Seuraavana Vaasa - Nästa Vasa

Viimeiset kaksi päivää vietin koulussa Vaasassa. Eikä siinä mitään, Vaasa on kaiken puolin ihan kiva paikka. Länsirannikkoihmisenä Vaasa tuntui yhtä kotoisalta kun Pori tai Turku vaikka vähän kaukana kyseinen paikka on. Ei Vaasa nyt varsinaisesti mikään menomekka ole mutta toisaalta en usko, että mun työ-kouluaikatauluun olisi mitkään bileet edes istuneetkaan.

Mun lyhyen Vaasa-vierailun perusteella ehdin kuintekin tehdä pari huomiota ja suositusta, jotka eivät kyllä perustu mihinkään muuhun kun mun omiin kokemuksiin. Mutta jos joku on menossa Vaasaan päin, check it out!

Ensinnäkin Vaasan uimahalli on kiva ja rauhallinen. Ei nyt mikään uintikauden huipentuma mutta ihan ok. Ainoa selkeä miinus on hinta! 6 € aikuiset ja 4,50 € opiskelijat on muista aika paljon. Hyvin tilaa uida mutta saunan lämpötilasta ja siitä sisäänpääsymaksusta voisi jättää vähän palautetta.

Jos satut lentämään Vaasaan, ei kannata ajatella menevänsä paikallisbussilla keskustaan. Koska jostain käsittämättömäst syystä bussien aikataulut ei ole synkattu lentoaikatauluihin vaan seuraavaa bussia saa odottaa tunnin. Kätevää. Taksi pitää tilata etukäteen tai alkaa siellä paikanpäällä tilailemaan. Onneksi ihmiset Vaasassa on kuitenkin niin mukavia, että taksin jakajia oli siinä tolpalla mun kanssa jonoksi asti.

Ruuasta sen verran, että Aroma Hovioikeudenpuistikossa on ihastuttava! Ihania leipiä ja hyvää lounasta! Myös kakut näyttivät täydellisiltä mutta niiden testaus menee ensi kertaan. 

Tästä aamupalasta vastasi ihana Antonian mamma <3

Ja koska ruoka naisen tiellä pitää, jatkosuosituksena Hämäläisen Kotileipomon Stuglimpa (mökkilimppu?), ansaitsee maininnan. Jos söisin jotain koko loppuelämäni niin varmaan sitä ja Oivariinia. 

Shoppailua en tällä kertaa harrastanut muualla kuin Citymarketissa mutta aikaisempien kokemusten perusteella Moda-liike Aukia ansaitsee maininnan. Varsinkin Helsinkiin verratuna tarjonta on yllättävän laaja ja jos paikalle sattuu ale-aikaan, ei ole kovin montaa muuta paikkaa missä Filippa K:ta ja Tiger of Swedeniä vastaavilla aleprosenteilla löytäisi.

Bonuksena! Vaasalaiset ovat selkeitä jouluihmisiä! En ole varmaan missään nähnyt niin monta jouluvaloa, tähteä ja tonttua marraskuun puolessa välissä kuin Vaasassa. Kaikki vaasalaiset ovat myös tosi mukavia ja jos se toinen kotimainen ei jostain syystä myyjältä taivu (puhun aina Vaasassa ruotsia ihan periaatteesta), vastaa myyjä sujuvasti suomeksi ja keskustelu jatkuu kaksikielisenä. Eli EI TEHDÄ TÄSTÄ NUMEROA NYT-mentaliteetti rulaa!

Nyt Valtion Rautatiet vievät mua kohti etelää ja Suomen Turkua. Next up: firman pikkujoulut.

Kivaa viikonloppua tyypit!

-kristiinas

*Aplodeja*

Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa pitkästä aikaa. Oikeastaan olen miettinyt kirjoittamista lähes joka päivä mutta aina vaan on tullut jotain muuta tielle. Näin kuitenkin unta, että ystäväni aloitti blogin joka päiväisistä työmatkoista (siis mikä huikea idea - mikrotason huomioita arjen tavallisimmista hetkistä - tervehtikö bussikuski tänään ja mitä eväitä metrossa näkyi tänään?). Inspiroiduin niin, että oli pakko avata Blogger. Mulla on postausideoita taskussa mutta koska luin tänään lehdestä, että on pahin kaamosaika, ajattelin listata tämän syksyn top-jutut.

Perhe on paras <3

Ruuista eniten kiinnostaa kaikki (sose)keitot. Vakio linssikeittoni tulee jo vähän korvista mutta keksin tossa taannoin, että kun soseuttaa  keitettyä kurpitsaa, porkkanaa, chiliä ja törkeän määrän inkivääriä, ei voi mennä vikaan. Mukaan kookosmaitoa tai kermaa. Valmis. Syödään tietysti Lidlin kaurasydämien kanssa koska jokainen joka sellaisen on joskus syönyt, ei ole vanhaan palannut.

Koska on syksy ja ulkona pimeää, TV:n katseluni on noussut ihan uudelle tasolle. Kaikki muu paitsi Sohvaperunat on silti turhaa. Odotan nykyisin perjantaita jopa entistä enemmän ihan sen takia, että voin maata joogamatollani lattialla ja katsoa Sohviksia. Parhaat päivät on niitä kun bongaan sohviksia kaupungilla. Ja kyllä, olen myös tartuttanut innostuksen aika monelle ystävälleni.

Selfie vol 200000

Uusivanha harrastus, jota olen elvyttänyt ja joka varmasti pelastaa ihan kaikki, jotka sille antaisi mahdollisuuden näillä leveysasteilla, on twerkkaus. Jos et uskalla tunneille, katso koko ilta opettajani Anniinan tanssivideoita Instasta niin et varmasti ole enää väsynyt. Vastapainona takapuolen vatkaamiselle oon myös alkanut kutoa (lopputuloksesta ei kyllä oo mitään tietoa).

Musaa ja muutakin audiota (hehheh) on tullut kanssa kuunneltua. Sisäinen amikseni on myös herännyt koska JVG kiinnostaa taas. Kuuntelen mä silti myös ties kuinka monetta vuotta putkeen The xx:iä ja Bon Iveria. 

Siivousvimmani on myös edennyt ihan uudelle tasolle ja oon käytännössä myynyt kaikki vaatteeni ja nyt shoppailu voisi kiinnostaa vähän enemmän koska mulla ei oo enää mitään fiksua päälle pantavaa.

Ja päivän fun fact: pään hakkaaminen seinään kuluttaa 150 kaloria tunnissa. 

Kyl tää tästä!

-kristiinas

Musiikki naisen tiellä pitää

Mulla on jo pitkään ollut sellainen tapa, että teen jokaiselle vuodenajalle oman Spotify-listan. Tyyliin Kesä 2016 ja Syksy 2015. Sinne kuuluu tallentaa sen sesongin parhaat biisit. Ajatuksena on, että biisien ei millään tapaa tarvitse olla uusia vaan sellasia, mitä just sillon on tullut kuunneltua paljon.

Hauskinta tässä kaikessa on kun selaa listoja taaksepäin ja alkaakin kuunnella jotain kaksi vuotta vanhaa listaa. Löytää lauluja, joiden olemassa olon on tyystin jo ehtinyt unohtamaan. Esimerkiksi keväällä 2015 olin Portugalissa surffaamassa ja silloin kuuntelin paljon Mobya ja Bastillea. Myös Ricky-Tick Big Band oli sillon joku juttu koska biisi “Talutushihnassa” löytyy tältä listalta. Kyseistä biisiä ei kyllä varmasti ole sen kevään jälkeen kuullut missään.

Aina kysyttäessä sanon, että The xx ja Major Lazer ovat mun lempibändejä (vaikka ei mulla sellasia edes ole). Mutta nää mun listat ainakin vahvistavat tätä olettamusta. Käytännössä jokaiselta listalta löytyy joku kyseisten artistien biisi.

Mielenkiintoinen havainto myös on, että jokainen vuodenaika noudattaa omaa kaavaansa. Samalla lista heijastelee kyseisten vuodenaikojen fiilistä.

Syksyllä rauhoitutaan, chillataan kotona ja kuunnellaan kaikkea rauhallista. Listalla: Bon Iver, London Grammar, Birdy

Talvella mennään vanhoilla hiteillä mut aika rauhallisella tempolla. Listalla: Kelis, Lana Del Ray, Rae Sremmurd ja Kanye West (bonuksen Pete Parkkonen??)

Keväällä tempo nousee ja fiilis piristyy. Paljon räppiä ja lattarimusaa. Listalle Young Thug, Alma, Silvana Imam. Ja viime keväänä tietty Enrique.

Kesällä bilemusa ja kaikki tanssittava kiinnostaa. Listalla Katy Perry, Major Lazer, Liam Payne, DJ Khaled. Bonuksena viime kesänä Linkin Park :D

Jos listat kiinnostaa tsekkaa mun Spotify ja kuuntele laatumusaa!

Maanantai, check!


-kristiinas

Saaressa

Tultiin viikonlopuksi saareen rentoutumaan. Tai osa meistä osaa rentoutua ja toiset ei. Täällä hetkellä pojat kaataa ulkona mäntyä, Helena nukkuu ja mä kirjotan tätä. Agendalla on kaikenlaista to-do-listan purusta paljuun ja saunaan. Mutta lähinnä homma pyörii kuitenkin ruokailun ympärillä, niin kuin elämä mökillä aina. 24h matkalla on kuitenkin varattu eväät uuniperuna-skagen-lounaalle, letuille, savustettu lohi-uunijuures-illalliselle ja huomiselle brunssille. Eli ei tässä nyt nälkä ehdi tulla. 

Puskissa tyrnit odottavat poimijaansa ja hetki sitten soudettiin Helen kanssa hetki sitten naapurisaareen puolukka- ja sieniapajilla. Saalis: vajaa litra marjoja, pari hyttysen puremaa, noin 200 saunamaijaa.

Kummallista miten jopa koulutöiden teko ei mökillä töki. Oikeastaan täällä kaukana, melkein avomerellä, keskittymiskyky ei yhtäkkiä olekaan yhtään hankalaa. Kaupungissa oma keskittymiseni oikeastaan yhtään mihinkään on se 45 sekuntia. Sen jälkeen mietin tai teen jotain muuta. Selaan kännykkää, juon vettä, imuroin, lähetän viestin tai puhun Atelle jotain. 

Tän porukan kanssa on myös aika helppoa olla. Tietää tasan tarkkaan miten hommat sujuu ja mitä kukin haluaa tehdä. Jutut on myös yhtä (huonoja) kaikilla.

Tuntuu, että pako kaupungista tuli kuin tilauksesta. Vaikka toisinaan kuvittelin tarvitsevani ympärilleni mahdollisuuksia, virikkeitä ja ohjelmaa, luulen, että mä pohjimmiltani olen kuintenkin vähän hassu erakko. Äsken auringonlaskun aikaan kun kävelin saaren ympäri mietin, että ei kyllä ole yhtään ikävä Kallio.

Nyt puu on kaadettu, unet nukuttu ja tää tekstikin alkaa olla tässä (vaikka ei siinä mitään järkeä ollutkaan). Lyhty syttyi juuri saunan eteen niin luulen, että se oli kutsu saunaan.

Rentouttavaa lauantaita, ottakaa iisisti.

-kristiinas

Kallis aika

Mähän päätin ennen lomaani, että tänä kesänä ei suoriteta. Kesälomani kaksi viikkoa (Italia pois lukien) kuluivat ilman minkäänlaisia suunnitelmia. Harhailin ympäriinsä ja yritin tehdä sitä mikä hyvältä tuntui - ja onnistuin siinä mielestäni aika hyvin. Uin, siivosin, luin ja urheilin - ei mitään erikoista mutta just sitä mitä kaipasin. 

Ja nyt olen täysin valmis syksyyn! Tuntuu, että tämä syksy tulee olemaan all about itsensä kehittämistä ja rentoilua - mutta hyvällä tapaa. Agendalla on kaiken turhan karsiminen elämästä ja sen vähäisen ajan käyttö oikeisiin asioihin. Käytiin A & A:n kanssa mielenkiintoinen keskustelu tässä siitä mihin vapaa-aika kuluu. Analysoin itseäni ja Antonian piirakkamallin mukaan käytän suurimman osan vapaa-ajastani sosiaaliseen mediaan ja ystäviin. Lähes yhtä paljon aikaa vie treenaus. Jos nämä vievät 3/4 vapaa-ajastani, loput ajasta menee ruuanlaittoon/kaupassa käyntiin, siivoamiseen, Netflixiin, perheeseen, lukemiseen ja kirjoittamiseen. Ajatus tässä mallissa oli siis havannoida sitä mihin se oma aika oikein kuluu, mihin käyttää liikaa aikaa ja mihin haluaisi käyttää enemmän aikaa.

A:n piirakkamalli mun vapaa-ajasta

Henkilökohtaisesti on sanomattakin selvää, että sosiaalisen median ja puhelimen käyttöä voisi vähentää. Haluaisin käyttää enemmän aikaa lukemiseen, kirjoittamiseen ja Aten/perheen kanssa oloon. Ystävät vievät mun kohdalla paljon aikaa mutta toisaalta siitä on vaikein karsia enkä sitä edes halua. Note to myself: ehkä myös siivoan liikaa? Jos alkaa tarkastelemaan asiaa, siivoamiseen ja säätämiseen menee yllättävän paljon aikaa. Ehkä siitä voisi karsia?

Helsingissä on myös se huono puoli, että siirtymät vievät ihan kauheasti aikaa. Pyörällä suhaan suhteellisen nopeasti mutta kyllä siihenkin aikaa saa tuhrautumaan. 

Eli jos ajattelee omaa ajankäyttöä, 8-10h päivästä vievät työt ja sinne siirtymiset hieman päivästä riippuen. Yritän nukkua 8h joka yö. Tämä tarkoittaa, että normiarkena jää 6-8h vapaa-aikaa. Aika perhanan tehokas saa olla jos aikoo 6h aikana treenata, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, lukea, kirjoittaa, nähdä ystäviä, siivota ja hengailla Aten kanssa (ja mulla ei edes oo lapsia :D). Ja mieluiten ei haluaisi säntäillä paikasta toiseen sellasella fiiliksellä, että koko ajan on myöhässä/väärässä paikassa. Jotakin on siis priorisoitava. 

Näin ollen haastan teitä kaikkia miettimään omaa vapaa-aikaanne ja juttuja mihin haluaisitte käyttää enemmän/vähemmän aikaan. 

Tämän syksyn teemaa tulee olemaan oman ajan laadukas käyttö. Jos viime vuonna karsittiin turhaa kamaa, tänä syksynä tyhjennetään kalenteria ja turhia menoja. 

Syksy, olen valmis!

-kristiinas

Top kympin top vitonen - matkat

Taas se melkein iski - tyhjän paperin kammo. Joka ikinen päivä viimeisen kahden viikon aikana oon miettinyt, että pitää kirjoittaa. Haluan kirjoittaa. Mun tarvitsee kirjoittaa (itseni vuoksi). Silti aina joku muu asia tuli eteen. Ideoita oli vaikka kuinka mut silti jotain puuttui. Kunnes Karen, ihana, positiivinen ja tsemppaava ystäväni Karen, kommentoi mun Insta storya. Hän haluaisi kovin mielellään lukea mun unelmien matkakohteista - minne menisin jos olisi aikaa ja rahaa vaikka kuinka. Se se oli! Puuttuva tönäisy eteenpäin! Pyörittelin hetken aihetta päässäni ja laskin sormet näppäimistölle.  

Matkustaminen menee vähän aalloissa. Viime aikoina oon matkustanut tosi paljon. Toisinaan ehkä jopa vähän liikaa. Ei siis ettenkö tykkäisi matkustamista, joka matka on aina uusi seikkailu - kunhan sinne vaan pääsee. Ongelma on tainnut olla se, että matkustelusta on tullut liian arkipäiväistä. Vähän ehkä jopa suorittavaa. Mietin, että suuri syy varmasti tähän on se, että en fiilistele matkoja tarpeeksi etukäteen. Haluisin olla se tyyppi, joka mehustelee Kanarian lomaa koko vuoden. Googlaa, suunnittelee, fiilistelee, varaa ravintoloita, luo puhelimeen countdown-listaa ja pakkaa laukun kuukauden etukäteen (vain purkaakseen sen pariin otteeseen ennen lomaa). Oikeasti homma menee niin, että lykkään pakkaamista viime tippaan. Alan kahta tuntia ennen lentoa miettimään milläköhän bussilla kentälle pitäisi mennä, myöhästyn ekasta bussista ja kun vihdoin olen kentällä, olen ainoastaan onnellinen, että ehdin. Matkakohteesta mulla ei oo mitään tietoa, (pahimmassa) tapauksessa hotelli on varaamatta ja yhtään matkaopasta ei ainakaan laukusta löydy.

Matkakohdehaaveita ja ideoita multa taas löytyy vaikka kuinka paljon. Lähes kaikki paikat vaikuttavat kiinnostavilta. Yhtenä päivänä inspiroidun kuapunkilomasta, toisena aktiivilomasta ja kolmantena haluan vaan relata. 

Listasin tähän nyt viisi on mun haavekohdetta (joissa en kuitenkaan ole ollut). Sellaisia paikkoja, joihin seuraavaksi voisin suunnata.

Ykkösenä on Botswana. Kaikki lähti siitä, kun ystäväni Maria tuli maailmanympärimatkalta ja sanoi, että Botswana oli kaunein paikka missä hän on vieraillut. Jaahas! Sinne sitten seuraavaksi. Eniten kiinnostaa luonto, se Afrikan valo ja ruoka joka kuulemma on täydellistä. Ja ne eläimet. Ei mitään riistosafareita vaan mulle riittää oikeastaan, se että näen minkä tahansa eläimen (niitä ei juuri Kalliossa ole). Tänne onkin itse asiassa matka varattuna ensi keväänä.

Toisena haavekohteena on Formentera Ibizan alapuolella. Minisaari, joka vaikuttaa lähes paratiisilta. Parasta on, että sinne on suhteellisen vaikea päästä ja tähän haaveeseen kuuluu, että matkustan sinne joku päivä omalla jahdilla ja yövyn poukamassa. Sukellan aamuisin veneeltä suoraan turkoosiin veteen. Autiot rannat, turkoosi vedet, aallot, vesiurheilu ja vene-elämä kiinnostaa. Jos menisin joskus naimisiin, tämä vois hyvin olla yksi kohde <3

Yllättäen Euroopasta löytyy vielä vaikka mitä mielenkiintoisia kohteita. Kolmantena listalla on Costa Brava Espanjassa. Syyt: ruoka, rauhalliset rannat ja mahdollisuudet harrastaa patikointia. Ja katsokaa nyt noita kuvia!

Neljäntenä listalta löytyy Grönlanti. Islanti oli täydellinen. Lofootit uskomattomat. Grönlannin on varmasti oltava vielä parempi versio Islannista. Karut maisemat, mahdollisuus kokea sellainen luonto, jota ei muualla näe ja se kulttuuri. En tiedä mitään inuiiteistä mutta varmaa on, että haluan oppia lisää! 

Viimeistä kohdetta oli vaikea valita koska mahdollisuuksia oli niin monia. Päätin kuitenkin valita Martiniquen. Tätä olen miettinyt siitä asti kun seiskalla aloin lukea ranskaa ja kuulin, että Karibialla on Ranskalla kuuluva saari missä puhutaan ranskaa. Ranskalainen kulttuuri yhdistettynä reggaetoniin ei voi mennä vikaan. Oikeastaan koko Karibia kiinnostaa mutta tämä siellä nyt ainakin.

Bonuksena vielä Pohjois-Korea. Ihan vaan koska se on kuulemma Aten haavehäämatkakohde (:D) ja koska dynastia.

Vielä kun olisi loputtomasti lomaa...

Inspiroivaa keskiviikkoa - muistakaa tsempata toisia aina kun voitte :)

Kuvat pöllitty täältä. 

Kesäloman not-to-do

Tykkään itse lukea monista blogeista kaikenlaisia erilaisia listoja (kollegani kirjoittivat muun muassa viime aikoina postaukset siitä mihin kaikkeen sitä rahaa oikein kuukaudessa kuluu ja minkälaisia aamiaisia viikon aikoina on syöty. Kannattaa tsekata Riikan blogi Santsikuppi ja Katjan Finding Neverland). Joka tapauksessa vastaavat listat inspiroivat ja tyydyttävät uteliaan ikuista tirkistelyhalua, mitä se jengi arjessaan oikein puuhaa? 

Yleensä oon aina tehnyt kesälistaa asioista, mitä lomallani haluisin tehdä mutta tänä vuonna päätin toisin. Osittain siksi, että oma listani alkoi huolestuttavasti muistuttaa to-do-listaa. Arkeni on täynnä kaikenlaisia to-do listoja niin siksi päätin vaan go with flow. Sen sijaan niin hetkinä kun tylsyys iskee (eli voin kerran koko loman aikana), hain inspiraatiota blogeista ja kavereilta - mitä kivaa muut lomallaan ovat puuhanneet. 

Päätin, että mun kesäloma vol. 2:sta tulee rento ja kotimainen. Ei matkoja, ei aikatauluja vaan sponttaania tekemistä kaikkien kivojen tyyppien kanssa. Juttuja mitä arjessa ei syystä tai toisesta ole ehtinyt tai jaksanut tehdä. 

Mun kesäloma vol 2 vuonna 2017 on koostunut ainakin näistä jutuista:

- Uimisesta! Kaikkialla. Oon uinut lähes joka päivä viimeisen kuukauden aikana. Porissa päivä alkaa aina aamu-uinnilla meressä. Helsingissä on uitu Mustikkamaalla, Sompasaaressa ja meidän uudessa salapaikassa Jollaksessa. Lisäksi olen uinut Vanajärvessä, erilaisissa maauimaloissa. To-do-listalla olisi vielä mun ja Kaspen haave: maikkalakierros. Tarkoitus on päästä uimaan kaikissa Suomen maauimaloissa. 

- Urheilusta (ulkona). Oon myös ahkerasti treenaillut ja ulkoillut mutta ehkä vähän eri tavalla kun yleensä. Oon aamulenkkeillyt, pyöräillyt Porvooseen, uinut, juossut, mäkitreenannut ja vaeltanut. Oon joogannut ulkona ja käynyt ulkosalilla (Eira Open Airille vahva suositus). 

- Aamupaloista, lounaista ja eväistä. Parhaita on eväsretket ja aamiaiset torilla. Eväät on pakattu monta kertaa mukaan ja suunnattu milloin saareen, milloin veneilemään tai autoretkelle. Hakaniemen torin aamupuuroa ja Ondan lounasta on nautittu aika monta kertaa. 

- Henkisestä kehittymisestä. Viimeiset kaksi viikkoa on luettu enemmän kuin koko vuonna yhteensä. Lukulistalla on ollut draamaa, hömppää, dekkareita, klassikoita ja faktakirjoja. Vahvimmat suositukset Peppe Öhmanin Vackra Människor ja Maaret Kallion Lujasti Lempeä. Lisäksi olen aivan hurahtunut BookBeatin äänikirjoihin! Päätin, että niitä kuunnellaan aina kun tehdään jotain (kävellään paikasta toiseen, matkustetaan bussilla, silitetään). Ja ekana nyt menossa Camilla Läckbergin Häxan. Niin jännä, että välillä lähden kävelylle vain siksi, että saisin kuunnella lisää. Kaikki tylsä on nykyään taas kiinnostavaa kun voi kuunnella äänikirjoja. Henkiseen kehitykseen voi laskea myös pianonsoiton (soitin Porissa kun olin parina päivänä). Ajattelin, että sitä taitoa voisi vähän hioa. Soitin monta vuotta nuorena mutta se on jotenkin jäänyt (ei ole pianoakaan).

- Säilöminen ja keräily. Vaikka en voi sietää minkääläistä ylimäärästä rojua, näkyy esi-isiemme perintö minussa vielä siinä mielessä, että keräilyvimma kanavoituu ruuan hamstraamisena. Lomalla on kerätty mansikoita, mustikoita, sieniä (huonolla menestyksellä) ja vadelmia. Säilöin eilen etikkakurkkuja ja odotan, että syksy tulisi ja voisin kerätä vielä vaikka mitä. Vastapainona keräilylle olen taas karsinut kaappeja, toritellut ja varannut Karon kanssa kirppispöydän. 

- Ystävät. Loma ei ole mitään ilman parhaita tyyppejä. Olen nähnyt paljon kavereita, uusia ja vanhoja vauvoja, perhettä ja hengaillut siskon kanssa. Hengaillut ja puhunut syviä Aten kanssa. Ja toisaalta taas myös ollut edes vähän yksin. En edelleenkään ole se paras yksinolija mutta yrittänyt kehittyä siinä edes hitusen. Tärkeänä huomiona, että heinäkuussa kukaan ei ole tavoitettavissa mutta elokuu onkin vuoden paras hengailukuukausi. Kaikki ovat palanneet arkeen mutta eniten kuitenkin kiinnostaa kesä ja kaverit. 

Tällä viikolla luvassa Turkua, lisää uimista, leipomista ja loppuviikko meneekin sitten Flowssa (The xx on mun ja Aten bändi). Tämän jälkeen oon valmis palaamaan arkeen ja ottamaan vastaan syksyn (josta on tullut mun lempivuodenaika). 

Nauttikaa nyt kamut kun voitte <3

-kristiinas

Ah, kesä, minkä teit!

