Vauhtisammakko

Juoksu on aina ollut rakas harrastukseni. Välillä sitä on harrastettu enemmän ja välillä vähemmän. Olen juossut kolme puolimaratonia ja suunnittelutasolla olisi ensimmäinen maraton tässä lähitulevaisuudessa.

Juoksussa ehdottomasti parasta on se, että sitä voi harrastaa missä vaan ja välineitä ei tarvita ihan kauheasti. En juurikaan koskaan hengaile yksin tai tee mitään yksin mutta juoksu on kohdallani se asia, jota itse asiassa tykkään tehdä yksin (vaikka juoruilulenkitkin ovat aika jees). Jos on vähän aikaa voi vetää lyhyen vauhtitreenin ja jos laiskottaa niin senkun lönköttelee menemään. Tämä toisaalta on juuri se asia, joka omalla kohdallani on jo ollut ongelma jo vähän aikaa. Juoksu on vähän liian kivaa. Eli toisin sanoen, juoksen aina samankaltaisia lenkkejä ja juuri siihen 10,5 km/h vauhtiin. Ei tunnu juuri miltään ja sitä voisi jatkaa vaikka sata vuotta putkeen. Kehittävääkö? Jepjep.

Kyse ei myöskään ole siitä ettenkö osaisi juosta tai tietäisi miten rytmittää omaa juoksua. Kehityksen kannalta olisi hyvä juosta viikossa vaihdella vauhtikestävyyden, intervallien ja pk-lenkkien välillä. Peruskunnon kasvattaminen on kaiken aa ja oo. Se mikä tästä kaikesta uupuu on lähinnä se toteutusvaihe. Ainakin tähän asti.

Olen tänä keväänä aloittanut Vauhtisammakoiden juoksukoulussa ja tähän asti meno on ainakin ollut lupaavaa. Viikossa on yhdet yhteistreenit ja tämän lisäksi jokaisella viikolla on kaksi tarkasti määriteltyä omatoimitreeniä. Ja jos joku sanoo, että jotain tehdään niin minähän teen! Vauhtisammakot on tuonut omaan juoksuuni ryhtiä ja motivoinut oikeasti satsaamaan lenkkeihin. Jos ohjelmassa lukee 10x 3min vedot. Vauhti: n. 85-90% max sykkeestä. Välissä 2min hölkkäpalautus, niin siinä ei paljon jää sävellysvaraa.

Joskus on pakko juosta sisällä (nimimerkillä mustelma takapuolessa)

Vauhtisammakoissa on eri tasoryhmät alkajille, kuntoilijoille ja kuntorupareille ja treenit on mitoitettu kunkin ryhmän tasoon nähden. Välillä keskitytään tekniikkaan ja välillä juostaan yhdessä lujaa. Plussaa myös mahtavista valmentajista!

Kevään treenit ovat jo käynnissä mutta jos kiinnostaa kannatta tsekata mahdolliset uudet ryhmät ja aloituspaikat Vauhtisammakoiden sivuilta

Taattua laatua

Vaikka en sinällään ole mikään brändituotteiden perässä juoksija, olisi huijausta sanoa, että tuotemerkit eivät millään vaikuttaisi omaan kulutuskäyttäytymiseeni. Markkinoinnin ammattilaisena tiedostan ja toisaalta myös arvostan brändin tuomaa lisäarvoa tuotteelle tai palvelulle. Lisäarvo ei ole vain ilmaa vaan useimmiten tuotteen takana on jotain hyväksi havaittuja ja toimivaa. Ihan asia erikseen ovat toki luksusbrändit, joiden kohdalla kuluttaja maksaa statuksesta ja tiettyyn ryhmään kuulumisesta. Tällaisten tuotteiden kohdalla ostos ilmentää omaa identiteettiä ja sillä halutaan osittain myös rakentaa omaa henkilökohtaista brändiä.

Tämän pitkän markkinointiluennon (terkut vaan Hankenille) jälkeen onkin hyvä siirtyä postauksen itse asiaan, eli siihen miksi ei kannata fakkiutua tuotemerkkien ja kohderyhmien suhteen. Ikäiseni kaupungissa asuvan, semihipster, keskiluokkaisen naisen esimerkiksi oletetaan kuluttavan ja käyttäytyvän tietyllä tavalla. Lumi, Marimekko, Yosa, Anton&Anton, SIS.Deli, MAC cosmetics, COS ja Apple ovat epäilemättä merkkejä, joiden kulutus ja markkinointi kohdistuu oman profiilini henkilöihin. Ja allekirjoitankin usein käyttäväni ja kuluttavani kyseisten merkkien tuotteita ja palveluita.

Pari kuukautta sitten törmäsin kuitenkin taas yhteen rajoja rikkovaan tuotteeseen joka taatusti ei ollut kohdistettu minulle. Kyseessä on mummorasvojen mummorasva Lemon Juice & Glycerine! Tuo omani mummunikin yöpöydältä löytynyt pikku purnukka pääsi yllättämään! Kärsin tosi kuivista kantapäistä ja joudunkin rasvaamaan niitä joka ilta ja silti tuntuu, että mikään ei riitä. Mutta uh ja ah kun löysin oman sisäisen mummoni ja ostin ensimmäisen purnukan - paluuta ei enää ole!

Yrityksen sivuilla sanotaan, että 

Lemon Juice & Glycerine on hoitanut suomalaisten käsiä jo yli 60 vuotta ja se on edelleen Suomen suosituin käsivoidemerkki. Tuotevalikoimaan kuuluu myös neste- ja vaahtosaippuoita, jalkavoide sekä vartalonhoitotuotteita. Kaikki tuotteet kehitetään ja valmistetaan Suomessa.

Tarinan opetus on se, että brändit ja markkinointi ovat kuitenkin vain myyntikikkoja, eivätkä kerro tuotteen sopivuudesta tai paremmuudesta yhtään mitään. Ja halvalla tosiaan voi saada hyvää. Kyseinen jalkarasva maksaa vaivaiset viisi euroa ja se riittää vaikka kuinka kauan. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos.

- kristiinas - 

"Herne"keitto

Eilen alkoi hiihdon jälkeen tehdä mielä hernekeittoa (ja pannaria mutta se on toinen stoori). Pikaisen googlettelen jälkeen selvisi, että herneiden pitää liota yön yli ja keiton kiehua monta tuntia. Ja tämähän luonnollisesti ei passannut koska nälkä oli tässä vaiheessa jo kiljuva. Kätevänä emäntänä en kuitenkaan jäänyt sormi suuhun vaan päätin olla hieman luova.

Ja näin syntyi vuoden 2016 tähän mennessä paras keitto (ja ehkä jopa ruoka). Ihan voin vain sattumalta. Hommasta tekee vielä hauskempaa myös se, että tämä keitto on helppoakin helpompi ja sen tekeminen kestää ehkä 20 min.

Eli ta-daa!



Valehernerokka (keskikokoinen kattila)

2-3 perunaa

1 isohko palsternakka

1 sipuli

2 pussi pakasteherneitä

Öljyä

Suolaa

Valkopippuria

Suolaa

1/2 purkkia creme fraîchea

Päälle:

Kikherneitä 

Chiliä

Suolaa

Pilko peruna, palsternakka & sipuli. Freesaa peruna, sipuli ja palsternakka kattilassa öljyssä. Lisää vettä niin, että juur peittyy ja keitä niin kauan, että peruna kypsää. Lisää herneet, suola & pippuri, kiehauta & soseuta. Lisää vettä tarvittaessa. Heitä sekaan creme fraîche ja sekota. Paista kikherneet pannulla suolan & chilin kanssa. Koristele keitto kikherneillä ja nauti kylmän valkkarin kanssa. Perfecto!

Kuvaa ei ole koska söin niin nopeasti....

- kristiinas -

Happy times

Viime aikoina on  ollut jotenkin hyvä fiilis. Vaikea sanoa mistä tämäkin taas johtuu mutta elämä tuntuu tosiaan aika kevyeltä. Eikä siis sillä, ettenkö yleensä olisi aika positiivinen ja iloinen ihminen. Mutta silti.

Suositus myös SEKn Why join the navy when you can be a pirate-mestan smoothieille

Viime viikonloppu oli taas yksi hyvä esimerkki tästä. Mitään kovinkaan erikoista ei tapahtunut mutta silti fiilis oli katossa. Perjantaina olimme (taas) syömässä Cockissa ja jos mesta tarjoilee Pisco Souria, on sanomattakin selvää, että mikään ei voi mennä vikaan. Perjantaina oli siis Pisco-päivä parhaassa seurassa (terkut vaan Mikalle :))

Hyvä seura jatkui lauantaina kun vuorossa oli joogaa ja kahvittelua ihanan Kristan kanssa. Jooga nyt oli mitä oli (uusi Pranama ei ehkä nyt saa ihan täysiä pisteitä tilasta tai sijainnista) mutta seura oli sitäkin parempaa. Atte väsäsi myös Cockin innoittaman risottopalleroita ja ah, kun oli hyvää! Sydän sydän!

Ilta huipentui vielä laatuviihteeseen How to be a single-leffan muodossa. Tarinahan oli täysin älyvapaa ja kliseinen mutta leffalla oli hetkensä ja läpät olivat ajoittan hyviä. Näytöksen keski-ikä tosiaan oli se 19-20 ja sukupuolijakauma 99,9-0,1 % naiset-miehet.

