Omat unelmani ovat aina olleet realistista laatua. Luonteelleni ominaisesti olen lähestynyt omia unelmia hyvin konkreettisesti: miten saavutan unelmani tai mitä pitäisi tehdä, jotta voisin saavuttaa unelmani. Unelmani myös vaihtelevat aika usein: yhtenä päivänä haluan muuttaa Saksaan, toisena vaihtaa ammattia.
Yksi unelma kuitenkin on jyskyttänyt takaraivossani jo jonkin aikaa. Oikeastaan siitä on tullut lähes pakkomielle siinä määrin, että innostun välillä niin perinpohjaisesti, että tunnen sen koko kehossani.
Tässä unelmassa toistuu seuraavanlainen mielenmaisema: minä istumassa laiturinnokassa katsomassa syysmyrskyä tai polttamassa takkaa kun isojen ikkunoiden takana on sysipimeää. Unelmaa voisi kuvailla myös sanoilla meri, kallio, kasvimaa, rauha. Pakopaikka.
Insinöörin tarkkuudella tämä tarkoittaa toisin sanoen mökkiä. Eikä mitä vaan tönöä metsässä vaan ihan ihka omaa, itse suunniteltua, talviasuttavaa pikku taloa merenrannalla. Voin rehellisesti sanoa, että en varsinaisesti ole mitään erämökki-ihmisiä. Metsän keskellä on liikaa hyttysiä, pimeää ja järvet ovat lähinnä epäilyttäviä. Ulkosaaristossa kasvaneena karut kalliot, tyrskyt ja aava, loputon meri vetoaa. Tuuli puhdistaa ajatukset ja ulappa antaa perspektiiviä. Ja koska oma sen olla pitää, tönö pitää mieluiten suunnitella itse - rakkaudella ja omien mieltymysten mukaisesti. Talviasuttavaksi tottakai.
Unelmallani on tällä hetkellä kaksi suurta estettä: oikeanlaisten tonttien vähyys (omat rajoituksensa asettaa, että pakopaikka pitäisi sijaita lähellä Poria ja vielä tarkemmin juuri Luvialla), sekä raha. Merenrantatontit maksavat aikalailla eikä se rakentaminenkaan ilmaista ole. Mutta säästäminen on aloitettu ja lainaa saa pankista. Oikeanlaisen tontin metsästämiseen on valjastettu tutut ja tuntemattomat aina Porin kaupunginjohtajasta lähtien. Atte on aivopesty mukaan kuplettiin ja arkkitehtikin löytyy omasta takaa. Vielä kun löytyisi se pirun tontti! Itseni ja läheisteni mielenrauhantakaamiseski toivon, että se tapahtuu pian. #obsessed
-kristiinas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti