Lisää aikaa

Tänään koitti taas se aika vuodesta kun joka kanavassa puitiin kesä- ja "normaali"ajan tarpeellisuutta. Aamulla Hesari lukiessa aloin miettimään kuinka hassua on, että lähes kaikki uutiset toistavat vuodesta toiseen toisiaan. Joka syksy meille tavallisille tallaajille kerrotaan mikä taas olikaan se syy miksi kelloja siiretään edestakaisin. Ja miksi se on (tai vastaavasti ei ole) tarpeellista. Luonnollisesti sama toistuu seuraavana keväänä. En tiedä muista mutta en ainakaan itse koe olevani niin paksupäinen, että puolen vuoden välein kaipaisin saman infopläjäyksen.

Menemättä sen enempään oikeisiin syy-ja seuraussuhteisiin onhan tämä kellojen veivaaminen hauskaa (varsinkin syksyllä kun ikään kuin saa yhden lisätunnin). Hommaanhan pätee vähän sama kuin veronmaksuun: tahallaan nostetaan veroprosenttia hieman niin, että joulukuussa voidaan saada ne ylimääräiset pennoset vähän kuin bonuksena takaisin. Ja joka kerta ilahtuu yhtä paljon vaikka omiahan ne rahat joka tapauksessa ovat.

Ja joka vuosi ilahdun yhtä paljon sinä viimeisenä lokakuisena sunnuntaina kun herään aamulla ja tajuan, että kelloja voikin siirtää tunnin taaksepäin. Se ylimääräinen tunti on täyttä kultaa. Tuntuu, että päivässä ehtii vaikka ja mitä. Paha sanoa johtuuko tunne siitä, että tunti nyt oikeasti merkittävästi toisi lisäaikaa vain vaan siitä, että on niin hemmetin tehokas koko päivän koska talviaika. Oli miten oli, tänäänkin on jo ulkoiltu jo ennen kymmentä, siivottu, pesty ja vahattu auto, keitetty riisipuuroa, silitetty, joogattu, leivottu (suolaista ja raakaa) leipää, luettu ja nukuttu. Ja kello on vasta seitsemän.

Aasinsiltana tästä tehokkuudesta päästään hyvin (huonosti) siihen, että olen myös aloittanut uuden harrastuksen: Training for Warriors (TFW) voima- ja kestävyysharjoittelun. Olen käynyt treeneissä nyt kaksi kertaa enkä oikein vielä tiedä mitä mieltä olen. Vanhana crossfittaajana (mikä sana), treeneissä on samoja elementtejä mutta toisinaan homma menee vähän ehkä överiksi? Tai ehkä ei? En tosiaan osaa oikein vielä päättää. Oli miten oli, joka treeni alkaa lyhyellä motivaatiotarinalla. Tarinan tarkoitus on henkisesti tsempata urheilijat päivän parhaaseen suoritukseen. Vaikka tarina välillä onkin vähän turhan jenkki, tällainen mentaalivalmennus oikeasti auttaa. Kuten monessa muussakin asiassa, myöskin urheilussa paljon lähtee korvien välistä. Omaan suoritukseen ja pitää uskoa, jotta se on maksimaalinen. Tämä tfw-juttu tarvitsee kyllä vielä ihan oman analyysinsa, kirjoitan siitä lisää kun pääsen vähän jyvällä asiasta.

Seuraavaksi menen keittämään teetä ja tsemppaamaan itseni mielikuvallisesti jo uuteen ja varmasti upeaan viikkoon.

- kristiinas