Vahva suositus myös Paloheinän hiihtoladuille ja peukku Helsingin Kaupungin liikuntavirastolle. Vaikka keskustassa satoi räntää ja tuuli sen 666 m/s, Paloheinässä ladut olivat huippukunnossa ja puissa ihanasta lunta. 11 km meni siellä sivakoiden.

Koska postaus meni tosiaan pelkäksi hehkutukseksi, voidaan vielä todeta, että heräsin tänään täysin virkeänä ja levänneena klo 6.00 ja vedin vielä 45 min joogan ennen töitä. Ah, tästä tulee hyvä viikko!

ps. loppuun vielä ajankohtainen vainkuhajutut-meme ja aforismi tälle viikolle. Onnea Kristian, joka pääsi tänään teorikokeesta läpi! Virheistä viis, kuha on läpi!

- kristiinas - 

Unta palloon

Alkuvuosi on ollut täynnä erilaisia teemoja. Yksi tärkeistä teemoista omalla kohdallani on ollut uni ja nimenomaan se laadukas, riittävä uni. Nukkumisessa, kuten kaikessa muussakin, olen sellainen joko-tai-ihminen. Joko nukun täydellisen hyvin tai en lainkaan. Nuorempana (ei siis sillä, että olisin jotenkin vanha) pärjäsin ihan hyvin 4-5 h yöunilla vaikka monta kuukautta putkeen. Silloin oli mukamas niin kiire juosta kaikki illat ja yöt jossain, että ei ollut aikaa nukkua (epäselvää kylläkin on mitä oikein hommasin koska mitään tuskin sain aikaan). 

Olen myös ehdottomasti enemmän aamu- kuin iltaihminen. Käytännössä herään viimeistään kahdeksan aikaan, oli loma tai arki. Normaali arkiaamuna herään yleensä seitsemältä. Niinä aamuina kun treenaan nousen ylös kuuden pintaan (nykyään näitäkin aamuja on vähemmän koska yritän oikeasta nukkua sen kahdeksan tuntia). Ajanmyötä olen myös oppinut tunnistamaan häiriötekijät, jotka johtavat siihen valvottuun yöhön. 

Tärkein asia omalla kohdallani ovat rutiinit. Jos en saa tehdä omia iltarutiineja, omalla tahdillani on päivänselvää, että uni ei tule. Tarvitsen joka ilta aikaa siivota kaikki ympärilojuvat tavarat omille paikoilleen, juon lähes poikkeuksetta iltateetä, lopetan puhelimen näppäilyn hyvissä ajoin. Tabletti tai tietokone ei aiheuta itselläni samanlaista stressiä kuin puhelin (lue Whatsup) joten lehden luku iPadilla onnistuu hyvin.

Sänkyyn pyrin menemään joka ilta klo 22. Rutiineihin kuuluu vielä jalkojen ja käsien rasvaus ja kirjan luku. Harvoin jaksan lukea kirjaa edes paria sivua enempää kun jo silmät painuvat kiinni.

Mutta auta armias jos en saa suorittaa maanisia tapojani rauhassa. Illanistujaisten, baari-iltojen ja myöhäisten treenien jälkeen on aivan varma, että pyörin sängyssä monta tuntia (välillä en nuku ollenkaan). Sama koskee lähes poikkeuksetta uusia paikkoja. Matkoilla menee aina monta yötä ennen kuin totun ja saan unenpäästä kiinni. Pahimmillaan valvoin kerran Hampurissa neljä yötä lähes putkeen. 

Eli mummoudun täällä hyvää vauhtia. Viikolla pyrin poikkeuksetta olemaan kotona aina viimeistään klo 21. Viikonloppuisin voidaan vähän joustaa mutta sittenkin yritetään pitää kiinni rutiineista kun vihdoin päästään kotiin.

Loppuun vielä pari kikkaa jos uni ei tule:

- Nouse ylös ja syö leipää - nälkäisenä on aivan turha edes yrittää nukkua

- Panosta (puhtaisiin) lakanoihin - ei ole mitään niin kamalaa kuin ahdistavat lakanat. Itse vaihdan lakanat joka viikko

- Lue kirjaa. Joka ilta. Vaikka kello on neljä ja tulet baarista kotiin, lue silti kirjaa

- Kehittele jokin oma rituaali jota toistat joka ilta. Mielesi yhdistää sen vähän ajan kuluttua uneen.

- Joogaa (auttaa aina kaikkeen). Yoogaian Goodnight joogat ovat parhaita!

Ja lopuksi: Älä herranjestas kaiva esiin sitä puhelinta!