Edellisestä postauksesta hujahtunut taas luvattoman kauan. Uskolliset fanini (hehe) ovat jo kyselleet seuraavan tekstin perään. Inspiraatiota ja ajatuksia olis taas vaikka muille jakaa mutta jotenkin joku muu on aina vienyt mukanaan ja kirjoittaminen on jäänyt. Joku muu, joka myös kesänä ja elämänä tunnetaan. Tämä kesä on monessakin mielessä ollut aika erilainen kuin edelliset kesät. Ensinnäkin varsinainen kesä ei oikeastaan oo säiden puolesta pääsyt edes alkuun vaikka ylihuomenna on elokuu. Säistä valittamisen oon tosin lopettanut jo aikoja sitten todettuani, että siitä ei hyödy kukaan. Sää on mitä on ja sen mukaan mennään. Toiseksi tänä vuonna mun kesäloma on pilkottu kolmeen osaan, heinä-, elo- ja syyskuulle. Tämä kaikki johtaa siihen, että en oo oikein missään vaiheessa päässyt kesäloman makuun kunnolla. Kolmas juttu liittyy siihen, että oon hengaillut edelleen siellä odotushuoneessa, josta kirjoitin aikaisemmin. Ajatuksia ja ideoita on vaikka kuinka paljon mutta oon yrittänyt jäsennellä niitä päässäni järkeviksi kokonaisuuksista. Ilmassa on roimasti henkistä kehittymistä, valintoja ja tasapainoa. Kai tämäkin on eräänlainen kolmenkympin kriisi mutta ehkä ihan hyvässä mielessä. Tuntuu, että viimeisten kuukausien aikana oon oppinut itsestäni ja ihmisistä ympärilläni enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Oon miettinyt asioita enemmän kuin vuosiin, kirjoittanut alas yksittäisiä ajatuksia ja käynyt syvällisiä keskusteluja itseni ja muiden kanssa. 

Käytiin Atenkin kanssa mielenkiintoinen keskustelu tässä hetki sitten arvoista ja siitä miten arvojen pitäisi ohjata valintoja elämässämme ensisijaisesti. Tämän perusteella aloin itsekin miettiä miltä oman tulevaisuuteni haluaisin näyttävän. Oon aina ollut sponttaani ajalehtija ja asioista innostuja - ja tuun tätä varmasti aina olemaan. Mutta sen vastapainoksi oon paljon miettinyt isompia linjoja - millaiset asiat on mulle tärkeitä, mitä haluan elämältäni ja miltä haluan, että tää ainoa elämäni näyttää. Uskon, että on helpompi tehdä sponttaanisti valintoja jos tuntee itsensä tarpeeksi hyvin ja tietää mitä asioita sitä loppuviimeksi haluaa. Mä ajattelen, että elämä on matka, yksi asia johtaa toiseen ja kaikista eri valinnoista syntyy erilainen kokonaisuus. Päämäärä voi silti olla sama vaikka sinne päätyisi erilaisia reittejä pitkin. Kukin valitsee ne omat polkunsa. Ja niin kauan kun tietää määränpään on oikeastaan ihan sama meneekö sinne millaista reittiä pitkin. Kaikkien reittien varrella on varmasti mielenkiintoisia juttuja. 

Rehellisesti sanottuna mua ei myöskään yhtään haittaa, että tulee syksy. Syksy on parasta aikaa kehittää itseään ja keskittyä omiin juttuihin. Ollaan tässä kesällä tehty pientä kartoitusta asioita, joita me haluttais tehdä enemmän (tai vähemmän) meidän elämässä. Koska elämä on nyt, niiden meille tärkeiden asioiden tekeminen alkoi heti. Kieltäydyn enää kuluttamasta aikaani sellaisiin asioihin ja ihmisiin, jotka eivät anna mulla mitään. Maailmassa on sata asia, jotka haluisin oppia ja joita haluisin tehdä enemmän. Jatkossa aika menee niiden juttujen tekemiseen. Ilmassa on suorastaan anarkiaa ja kliseisiä hokemia: elämä on liian lyhyt haaskattaviksi vääriin juttuihin. Vaihda työtä, kotia, puolisoa, harrastusta, aamupalaa, ystäviä tai arkeasi jos siltä tuntuu! Muutos on hyvästä ja jos ei ole niin ketä kiinnostaa jos palaat takaisin siihen vanhaan. Se minkälaisia odotuksia muut sulle asettavat tai mitä muut elämästäsi ajattelevat ovat toissijaisia juttuja - kukin elää just sitä omaa elämäänsä. Mä ainakin haluan tehdä sellaisia juttuja, jotka tekevät mut onnelliseksi (ja aika varmasti samat jutut eivät tee kaikkia). 

Nyt alkaa kesäloma vol 2 ja se koostuu satavarmasti vaan kaikista kivoista jutuista, niistä jotka just tällä hetkellä kiinnostaa. Kirjoittaminen on ehdottomasti yksi niistä niin lisää tekstiä toivottavasti luvassa pian!

Get low, hands on your waist, let's go!

-kristiinas

Viime aikoina

Viime aikoina oon pohtinut paljon elämää. Valintoja ja unelmia. Mitä sitä haluaisi tehdä ja mitä ei. Oon herännyt aikaisin ja mennyt nukkumaan aikaisin. Aamut on parhaita ja oon taas alkanut aamulenkkeillä. 

Oon hengaillut paljon mun siskon kanssa ja tehnyt liikaa töitä. Oon uinut aamuisin Stadikalla ja syönyt Yosa päärynää. Pyöräillyt joka paikkaan ja kuunnellut musaa. Roikkunut liikaa somessa ja jutellut liian vähän tärkeiden tyyppien kanssa. Oon lopettanut ruuanlaiton ja odottanut, että joku muu kokkaa mulle. To-do lista on venynyt mutta sitten taas energiapuuskassa tyhjentynyt. Netti on ollut liian hidas.

Oon säntäillyt sinne tänne mutta sitten taas välillä tylsistynyt yksin kotona osaamatta päättää mitä olisin tehnyt. Olen suunnitellut kaikkea mutta sitten taas kyllästynyt omiin suunnitelmiini. Olen ollut ärtynyt ja sitten taas iloinen. Keksinyt liikaa meriselityksiä mutta toisaalta taas ollut myös paljon merellä. 

Pitkästä aikaa oon tarkkaillut mun menoja ja tajunnut, että en tarvitse mitään. En ole selaillut nettikauppoja enkä ollut kapessa. Käyttänyt rahojani lähinnä lentojen varailuun ja indeksirahastoinin.

Eli elämä on ollut yhtä ylä- ja alamäkeä. Nollasta sataan ja sadasta nollaan. Sekavaa ja kaoottista. En ole ihan varma sopiiko se kaltaiselleni suunnittelijalle. No, ainakin vaihtelu virkistää.

-kristiinas

Olispa tylsää!

Ne jotka mut tuntee, tietää, että en oikein osaa olla yksin. Olen seuraihminen ja kaipaan ihmisiä ympärilleni, joskus jopa liiaksi asti. Tai luultavasti en edes kaipaa vaan ihan tavan vuoksi järjestän itseni sellasiin tilanteisiin, että sitä yksinoloaikaa ei vaan jää. Nyt on kuitenkin tultu siihen pisteeseen, että oon kyllästynyt täyteen ahdettuihin päiviini. Pienen itsetutkiskelun jälkeen päädyin siihen, että mulle tärkeää arjessa ja elämässä on vapaus, spontaanius ja hetkessä eläminen. No, selvää on, että täpötäydet päivät eivät nyt oikein mahdollista tollasta elämää. Ongelmahan tässä ei siis oo se, että tekisin jotain pakosta tai haluamattani vaan nimenomaan se, että kaikki jutut vaan kiinnostaa. Se, että en vaan osaa sanoa ei, priorisoida asioita tai peruja menoja jos siltä tuntuu, on se haaste.

On päiviä kun ajattelen, että en tee mitään. Sitten menee tunti ja löydän itseni tilanteesta, että olen lupautunut vaikka ja minne tekemään kaikkia kivoja juttuja. Jos vuorokaudessa olisi puolet enemmän tunteja, ei varmaan olisi mitään ongelmaa. Viime aikoina oon kuitenkin huomannut sen, että jatkuva tekeminen laskee luovuutta ja tekee musta huonomman minän. Vierivä kivi ei ehkä sammaloidu mutta samalle se tyhmistyy. Parhaat ajatukset, ideat ja unelmat syntyy silloin kun on vähän tylsää. Näin ollen olenkin nyt vakaasti päättänyt oppia mitääntekemättömyyden, tylsyyden ja yksinolon taidon.

Tiedän, että tämä tulee olemaan vaikeaa ja jos kuvittelen tulevani paremmaksi versioksi itsestäni, tarvitsen konkreettisia apuvälineitä.

Ensimmäinen ja tärkein kohta on se, että opin sanomaan ei. Yhteen päivään ja iltaan ei mahdu kovin montaa juttua ja päätän, että priorisoin sillä hetkellä tärkeitä asioita.

Toiseksi suljen puhelimen iltaisin ja jätän sen välillä vaikka ihan kotiin jos menen lenkille, syömään tai tekemään jotain muuta. Erityisesti Whatsapp stressaa tosi paljon. Huolestuttaakin aika paljon miten alisteinen musta on viestiäänelle tullut. Tulee pakottava tarve tarkistaa mitä se viesti koski ja täähän jos mikä on ihan hullua! En todellakaan halua olla riippuvainen yhtään mistään.

Kolmas tärkeä juttu on kirjoittaminen ja lukeminen. Tuntuu, että silloin kun luen tai kirjoitan yksin näen kaiken kirkkaammin ja pysähdyn siihen hetkeen. Ja mitä enemmän pysähdyn, sen paremmin voin. Eli tätä ehdottomasti lisää!

