All my love

Kuten joskus aiemmin taisin kirjoittaa, en ole aina osannut treenata fiksusti. On ollut kausia jolloin olen treenannut aivan liikaa. Yläasteella taas en varmaan treenannut yhtään mitään. Olen myös lyhyen elämäni aikana treenannut vaikka ja mitä. Viime aikoina suurin ongelmani on ollut se, että olen halunnut kokeilla kaikenlaisia lajeja. On ollut bodycombat-, aerobic-, juoksu-, sali-, crossfit-, uinti- ja joogakausia. Mutta koska elämässä sattuu olemaan sellainen ikävä velvollisuus kuin työ, on ollut pakko hyväksyä, että en mitenkään ehdi harrastaa kaikkea mitä haluaisin. Ja toisaalta koska en myöskään ole mikään tavoitteellinen huippu-urheilija on pakko vain hyväksyä, että en voi kehittyä samaan aikaan sekä painonnostossa kuin juoksussa tai joogassa. Ja tämä jos mikä on aiheuttanut minulle paineita - miten minä, jokapaikan sählä, osaisin päättää mitä tehdä? 

Onneksi maailmankaikkeus pyörii ihan omalla painollaan ja asioilla on tapana järjestyä. Viime syksynä koin ahaa-elämyksen ja tajusin, että niin urheilussa kuin muillakin elämän osa-alueille, kaikki lähtee priorisoinnista. Mitä haluan kaikkeista eniten tehdä? Päätin lähteä insinöörimäiselle tarkkuudella kartoittamaan kiinnostuksen kohteitani. Koska ei ole ihan sama mihin arvokkaat tuntinsa viikossa käyttää. Ajattelin, että voisin tehdä pienen postaussarjan tästä prioriteettilistastani ja nykyisistä harrastuksistani.

Ensimmäiseksi listalleni pääse yksi sana: Dancehall. Aloitin reilu vuosi sitten pitkän tauon jälkeen taas tanssimaan. Muutettuani Helsinkiin tanssin hetken Footlightilla Showtanssia mutta sitten se jotenkin jäi. Vuosi sitten uutena vuotena lupasin, että alan taas tanssimaan ja raahauduin tammikuun 8.päivä puoliväkisin työpaikkaani lähimpänä olevaan tanssikouluun. Odotukset olivat nolla mutta ajattelin, että yritetään nyt kun luvattiin. Koska showtanssia ei ollut tarjolla, ajattelin että dancehall kuulostaa juuri kivalta – tunti pelkkää bailausta ja sheikkausta. No, eihän se mikään Zumba-tunti ollutkaan. Ensimmäiset kuukaudet menivät tiukasta tekniikan opettelussa. Mutta toivottoman homman pelasti iki-ihana Mari, paras tanssiopettaja mitä minulla on koskaan ollut. On vaikea löytää energisempää ja innostavampaa tyyppiä jolla on Dancehalliin juuri oikea asenne.

Dancehall on siis rakkain harrastukseni ja prioriteettilistan sijalla yksi. Eikä sille ole edes mitään varsinaista syytä. Mutta joka kerta kun juoksen Marin tunnille ja keskityn harjoittelemaan kulloistakin sarjaa, nautin joka sekunnista. Ja parasta on, että ei edes kiinnosta kuinka paljon se minua kehittää, kuinka paljon nostaa kuntoani, kiinteyttää tai polttaa kaloreita. Pääasia, että on kivaa!

Vahva suositus siis Etnofitneksen Dancehall Fusion tunnille. Mari knows the shit!

Loppuun vielä uusimman sarjamme biisi. Major Lazer ei koskaan voi mennä pieleen!

- kristiinas -