytätä jokaista suupalaa ja syödä yliterveellisesti koko ajan. Ja koska olen luonteeltani kaikki-tai ei mitään-tyyppi, vaihtoehtoina oli joko vetää koko karkkipussi tai sitten kieltäytyä karkista kokonaan. Myös kaikki paasto/dieettitrendit sotkivat omaa elämääni. Aina piti olla kokeilemassa jotain, lähinnä nyt omaksi iloksi - tai pikemminkin kiusaksi, koska en ole yhtään ylipainoinen. Tämä kaikki johti siihen, että mietin ruokaa 24/7. Aamupalan jälkeen mietin koska on lounasaika ja iltapäivä meni välipalaa odottaessa. Kun tajusin, että mitä enemmän itseltäni kiellän tai ruokailuani tarkkailen, sitä enemmän syön ja huonommin voin. Jokainen gluteiiniton-maidoton-sokeriton kausi on johtanut siihen, että energiani pyörivät ruuan ympärillä. Jossain vaiheessa tajusin, että hitto, näin ei kyllä kukaan voi jatkaa. Lopetin kaikki rajoitteet (paitsi kasvissyöntiä) ja ruuan kyttämiseen ja - tadaa - en enää mietikään ruokaa kovinkaan usein. Syön kun on nälkä ja ymmärrän koska olen täynnä. Syön toki edelleen terveellisesti, suosin kasviksia ja täysjyvää, en syö eineksiä tai karkkia mutta kaikkea tätä olen tehnyt oikeastaan koko elämäni. Nyt ainoa ero on, että en kuluta energiaa ruuan miettimiseen tai pode huonoa omatuntoa mikäli juon viiniä ja syön suklaata tai jos otin lisää ruokaa. Ja samalla myös yltiömäinen treenaustarvekin on vähentynyt.

Pienenä vinkkinä niille, jotka ajattelevat, että jep-jep, helpommin sanottu kuin tehty, kannattaa aloittaa niin, että keskittyy syömään viikolla terveellisesti ja säännöllisesti. Perjantaista sunnuntaihin saa sitten vähän relata ja keskittyä nauttimiseen. Jossain vaiheessa voi käydä niin, että tajuaakin että ei se maailma kaadu niihin viikonloppuihin ja itse asiassa ei tällöin välttämättä syökään niin epäterveellisesti kuin saatta luulla.

Omat vinkkini tasapainon löytämiseen:

* Joogaa, venyttele tai treenaa jotain henkistä lajia. Tämä vahvistaa myös omaa psyykkistä hyvinvointia ja valaa uskoa itseensä

* Syö pähkinöitä. Nälkä oikeasti katoaa jo kourallisesta jos malttaa odottaa hetken

* Syö säännöllisesti mutta on ok välillä tuntea pientä nälkää. Jos ei ikinä ole nälkä, ei tunne omia rajojaan ja tunnista ruuan määrän tarvetta

* Tee ruokaa. Mitä enemmän häärit keittiössä sitä vähemmän syöt ja enemmän keskityt itse ruokaan. Plussaa myös siitä, että tiedät mitä syöt

* Älä kokeile yhtäkään diettiä tai ruokarajoitetta huvinvuoksi

* Syö seurassa

Tasapainoista vuotta 2016!

- kristiinas -

Photos Elite Daily and Sales Gossip/Pinterest

Guten Rutsch!

Long time, no see! Ollut sen verran haipakkaa, että koko blogi on unohtunut hetkeksi. Välipäivät ja uusi vuosi menivät yhdessä hujauksessa ja hyvä kun itse ehti roikkua mukana. Uuden vuoden vietimme Itävallassa Kaprunissa ja legendaariseksi muodostuneella seuramatkalla (tänä vuonna vuorossa oli #sällskapsresanvol4). Matkasta olisi vaikka mitä kerrottavaa mutta vanhan äidinkielenopettajani neuvojen mukaisesti tekstissä pitää keskittyä yhteen aiheeseen. Siispä matkasta ihan erikseen.

Mutta koska vanha vuosi tosiaan vaihtui tuoreeseen, suunnataan katse eteenpäin ja mietitään hetki mitä tuleva vuosi voisi tuoda tullessaan. Tasaluvut tuntuvat minusta jotenkin harmoonisilta ja näin ollen uskon, että vuodesta 2016 tulee mahtava. Optimisti-Kristiina uskoo näin kuitenkin joka vuosi, niin tunteen ei tarvitse kyllä tarkoittaa yhtään mitään. Uudenvuodenlupauksista voidaan myös olla monta mieltä mutta minusta elämässä pitää olla tavoitteita ja uusi vuosi on uusille tavoitteille täydellinen hetki. Seuramatkamme isolla kaveriporukalla ovat yleensä sijoittuneet juuri uuteen vuoteen ja tapana on ollut yhdessä miettiä tulevan vuoden tavoitteita ja summeerata vanhoja. Tänä vuonna meidän poppoon lupaukset olivat aika samankaltaisia. Yhteenvetona voisi sanoa, että vuodesta 2016 on meidän lupaustemme perusteella tulossa aika nautinnon, hyvinvoinnin ja hetkeen tarttumisen vuosi. Luvattu on vähemmän somea, stressiä ja pessimismiä, enemmän festareita, musiikkia ja elämänkertoja.

Itse näen lupaukset kylläkin enemmän tavoitteina kuin lupauksina ja näin ollen abstraktimpi suuntaa näyttävä tavoite toimii itselläni paremmin kuin suora lupaus. Jos lupaan joogata viisi kertaa viikossa tai laihtua neljä kiloa, on selvää, että homma kaatuu viimeistään helmikuussa. Uskon, että tavoitetta kohti pyrkiminen tuo automaattisesti elämääni ne tarpeelliset joogakerrat tai terveellisen ruuan.

Ja jotta tavoite on oikea ja vakavasti otettava tavoite, pitää ne kirjata ylös. Pieni itsetutkistelu ja väliaikatsekki on paikallaan aina silloin tällöin. Virheistä opitaan ja tavoitteena on löytää mielentila, jossa on tyytväinen siihen mitä on.

Omat tavoitteeni vuodelle 2016 - josta luonnollisesti tulee kaikkien aikojen vuosi:

* Keskittyä ja tarttua hetkeen. Vähemmän somea, enemmän läsnöoloa

* Lukea enemmän kirjoja

* Löytää henkinen tasapaino treenauksen ja levon välillä. Joskus vähemmän on enemmän. 

* Joskus antaa asioiden vain mennä. Oppia hyväksymään, että kaikkeen ei aina voi olla varautunut ja elämä ei kaadu vaikka suunnitelmat kaatuvat

* Oppia kunnolla käsilläseisonta

Eli tervetuloa uusi upea minä ja zen-tila. Tarkastellaan maaliskuussa miten menee.