Parempi elämä

Näin vuoden vaihtuessa hyvinvointia, treenivinkkejä ja diettivaihtoehtoja pursuaa joka tuutista. En itsekään väitä ettenkö haksahtaisi kaiken maailman kuureille, lakkoihin ja vatsalihas-kyykky-punneruus-jooga-haasteisiin. Tunnetusti olen yleensä se tyyppi joka aina on kokeilemassa kaikkea uutta. Jos joku sanoo jossain crossfit tai 5-2-dieetti, ei epäilystäkään ettenkö olisi sitä jo testannut. Osittain tämä johtuu toki loputtomasta uteliaisuudestani ja pohjattomasta halustani kokeilla asioita mutta en voi rehellisesti sanoa, ettenkö ikinä olisi kokeillut jotain vain laihdutus tai kiinteytys mielessä.

Viime aikoina oma treenaamiseni on keskittynyt joogaan, juoksuun, dancehalliin ja salilla käyntiin. Kolme ensin mainittua ovat rakkaita harrastuksiani mitä en vaihtaisi pois mutta salilla käyn 2-4 kertaa viikossa lähinnä siksi, että pakko kai sitä lihaskuntoakin on tehdä. Silti on ollut kausia jolloin olen treenannut liikaa. Olen saattanut urheilla kaksi kertaa päivässä kuutena päivänä viikossa. Ja silti tuntea, että pitäisikö vielä lähteä iltakävelylle. Tasapainon löytäminen ei kaltaiselleni levottomalle ihmiselle ole ollut kovin helppoa. Enkä väitä, että se tasapaino olisi välttämättä vieläkään löytynyt mutta ainakin suunta vaikuttaa oikealta.

Oikeastaan suurin oivallus minulle on tullut kun olen hieman muuttanut suhtautumistani ruokaan. Ennen saatoin kytätä jokaista suupalaa ja syödä yliterveellisesti koko ajan. Ja koska olen luonteeltani kaikki-tai ei mitään-tyyppi, vaihtoehtoina oli joko vetää koko karkkipussi tai sitten kieltäytyä karkista kokonaan. Myös kaikki paasto/dieettitrendit sotkivat omaa elämääni. Aina piti olla kokeilemassa jotain, lähinnä nyt omaksi iloksi - tai pikemminkin kiusaksi, koska en ole yhtään ylipainoinen. Tämä kaikki johti siihen, että mietin ruokaa 24/7. Aamupalan jälkeen mietin koska on lounasaika ja iltapäivä meni välipalaa odottaessa. Kun tajusin, että mitä enemmän itseltäni kiellän tai ruokailuani tarkkailen, sitä enemmän syön ja huonommin voin. Jokainen gluteiiniton-maidoton-sokeriton kausi on johtanut siihen, että energiani pyörivät ruuan ympärillä. Jossain vaiheessa tajusin, että hitto, näin ei kyllä kukaan voi jatkaa. Lopetin kaikki rajoitteet (paitsi kasvissyöntiä) ja ruuan kyttämiseen ja - tadaa - en enää mietikään ruokaa kovinkaan usein. Syön kun on nälkä ja ymmärrän koska olen täynnä. Syön toki edelleen terveellisesti, suosin kasviksia ja täysjyvää, en syö eineksiä tai karkkia mutta kaikkea tätä olen tehnyt oikeastaan koko elämäni. Nyt ainoa ero on, että en kuluta energiaa ruuan miettimiseen tai pode huonoa omatuntoa mikäli juon viiniä ja syön suklaata tai jos otin lisää ruokaa. Ja samalla myös yltiömäinen treenaustarvekin on vähentynyt.

Pienenä vinkkinä niille, jotka ajattelevat, että jep-jep, helpommin sanottu kuin tehty, kannattaa aloittaa niin, että keskittyy syömään viikolla terveellisesti ja säännöllisesti. Perjantaista sunnuntaihin saa sitten vähän relata ja keskittyä nauttimiseen. Jossain vaiheessa voi käydä niin, että tajuaakin että ei se maailma kaadu niihin viikonloppuihin ja itse asiassa ei tällöin välttämättä syökään niin epäterveellisesti kuin saatta luulla.

Omat vinkkini tasapainon löytämiseen:

* Joogaa, venyttele tai treenaa jotain henkistä lajia. Tämä vahvistaa myös omaa psyykkistä hyvinvointia ja valaa uskoa itseensä

* Syö pähkinöitä. Nälkä oikeasti katoaa jo kourallisesta jos malttaa odottaa hetken

* Syö säännöllisesti mutta on ok välillä tuntea pientä nälkää. Jos ei ikinä ole nälkä, ei tunne omia rajojaan ja tunnista ruuan määrän tarvetta

* Tee ruokaa. Mitä enemmän häärit keittiössä sitä vähemmän syöt ja enemmän keskityt itse ruokaan. Plussaa myös siitä, että tiedät mitä syöt

* Älä kokeile yhtäkään diettiä tai ruokarajoitetta huvinvuoksi

* Syö seurassa

Tasapainoista vuotta 2016!

- kristiinas -

Photos Elite Daily and Sales Gossip/Pinterest