Kuopio

Tarkoituksena oli kirjoittaa innostava ja insipirioiva matkakirjoitus Kuopiosta. Sellainen teksti joka nostaisi Kuopion turistiluvut ihan uudelle tasolle ja Kuopion kaupunginjohtaja lähettäisi minulle henkilökohtaisen audienssikutsun. Mutta koska Itä-Suomi ei ole selvästi tarkoitettua minua varten, päätti maailman kaikkeus toisin. Suuri suunnitelmani tätä vuosisadan työmatkaa varten piti olla, että koska joka tapauksessa joudun tulemaan jo palaveria edeltävänä iltana, otan juoksukamat mukaan, juoksen Puijolle, tutustun kaupunkiin ja etsin jonkun kivan ravintolan. Tämän jälkeen rentoudun hotellissa ja käyn saunassa. No koska mikään ei kuitenkaan mene niin kuin Strömsössä oli pakko tehdä vaihtoehtoinen suunnitelma (tai itse asiassa unohtaa kaikki suunnitelmat). Helsinki-Vantaalta lähdettäessä kone oli tietenkin yli tunnin myöhässä. Kun koneeseen vihdoin päästiin hengailtiin vielä jossain lumenpoistolaitteessa reilu puoli tuntia. Kevyestä puolen tunnin rykäisystä Kuopioonkin tulin monen tunnin Via Dolorosa. Kuopion kentälle ei luonnollisestikaan päästy laskeutumaan koska lumisade. Kenttää kuulemma parhaillaan aurataan. Jaahas. Kenelle tuli muka yllätyksenä, että Savossa on lunta? No ilmeisesti heille itselleen. Ja itseasiassa minulle kun kone vihdoin laskeutui. Kenttä oli pelkkää lumivallia ja näkyvyys ehkä 10 cm eteenpäin. No reippaasti sisään ja taksitolpalle. Peli ei ollut vielä menetetty. Paisti että taksitolpalla ensimmäinen kysymys oli: oletko varannut taksin? No ööö, en ole? Pitääkö taksikin varata etukäteen? Ilmeisesti Kuopiossa. No värjöttelin sitten siinä ulkona reilu vartin ja venasin pirssiä. Kun ystävällinen setä vihdoin saapui, lumisade oli yltynyt niin kovaksi, että ajosta keskustaan ei tullut mitään. Ja siis tiedoksi heille jotka eivät Kuopion kentälle ole olleet, kenttä ei myöskään sijaitse Kuopiossa vaan Siilinjärvellä, johon on lähes 20 km Kuopiosta. Tämä ei varmasti olisi matka eikä mikään ellei lunta tulisi vaakasuorassa taivaan täydeltä. Ajoimme siis noin 10 km tuntivauhtia Kuopioon ja reissuunhan meni vain vajaa tunti. Kun vihdoin pääsin hotellille, olin täysin jo kuopannut kaikki haaveet ulkoilusta, lenkistä tai sightseeingistä. Lumisade, autio kylä ja myöhäinen ajankohta eivät oikein napanneet. Respa onneksi lupasi kivan huoneen ja ajattelin, että relaanpa sitten siellä. Kaikki oli hyvin noin 2 minuuttia kunnes astuin sisään huoneeseen. Lämpömittari näytti 15 astetta ja termostaattia ei näkynyt missään. Soitin respaan ja tiedustelin josko voisin saada vähän lämpöä lisää. Hotellipoitsu luuli, että olen vainoharhainen ja oli sitä mieltä, että koko mestassa on sama lämpö. Hän lupasi kuitenkin tulla käymään ja selvittämään asian. Taas 15 min venailun jälkeen ystävällinen herrasmies saapui ja hänen naamansa venähti kun hän astui sisään. Huoneessa tosiaan oli 15 astetta (seinällä oli myös lämpömittari niin pystyin osoittamaan todisteita vainoharhaisuuttani vastaan). Onneksi nopeasti järjestyi uusi huone joka olikin aiempaa paljon parempi (ja lämpimämpi). Tässä vaiheessa kello oli jo yli 23 niin kuoppasin kaikki haaveet rentoilusta, avasin koneen, tein hetken töitä ja suljin silmät. Aamulla Kuopio heräsi valkeana ja lumisena. Lumentulo jatkui koko yön ja myös tämän päivän. Lunta oli niin paljon, että harvoin olen edes nähnyt vastaavaa määrää. Tänään Kuopio kuitenkin päätti näyttää parempaa puoltaan. Aamupalan ohrapuuro oli mainiota, taksikuski mukava, kaupunki valkean kaunis ja mikä parasta, matka Helsinkiin myöhemmin iltapäivällä sujui mutkattomasti. Eli pahoitteluni – tällä kirjoituksella ei taideta nostaa Kuopion turismia uudelle tasolle. Mutta lupaan antaa kaupungilla vielä toisen mahdollisuuden. Nyt onnellisesti kotona <3 - kristiinas -