Tällä viikolla Atte on työmatkalla San Franciscossa, joka siis tarkoittaa, että olen ypöyksin. Mahdollisuus siis heti toteuttaa yksinoloa ja tylsistymistä. Tähän mennessä ei kyllä ole mennyt kovin vahvasti kun käytännössä olen ollut ehkä tunnin kotona mutta lupaan petrata loppuviikkoa kohden. Ja mulle pienikin edistys on edistys. Jostainhan sitä on pakko aloittaa.

-kristiinas

Onko tässä odotustilassa kahviautomaattia?

Eilen vietettiin Annikan 30-vuotisjuhlia. Tänä vuonna lähipiirissä on jo ehditty viettää seitsemät kolmekymppiset enkä edes tiedä kuinka monet vielä on edessä. Sinänsä juhliminenhan on pelkästään kivaa ja oon ehdottomasti sitä mieltä, että jos on vähääkään syytä juhlaan, sitten juhlitaan.

Poden tällä hetkellä kuitenkin pientä eksistentiaalista kriisiä. Tätä kriisitilaa ei luonnollisesti ole aiheuttanut juhlat eikä edes se fakta, että tässä oikeasti ollaan jo kolmekymppisiä (vaikka mähän en siis edes ole vasta kun 29 - toivoa on) vaan lähinnä se kaikki mitä tässä elämänvaiheessa ympärillä tapahtuu. Joo, sinänsä hullua, että oon kohta 30. On myös hullua, että ylioppilaskirjoituksista on 10 vuotta, ensimmäisestä valmistumisesta kuusi ja toisesta viisi. Ja silti tuntuu, että mikään ei ole muuttunut. Sisäisesti mä oon just se sama tyyppi kun silloin kymmenen vuotta sitten, joka sai valkolakin. Mutta se on ihan ok. En jaksa stressata iästä tai voivotella sitä miten aika menee nopeesti koska niinhän se aina menee.

Se mikä kuitenkin aiheuttaa sekavuustilaa tällä hetkellä on ajoittainen ajelehtiminen ja suunnitelmien puuttumattomuus. Ennen oli ihan ok, että päätökset oli sitä luokkaa, että mietittiin mitä seuraavana viikonloppuna tapahtuu. Kukaan ei miettinyt seuraavaa kuuta saati sitten jotain viiden vuoden päästä tapahtuvia juttuja. Nyt jotenkin tuntuu, että suurin osa tyypeistä ympärilläni tekee jotain elämää mullistava päätöksiä ja pelisiirtoja. Osa muuttaa, hankkii lapsia, uusi ammatteja, menee naimisiin ja ostaa vähintäänkin sen koiran. Ihmisillä on oikeasti viisivuotis-suunnitelmia kun musta taas lähinnä tuntuu siltä, että istun jossain odotustilassa juomassa teetä ja kattelemassa suljettuja ovia. Odottelen, että joku tulisi huutamaan mut sisään jostain ovesta tai, että itse vaan keräisin sen rohkeuden ja astuisin sisään yhdestä. Silti pelottaa, että jos astun sisään, pääsenkö enää ulos? Tai mitä jos se oikealla oleva ovi olisi sittenkin ollut parempi? Tän vuoksi tuntuu vaan helpommalta istua siinä aulassa ja tuijotella seiniä.

Yritän selitellä itselleni, että on ihan ok vaan mennä sinne minne elämä vie. Toisaalta totuus on myös osittain, että jos jotain ei itse tee, sitä ei myöskään saa. Mitä jos kukaan ei koskaa huuda mua sisään yhdestäkään ovesta? Istunko mä vielä 80-vuotiaana siellä aulassa ja litkin sitä Liptonia? Tämä jos mikä on dilemma! Antautuko elämän vietäväksi vai ottaako ohjat omiin käsiin? Ja onhan sekin tietoinen päätös olla tekemättä yhtään mitään. Ymmärrette varmaan ongelman laajuuden.

Jos ei tiedä mitä haluaa, ehkä pitää yrittää ottaa siitä selvää. Malttamattomana haluaisin tietyy löytää ne (oikeat) ratkaisut mieluiten tänään sunnuntai-iltana mutta koska a) Atte on poissa maasta b) en osaa päättää mitään yksin ja c) en edes vielä hamota mitä tässä pitäisi päättää, jätän ovien availun toistaiseksi sikseen ja tyydyn nukahtamaan tähän odotusaulan sohvalle. Se on itse asiassa aika mukava paikka!

Tarmoa uutteen viikkoon, muruset!

-kristiinas


(photo credsit Antonialle)

Missä sä asuisit jos saisit valita ihan minkä paikan vaan?

Hmm,  mietin (tai mietein kuten porilaiset sanoisi) eilen kun olin aikeissa avata Bloggerin mutta päädyinkin lukemaan kirjaa, että miksiköhän blogia tulee aina kirjoitettua juuri sunnuntaisin. Tuntuu, että silloin inspiraatiota on eniten ja ajatus on kirkkain. Sunnuntai on ehkä sellainen lopetus, ja tuntuu, että on hyvä nollata pää ennen uuden alkua. Sunnuntai on uuden vuoden aatto pienoiskoossa. Ja parasta on, että uusi alku on mahdollista 52 kertaa vuodessa.

Oli miten oli, tämän viikon on ehdottomasti kruunannut pitkä viikonloppu. Neljä päivää pelkkää rentoilua ja aurinkoa, juuri sitä mitä kaipasin. Eilen oli Siivouspäivä ja sain tyhjennettyä kaikki ne pitkään vaatekaapissa lojuneet, ei-niin-kivat jutut pois. Myyntiä huikeat 70 euroa mutta jos miettii, että hengasin ulkona kolme tuntia ja hinnat oli maks. sen 2 € niin siihen nähden ihan hyvin. Sisäinen Konmarini on taas herännyt ja pari viikkoa sitten oli sitä mieltä, että haluan järjestellä kaikki tavarani. Satuin myös katsomaan Netflixista dokkarin Minimalists (kannattaa kattoa) ja aloin miettiä, että isomman asunnon osto olisi ahdistavaa pelkästään jo sen takia, että kaikki se tila pitäisi täyttää jollain (turhalla).

Näin mainion aasinsillan kautta päästäänkin oivasti itse aiheeseen, eli asuntoihin ja asumiseen. Olimme tänään A&A:n kanssa pitkällä pyöräseikkailulla. Pyöräilimme oikeastaan koko Helsingin ympäri Kalliosta rantoja pitkin Kaivariin, sieltä Ruoholahden kautta Lauttasaareen ja Kuusisaaresta Meilahden kautta Töölöön. Alettiin siinä sitten matkalla miettimään, että missä sitä haluis asua. Vakikysymys meidän porukassa: missä me oikeestaan haluttais asua. Kamalan vaikea kysymys. Periaatteessa oon ihan tyytyväinen täällä Kalliossa mutta kyllä toi ainainen örveltäminen välillä ottaa päähän. Toisaalta kaikki lähiöt, Espoot ja Hertsikat on nounou (ja varmasti kun luen tätä 6 vuoden päästä löydän itseni sieltä Vantaalta). Lauttasaari, why not mutta siellä vaan ne hienot kämpät (ja nehän siis maksaa ehkä hitusen liikaa). Töölössä on asuttu ja se oli kiva mutta siinä tapauksessa vaan Etu-Töölö. Omalla top-listalla on tällä hetkellä Kruunuhaka. Lokaatio, komeat kivitalot ja se meri siinä vieressä kiinnostaa. Oon kyllä myös sitä mieltä, että itse se asunto on silti melkein tärkeämpi kuin pelkästään alue. En jaksa alkaa asua missään pimeässä kellarissa vaikka se kuinka olisi Eiranrannassa. Tästä johtuen syviä huokailuja aihetti myös se yksi täydellinen Loft-asunto Turun jokirannassa. Hinta 400 000 €. Pohja, fiilis ja valo täydellisiä. Ja ennen kuin kukaan (Anna) alkaa intoilla, ei, me ei olla muuttamassa nyt Turkuun. Tulipahan nyt vaan mieleen.

Pyöräretki opetti myös sen, että ehkä on turha ajatella liikaa. Aina tulee luultavasti löytymään kivampi, parempi ja kiinnostavampi paikka. Levoton sieluni ei kuitenkaan jaksaisi pysyä yhdessä paikassa kovin pitkään niin siksi oon varma, että jos tohon leikkiin lähtee mukaan, koittaa muuttu vuoden välein. Säälittää Atte jo ajatustasollakin...

Kun talvesta tuli kesä

Sää on varmasti aihe, joka on tänä keväänä (tai talvena) ollut eniten esillä. Päätin jo siinä huhtikuun alussa kun taas kerran tuli lunta, että en kyllä ala valittamaan säästä. Säämärisijöitä riittää kyllä ilman muakin.

No jos talvi puhututti vielä viikko sitten, on kesäkesäkesä ollut se juttu viimeiset kaksi päivää. Talvesta kesään, mikäpä siinä, passaa mulle. Tää kulunut viikonloppu on sisältänyt vaikka ja mitä kivoja ekoja juttuja. Oltiin ekaa kertaa perjantaina kallioilla viiniretkellä ja pyöräiltiin illalla pitkin Helsingin rantoja. Launtaina päästiin ekaa kertaa t-paita-lenkille, tori-aamiaiselle, Suokki-lounaalle ja veneilemään. Näin ekaa kertaa Helsinki-elämäni aikana Roihuvuoren kirsikkapuut ja join ekat puisto-Coronat. Sunnuntaina tehtiin Karon kanssa pyöräretki Käpylän pihakirppiksille ja hengattiin Aten kanssa lukemassa Pengerpuistossa. P-A-R-A-S-T-A!

Oonkin ihan unohtanut miten kesäisin ei olla kotona. Kesäisin lähdetään aamulla ulos ja palataan illalla. Samoilla farkkushortseilla käydään rannalla, puistossa, kapessa ja luuhataan iltamyöhään ulkona. Illalla muistetaan, että unohdettiin neljättä päivää käydä kaupassa ja aamulla syödään puuroa koska muuta ei ole. Nähdään kavereita ja tyyppejä, joiden olemassaolo ollaan autuaan unohdettu. Missä te ootte koko talven olleet?

Tää viikonloppu on ollut just sellanen. Ei suunnitelmia mutta silti ohjelmaa kun koko tammikuussa yhteensä. Kotona on käyty lähinnä kääntymässä ja nukkumassa. Miksi tuhlata kallisarvoisia hetkiä sisätiloissa kun voi hengata auringossa. Karo laski, että kesälomaan on kuusi viikkoa. Mä en edes tarvii lomaa jos vaan saan ton auringon.

Olispa koko kesä tällainen!

-kristiinas

ps. Mulla on luonnoksissa mun ja Aten perinteinen kesälista 2017. Sitä pitää vielä hioa mutta virallinen kesän bucket list tulossa pian!

Tiistain lista

Tiistai, joka toisinaan tuntuu ihan maanantailta - ei tosin tänään, on hyvä päättää pieneen listaan ennen nukkumaanmenoa.

Varma kesän merkki. Krisse on laskettu!

Mikä fiilis tänään?
Sunnuntain masentelun jälkeen vire on ylöspäin. Tänään on ollut energinen olo ja olenkin saanut hoidettua kaikenlaisia juttuja. Energiatasoja luultavasti on nostanut toi taivaalla möllöttävä pallo ja ja lämpötila, joka on kivunnut yli kymmenen asteen.

Mitä söit tänään aamupalaksi
Avokado-appelsiini-kauramaito-kookos-smoothien. Päällä pellavansiemeniä ja pähkinöitä. Sinänsä vähän erilainen aamiainen koska 99 % arki-aamuistani alkaa puurolla. Viime aikoina olen kuitenkin vähän yrittänyt varioida nyt on menossa pieni smoothiekausi. Pääasia, että aamiainen on nopeasti valmis ja, että sen voi ottaa mukaan

Mitä oli tänään päälläsi
Tänään (päivä oli osittain etäpäivä kotona) mentiin rennolla linjalla. Päälle valikoitui suorat liehulahjehousut ja raitapaita. Farkkutakilla pärjäsi tosi hyvin.

Mitä olet tänään kuunnellut
Aamulenkillä aloitin S-town podcastin kuuntelun. Kuuntelin koko päivän Bassoradio samalla kun tein töitä. Iltapäivällä kun tein lähtöä joogaan oli pakko kuunnella Enrique Iglesiasia koska Enriquen uus reggaeton kausi on parasta.

Kenen kanssa nukuin viimeksi
Aten...tietysti.

Päivän paras
Huiput lounastreffit Mertsin ja Lotan kanssa. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Ja lounaspaikka oli myös täysi kymppi. Lämmin suositus Harjuntorin Vihreälle Holville. Myös perinteinen tiistaijooga oli, kuten aina, päivän piristys.

Päivän huonoin
Se, että en edelleenkään saanut niitä to-do-listalla roikkuvia juttuja eteenpäin. Myös naapurin uusi koira ulvoi 4h putkeen ja se jos mikä ärsytti.

Mitä ostit viimeksi
Koska en tarvitse juuri mitään, ostin niinkin tylsiä juttuja kuin päivän illallistarpeita. Eli fetaa, kikherneitä, tomaattia ja kauramaitoa.

Nyt meen viettämään sometonta aikaa Aten kanssa ja sit nukkumaan.

-kristiinas

Ei ole omena kaus puusta pudonnut

Eilen vietettiin äitienpäivää. Sain oman mammani vierailulle Helsinkiin niin juhlinta meni kerrankin niin, että mamman ei tarvinnut tehdä yhtikäs mitään. Yleensä vietämme kaikkia juhlapäiviä Porissa kotikotona ja senhän nyt tietää kaikki miten siinä sitten käy. Mami hoitaa yleensä siivoukset, ruuat sun muut ja me muut istutaan valmiiseen pöytään. Ei siinä sinänsä mitään koska mamma rakastaa suunnitella ja kestiä väkeä (ja me muut tykätään olla tekemättä mitään). Eilen kuitenkin söimme aamiaista yhdessä hotellissa ja hoidettiin Kaspen kanssa lounaan valmistus (mentiin kyllä sieltä missä aita on matalin ja tehtiin pizzaa...).

Äitienpäivän kunniaksi mietin, että mitä meidän mamma on mulle opettanut. Luonteen osalta mussa on enemmän iskää kun mammaa mutta tavoiltamme ollaan kyllä aika samanlaisia. Kokosin tähän joitain juttuja, jotka nyt ekana tuli mieleen.

1. Pahinta mitä voi tapahtua on, että ruoka loppuu

Mikään ei olisi niin paha juttu jos on vieraita kylässä (tai ylipäänsä ruokahetki) kuin se, että ruoka loppuisi. Tästä johtuen ruokaa valmistetaan aina liikaa. Jos syöjiä on neljä, tehdään varmuudeksi ruokaa kahdeksalle. Onneks mulla tosin on Atte, joka syö kaiken. 

2. Opiskelu kannattaa aina

Mamma on mun opinto-idoli. Hän on opiskellut ammattikoulussa ravintola-alan tutkinnon, tämän jälkeen lukenut ylioppilaaksi, sitten hakenut yliopistoon lukemaan ravitsemustiedettä, pätevöitynyt opettajana ja viimeisimpänä väitellyt kasvatustieteen tohtoriksi. Meitä on aina kotona kannustettu opiskelemaan, oppimaan ja lukemaan.

3. Positiivisuus tekee elämästä helpompaa

Äiti ei ole koskaan negatiivinen. Kaikki voi onnistua jos vaan yrittää. Mamma on aina hyvällä päällä ja yrittää löytää ratkaisuja hankaliin hommiin. Yritän kovasti päästä samaan ja yleisesti olen kyllä hyvällä päällä.

4. Lakanat vaihdetaan kerran viikossa, talvivaatteet pestään ennen varastoon viemistä ja kaikki ruoka on parempaa mitä vähemmän eineksiä käyttää

Kuten varmaan kaikki muutkin, myös mä olen äidiltä oppinut lukuisia siivous- ja ruuanlaittovinkkejä. Äiti on aina ollut sellainen kodinhengetär, joka huolehtii, että ruoka on viideltä pöydässä ja kaikilla on puhtaat vaatteet päällä. Mäkin oon nykyään aikamoinen siivousnatsi (itseasiassa paljon pahempi kun äiti). 

Haluaisin vielä oppia äidiltä ne huikeat unenlahjat, loputtoman kärsivällisyyden ja ikuisen lempeyden. Kaikki muut ihmiset menevät aina mamman edelle. Bonuksena olis kyllä kiva jos jaksais pestä, silittää ja mankeloida vaatteita yhtä huolellisesti kun äiti (kuka muu muka silittää yöpuvun ja alushousut??).

Kiitti vielä mamma kaikesta ja parasta äitienpäivää vähän myöhässä kaikille äideille <3

-kristiinas

Juoksu kiinnostaa

Juokseminen on varmaan pitkäaikaisin harrastukseni. Muistan edelleen kun aloitettiin joskus 16-vuotiaina parhaan kaverini Tiian kanssa juokseminen ihan tosissaan. Päätettiin keskellä yötä kun tultiin jostain juhlista, että meistä tulee juoksijoita. Niin me sitten kello 04 yöllä juostiin Yyteri Golfin risteykselle joku 2 km niin lujaa kun jaksettiin. Siitä se sitten alkoi (myöhemmin kyllä vähän järkevämmällä set-upilla).

Oon juossut neljä puolikasta maratonia ja ollut juoksukoulussa. Viimeisen vuoden aikana juoksu ei kuitenkaan ei oikein ole sujunut ja olen harrastanut lähinnä päämäärätöntä sunnuntaihölkkäilyä. Tänä keväänä oon kuitenkin taas pitkästä aikaa innostunut juoksusta ihan uudella tavalla. Edelleen (etenkin aamulenkit) on sellaisia päämäärätöntä hölkkää mutta oon nyt ainakin pyrkinyt kerran viikossa (yleensä juoksumatolla) juoksemaan kunnon intervalliharjoituksen. Nyt tarkoituksena olis vielä mun viikko-ohjelmaan yksi selvästi pidempi lenkki niin voisin kehittää mun peruskuntoa vähän.

Kiinnostais myös kovasti ilmoittautua jollekin puolimaratonille tänä vuonna mutta en oikein tiedä mikä olis sopiva/kiva. Yleensä oon juossut HCR:n mutta tänä vuonna se on päivää ennen äitienpäivää eikä oikein sovi mun aikatauluun.

Miten sitten pääse motivaatiopulan yli? Mun kohdalla ainakin toimii ihan yksinkertaiset jutut.

* Tekeminen lisää motivaatiota. Eli mitä enemmän tekee, sitä enemmän kehittyy ja sitä enemmän hommasta tykkää

* Juokseminen kaverin kanssa. Jos on joku muu jonka kanssa sopii lenkkejä, tulee varmemmin lähdettyä (ja juostua lujempaa jos se toinen on parempi)

* Tee joku (mikä tahansa) suunnitelma. Eli päätä, että juokset kahtena aamuna, yhden pitkän lenkin, intervalleja (esim. 5x3min tms).

* Ala kuunnella podcasteja tai tee niin hyvä playlista, että et jaksa odottaa sen kuuntelua (ja kuuntele sitä AINOASTAAN kun juokset).

* Seuraa kaikkia juoksijoita Instagramissa.

Bonus! Myös kävely kiinnostaa entistä enemmän. Ennen olin lähinnä sitä mieltä, että se on ajanhukkaa. Nykyisin nautin kävelystä ihan eri tavalla ja voin jopa haaveilla siitä, että voin mennä yksin kävelylle (luksusta kun aina muuten sosialisoin jossain).

Elämisen tuska

Istun koneessa matkalla Zurichiin ja vaikka on perjantai ja kiva viikonloppu edessä, mietin täällä yläilmoissa henkeviä.


Viime aikoina on tapahtunut kaikkea suurta (siis muille kun kuin mulle). Ihmisiä on kuollut, syntynyt, eronnut ja rakastunut. Suuret muutokset ja tunteilu ovat saaneet mut miettimään asioita elämästä. Mitä sitä haluaa tai ei halua tehdä. Tai mitä jos haluaa mutta ei voi?


Mä ja Kaspe saatiin mammalta joululahjaksi dinner in the dark-lahjakortit ja illallisella oli yli-sympaattinen herra opaskoiransa kanssa kertomassa millaista on sokeutua aikuisena. Jo parin tunnin pakotettu sokeus alkoi ahdistamaan mua ja illan jälkeen oon useaan kertaan miettinyt miten kokisin sen jos nyt sokeutuisin. Tai tulisin kuuroksi. Olisinko yhtä reipas ja optimistinen kuin herra illallisella? Miltä tuntuisi jos ei koskaan enää näkisi muita tai itseään peilistä? Tai tietäisi miltä uudet paikat tai ihmiset näyttävät? Mitä pidemmälle tätä mietin, sitä enemmän ahdistun.

Mulla ei varsinaisesti oo koskaan ollut mitään pelkotiloja tai fobioita. Jostain syystä oon kuitenkin nyt viime kuukausina ajatellut tosi paljon kuolemaa ja suuria elämänmuutoksia. Mikä muuttuisi ja millainen musta tulisi (tai ei tulisi). En oikein tiedä onko se hälyttävää vai ihan normaalia käytöstä. Oon lentänyt aika paljon tänä keväänä ja vaikka en pelkää lentämistä, on viime aikaiset terrori-iskut saaneet kuitenkin miettimään, että mitä vaan voi tapahtua koska tahansa. Mitä jos Atte ei tule kotiin Brysselistä tai mitä jos jotain muuta sattuu?

Tämä kaikki johtaa taas siihen, että sitä alkaa pakostikin miettimään niitä juttuja, jotka mulle on tärkeitä elämässä. Niitä tyyppejä joiden kanssa haluan olla tai paikkoja, joissa haluan käydä. Jos elämä loppuisi (tai radikaalisti muuttuisi nyt), olisinko mä käyttänyt tähänastisen elämäni hyvin? Tehnyt just oikeita juttuja? Mutta mistä sitä sit tietää mikä on oikeaa ja mikä ei? Mä haluan kaiken mutta toisaalta yritän priorisoin koska kaikkea tunnetusti ei voi saada. Mietin mitä kadun kun kuolen ja toivon etten ainakaan mitään kovin suurta.

Se kuitenkin on varmaa, että en halua mun elämän lipuvan ohi niin, että selaan Instagramia ja katson telkkarista roskaa. Tai sitäkin voin tehdä mutta mielummin sitten niiden lempparityyppien kanssa.

Kliseisitä tartu-hetkeen/elä kuin viimeistä päivää-heitoista huolimatta on elämästä nauttimisessa jokin perä. Ei kaikki voi 24/7 olla hauskaa unelman elämistä mutta aika paljon voi itse vaikuttaa siitä mitä ajallaan tekee, kenen kanssa sitä hengailee ja miten asioihin suhtautuu.

Pahoittelut rönsyilevän sekavasti tekstistä. Alhaalla näkyy Sveitsi ja turvavyön merkkivalo palaa niin tämä saa nyt jäädä tähän. Seuraavaksi menen etsimään Karon ja toivon, että tää viikonloppu on just niitä parhaita juttuja elämässä.

Carpe diem kamut!


-kristiinas

Viikon paras päivä

Jaahas, istun taas vaihteeksi lentokoneessa. Tällä kertaa suuntana Saksa ja Vappu Hampurissa. Seuraa sekalaista tajunnanvirtaa koska oon aika väsynyt (viisipäiväinen työviikko, olin jo unohtanut!) enkä ole inspiroitunut kirjoittamisen osalta oikein mistään aiheesta. Osasyyllinen tähän aivokoomaan on ehkä myös ne kolme skumppalasia, jotka ehdin jo ennen lentoa nauttimaan. Eli suomeksi väsyttää.

Viikonloput suunnitelmat sen sijaan ovat huikeat. Tullaan viettämään Morren synttäreitä kunnon juhlilla, hengailemaan Limpun kanssa, nauttimaan riittävästi pretzeleitä ja aperoleja. Ehkä voisi testata jonkun uuden ravintolan ja mahdollisesti käydä vähän kaupoilla . Pakkasin kyllä myös urheiluvaatteet messiin jos intoudun juoksemaan tai kävelemään Alsterin ympäri. Katsotaan miten käy!

Hampurissa kiinnostaa kyllä taas DM ja Rossmann mutta koska Air Baltic en voi hamstrata sieltä kaikkea tuiki tarpeellista. Toisaalta myös ehkä ihan hyvä koska kotona on kaappientyhjennysoperaatio menossa.


Ja vaikka Vappu onkin ihmisen parasta aikaa, kiinnostaa kyllä kokea eka Vappu poissa Suomesta. Hampuri ei ehkä voita Turun Vartiovuorta mutta ainakin seura tulee olemaan 10/10.


Tämän rönsyilevän tekstin myötä toivotan huikeeta Vappua kaikille! Muistakaa simat, älkää hukatko lakkejanne ja varatkaa tiistaille jo smoothieaineet jääkaappiin.


-kristiinas

Tyhjän paperin kammo Huhtikuussa

Jaahas, minne katosi huhtikuu? Sunnuntaina on vappu, kuka olisi uskonut. Viime viikolla joogassa puhuttiin kevätväsymyksestä. Mulla ei oo kevätväsymystä mutta kevätstressiä ou yes. Vaikea edes sanoa mihin huhtikuu katosi mutta sinne tänne on tullut (taas kerran) sinkoiltua. Vakaa päätökseni olla tänä vuonna zen on kyllä viime aikoina ollut hyllyllä. Pahinta tässä kaikessa on se, että oon laiminlyönyt mun kaikkia lempparirutiineja. Blogi, kotijooga, dancehall, lukeminen ja kymmeneltä nukkumaan-asetus ei oo kyllä olleet juttuja, jotka olis ollut huhtikuussa top-listalla. Ikävä kyllä.

Huhtikuun fiilis: Kiire. Töissä on ollut kiire ja vapaalla on ollut kiire. Joka viikonloppu on ollut jotain ohjelmaa ja arkisin oon ehtinyt lähinnä treenata ja tehdä töitä. Ja kiire puolestaan on johtanut siihen, että riittämättömyys ja kireys löytyy myös kuukauden fiilislistalta. Oon toki ollut myös innoissani valosta ja kaikista kivoista uusista jutuista mutta silti jotenkin kiire on vienyt tältäkin ilolta vähän pohjaa.

Huhtikuun puuhastelut: En tiedä onko syynä kevät vai mikä mutta viime aikoina on kiinnostanut siivous ja kaappien tyhjennys. Oon torittanut vaikka mitä, syönyt kuivakaappeja ja pakastinta tyhjäksi ja puunannut ikkunoita ja lattioita (okei, Atte pesi meidän ikkunat). Pohja- (tai huippu-) noteeraus taisi olla tänään kun pesin lattia listoja hammasharjalla. Niinpä...Tämän lisäksi oon ollut jo kaksi kertaa Porissa, kerran Oulussa, Kouvolassa, Turussa ja Tukholmassa. Myös sijoittaminen ja säästäminen on kiinnostanut. Oon nykyään kyllä sellainen sijoittaja, että. Jos joku kaipaa sijoitusvinkkejä joko minä tai personal sijoitusneuvojani Hasse autetaan!

Huhtikuun ostokset: Mitään en oon ostanut vaan lähinnä yrittänyt päästä kaikesta turhasta eroon. Eli kuukauden ostoslistalle on ollut lähinnä ruokaa ja lentoja.

Huhtikuun ruoka: Ööö, ei mitään hajua. Mitä kaapista on löytynyt? Tässä kuussa ei ole juuri kokkaus kiinnostanut vaan sieltä on menty missä aita on ollut matalin. Muiden suorituksista voidaan nostaa äidin huikea pasha ja Aten makkarantekofarssi - koko keittiö näytti teurastamolta (mausta en tiedä koska en maistanut)

Huhtikuun bubbling under: Hain ÅA:lle suorittamaan ammatillisen opettajan pätevyyden. Jännittää miten käy! Tack för kaffet-podcast! Jos et vielä kuunnellut, tee se! Ja Skamin uudet jaksot! Sata sydäntä Sanalle mutta itku ja surku kun tää kausi on viimeinen.

Eli aika matalavireinen kuukausi. Tarkoituksena on nyt nousta suosta ja tehdä toukokuusta huippu. Jos huhtikuussa on lähinnä suoritettu niin toukokuussa sitten nautitaan! Perjantaina Hampuri ja Anna - hyvä kuukauden aloitus siis ainakin tulossa.

Stay strong!

-kristiinas

Suomijuna

Kuka tietää missä on Kello? Tai on koskaan eden kuullut sellaisesta paikasta kuin Vihanti? Tai, että Ylivieskasta voi mennä päiväreissulle Rukalle? Matkailu tosiaan avartaa ja tässä tapauksessa erityisesti kotimaanmatkailu. Tähän päivään kun on mahtunut monta ekaa kertaa. Oon tänään matkustanut ekaa kertaa Helsingistä Ouluun junalla. Oon ollut ekaa kertaa junan ravintolavaunussa syömässä ja ekaa kertaa lukenut Vieskan Viikko-lehteä. 

Ja vaikka matkan päämäärä oli niinkin masentava tilaisuus kuin hautajaiset ja pakarani ovat jumissa 20 tunnin istumisesta, on päivä ollut vähintääkin erilainen. Jos Ylen Juhannusjuna oli hitti ja sitä seurattiin vaihtuvien Suomi-maisemien vuoksi, ehdotan, että Yle tekee ohjelmalla jatkoa ja kuvaa junassa vaihtuvaa porukkaa vuorokauden aikaan vaikka Helsingistä Rovaniemelle. Koska kiinnostavinta on kuitenkin kaikki ne vaihtuvat tyypit. Oon päivän aikana nähnyt satoja junaan nousevia ja pois jääviä tyyppejä. Oli se nukkuva hippipariskunta Helsingistä Tampereelle, remuava naisporukka Seinäjoelta Kokkolaan. Oli angstisia shoppailureissulla olevia teinejä Ylivieskasta Ouluun ja iloinen bileporukkaa Lapualta Seinäjoelle. Jumppajoukkueita, työmatkalaisia, vanhoja pariskuntia, kuntavaaliehdokkaita ja hiihtoreissuille suuntaavia. Juna Helsingistä Ouluun on Suomi pienoiskoossa ja joskus olen ihmetellyt kuka muka äänestää persuja/Kokoomusta/Keskustaa/SDP:tä, en kyllä ihmettele enää. 

Tylsinä hetkinä oon viihdyttänyt itseäni miettimällä mihin kaikki ovat menossa ja mistä he ovat tulossa. Ihmisillä vaikuttaa olevan outoja matkustapoja ja luultavasti vielä oudompia matkustussyitä. Mietin olisinko itse lähtenyt lauantaina 150 km päähän jakamaan flyereita tai käymäään kaverin kanssa kahvilla? Tai ottaisin evääksi broileripyöryköitä ja piimää? Tuskinpa.

Enää 100 km jäljellä Helsinkiin. Mietin, että kuudessa tunnissa lentää Helsingistä Delhiin. Delhi ja Oulu ovat toisistaan yhtä kaukana kuin Piraattipuolue hallituksesta. Mutta joskus kannattaa lähteä Delhin sijaan Ouluun ja yllättyä. Halvempaa ja ekologisempaakin se on. 

Ja jos joku jäi miettimään, Kello on Haukiputaan vieressä Oulun yläpuolella. Tarkistin kartasta. 

Kuin laittaisi rahaa pankkiin

Vietin viime viikolla pitkän viikonlopun Berliinissä. Kyse oli työpaikan virkistysreissusta mutta töiden lisäksi ehdittiin kyllä hengailla ja nauttia kaupungista ihan kunnolla. Reissussa tuli työkaverin kanssa puhetta matkustamisesta. Olettamushan on, että kaikkien on tykättävä reissaamisesta. Uusia paikkoja, uusia elämyksiä, erilaisia kulttuureita ja omien näkökulmien laajentamista. Täydellistä? Ilmeisesti ei kuitenkaan kaikkien mielestä. Tiedän parikin ihmistä, jotka sanovat ihan suoraan, että jäävät lomilla mielummin kotiin ja valitsevat tutun ja turvallisen kaiken uuden (ja vaativan) sijaan. Toisaalta voin hyvin ymmärtää tyyppejä, joiden mielestä matkustaminen on raskasta. Hommahan on pääosin venailua ja etsimistä. Istut junissa, lentokentillä, lentokoneissa ja hotelliauloissa. Etsit hotellia, parasta ruokapaikkaa, nähtävyyttä tai oikeaa reittiä. Useimmiten on joko liian kuuma tai kylmä, märkää tai tuulista. Sänky ei ole oma ja vesi juomakelvotonta. Täysin ymmärrettäviä syitä olla poistumatta kotoa. Siis jollekulle muulle mutta ei itselleni. 

Mulla on elämässä yksi periaate. Jos joku ehdottaa matkaa eikä mulla ole mitään konkreettista syytä kieltäytyä, sanon aina kyllä (sama koskee yhteistreenejä, aina on pakko sanoa joo!). Olen aina valmis uudelle seikkailulle ja aina pitää olla kiikarissa uusi reissu. Ja ymmärrän toki olevani etuoikeutettu kun on mahdollisuus matkustaa näinkin paljon. Mutta samalla olen valmis säästämään kaikesta muusta. Voin syödä helposti puuroa ja sosekeittoa kaikki viikot ja ostaa vaatteeni alesta, pistän rahani reissuihin. 

Matkustaminen on nukkumisen lisäksi parhaita asioita, johon ihminen voi sijoittaa. On ihan käsittämätöntä kuinka paljon reissuilta huomaamattaan oppii. Arkisia projektijohtamistaitoja silloin kuin kaikki menee vikaan, tulivuori purkautuu ja lennot perutaan. Ja nippelitietoja kohdemaasta. Miten muuten voisi tietää Indonesian presidentistä tai kreikkalaisten pääsiäiskulkueista? Tai kuka tietää mikä on Sri Lankan pääkaupunki? 

Eli vaikka matkustaminen onkin joskus raskasta, aikaavievää, hikistä ja stressaavaa, painaa vaakakupissa silti enemmän elämykset, uudet asiat, kulttuurit ja maisemat. Ilman maisemanvaihtoa alkaa seinät omassa huushollissa kaatua päälle - vaikka se oma koti onkin maailman paras paikka. 

Kevään ja kesän reissukuviot alkavat olla selvillä. Seuraavaksi agendalla on tuttu ja turvallinen Tukholma, vappu Hampurissa, uusi tuttavuus Zurich ja heinäkuussa kliseisen hurmaavat häät Toscanassa. Ja koska kotonakin on kivaa ja Suomen kesä paras, kesällä ei lähdetä mihinkään kauas! Silloin riittää kulkuvälineeksi vene ja pyörä. 

-kristiinas