Tyhjät nurkat

Olin tänään sunnuntaina myymässä Brunon kirppiksellä ja ihmisten ostovimma sai ajattelemaan kaikkea sitä tavaraa ja krääsää, joka tässä maailmassa liikkuu.

Kaikki jotka tuntevat minua yhtään ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että olen aika minimalisti tavaran suhteen ja täydet kaapit saavat minut lähinnä ahdistumaan. Jopa isompaan asuntoon muuttaminen on kariutunut siihen, että pelkään sen johtavan tavaraähkyyn - jollainhan ne uudet neliöt pitää täyttää. Uskallan väittää, että osaan luetella jokaisen omistamani tavaran ja osaan sekunnissa sanoa mistä mikin tavara löytyy. Kaikilla omistamillani asioilla pitää olla selvä ja tarpeellinen käyttötarkoitus.

Vastaavaa maniaa on ollut viime aikoina liikeellä vähän joka puolella. Kovin moni tuskin on välttynyt KonMari-ilmiöltä, jonka luvataan mullistavan siivouksen ja hävittämään kodin loputtomat tavararöykkiöt. Ihmeellisintä KonMari-ilmiössä on se, että kun luin kirjan, ei siinä ollut mitään kovinkaan erikoista. Sukkien rullaaminen tietyllä tavalla on vähän next leveliä mutta muuten vinkit perustuivat ihan maalaisjärkeen. Huolestuttavaa tässä kaikessa onkin, että ovatko ihmiset kadottaneet hallinnan omaan ympäristöönsä? Tavarahan ei enää nykymaailmassa maksa yhtään mitään ja lähes kaikilla on varaa ostaa jotain.  Tavara ei näytä tuovan sitä samaa tyydytystä kun omien vanhempieni sukupolvella ja tiedän monia, jotka masentuvat ja ahdistuvat kaiken tavaran keskellä.

Väitän, että tavaroiden karsinta vaikuttaa psykologisella tasolla myös monella tapaa. Tunne siitä, että hallitsee omaa elämäänsä kasvaa, tyhjä tila virkistää ja kiihdyttää ajatuksenjuoksua. Stressi vähenee kun ympärillä ei ole turhia kamoja. Myös siivous on helpompaa.

Koska väitän olevani lähes puol

ammattilainen, tässä pro-vinkit, jolla pääset tavarahelvetistä tavarataivaaseen (Tavarataivas oli btw yksi parhaista dokkareista, jonka olen nähnyt. Peukku!)

* Yksi sisään, yksi ulos! Olemme sopineet Aten kanssa, että mitään sellaista minkä jo omistaa ei saa ostaa ellei ensi myy/lahjoita edellistä vastaavaa tuotetta eteenpäin.

* Karsi kaikki avohyllyt ja pidä taso tyhjinä. Älä hanki romukaappeja tai epämääräisä laatikoita. Yksinkertaisesti karsi paikkoja mihin vahingossa keräät huomaamattasi sälää.

* Tavarahelvetti on ikuinen projekti. Käy kaappeja jatkuvasti läpi ja aloita alusta heti kun pääset loppuun. Jokainen asia jolle et osaa kertoa selvää käyttöaikaa ja -tapaa, joutaa pois.

* Älä ota vastaan mitään ilmaiskrääsää. Luultavasti kukaan ihminen ei tarvitse ämpäreitä, kyniä, heijastimia tai vesipulloja kotiinsa. Yksi kynä, ämpäri, heijastin ja vesipullo riittää. Ja luultavasti yksi kutakin löytyy jo kaikilta.

* Älä anna (äläkä toivo) kenellekään tavaraa lahjaksi. Maailmaa hukkuu hassuihin pyyheisiin, lakanoihin, astioihin ja tuikkukippoihin. Suosi lahjakortteja ja elämyksiä.

* Älä osta mitään mitä et ole suunnitellut ostavasi yli kuukautta. Jos kuukauden päästä ostos vaikuttaa tarpeelliselta, osta.

Ihanaa jouluviikkoa, älkää stressatko joululahjojen kanssa. Aina voi ostaa lahjakortin S-Markettiin tai leffalippuja jos ei muuta keksi!

-kristiinas

Viikon parhaat

Meillä on tällä viikolla ollut sekä joogassa, että TFW-tunneilla puhetta kiitollisuudesta ja positiivisesta ajattelusta. Elämän hyviin puoliin keskittyjät ovat keskimääräistä positiivisempia ja sitä kautta kiitollisempia siitä mitä heillä on. Ja toisin päin: kiitolliset ihmiset ovat tyytyväisempiä elämäänsä.

Tällä viikolla elämääni on kummasti helpottanut ainakin seuraavat asiat

* Veikkauksen euron arvat ja nettiarvat - miksei kukaan kertonut, että 0,20 € saa noin paljon hupia (ja voittoja!) - nyt olen koukussa!

* Downton Abbey - luulin sarjan olevan nössöille ja nörteille ja mitä vielä! Olen koukussa 1900-luvun ihmissuhdedraamaan.

* TFW-treenit - aluksi pidin motivaatiotarinoita lähinnä ajanhukkana, nyt odotan niitä joka aamu.

* Satsumat tai klementiinit, en ikinä muista kumpi on kumpi. Mutta ne kovemmat.

* Se konduktööri lähijunassa, joka laskee sekunteja junan lähtöön ja tsemppää myöhästyjiä juoksuun. Aamujeni pelastus!

* Uusi The xx:n biisi - On Hold - kuunnelkaa, mieluiten repeatilla!

Ihanaa viikonloppua, kamut! Relatkaa!

-kristiinas

Jouluiset lakritsipallerot

Leivonta ja kaikenlainen näpertely ja kokeilu ovat lempipuuhiani. Tässä taloudessa Atte hoitaa useimmiten itse ruuanlaiton (vaikka useimmiten se silti olen minä joka päättää mitä tehdään). Leivonta ja snackien tehtailu taas kuuluu omalle tontilleni. Ja nautin siitä suunnattomasti!

Yksi vakioherkuista on taatelista tehdyt raakapallerot. Useimmiten maustan pallerot Urtekramin lakritsijauheella mutta tällä kertaa päätin joulun kunniaksi heittäytyä villiksi ja iskin mukaan kaikenlaisia joulumausteita kaapista. Lopputulos oli huikea! Jos vähääkään tykkää taatelista ja lakritsista, kannatta kokeilla! Pallerot säilyvät pari päivää jääkapisssa - jos niitä nyt jäljelle sattuu jäämään.

Jouluiset lakritsipallerot

* 2,5 dl kaurahiutaleita

* 0,5 tl lakritsijauhetta

* 150 g taateleita

* 2 tl kahvia

* 1/2 dl kookosöljyä

* 1/4 tl suolaa

* kanelia

* neilikkaa

Liota taatelit vedessä noin puoli tuntia. Hiononna kaurahiutaleet hienoksi jauhoksi blenderissä, lisää mukaan mausteet + taatelit. Aja hienoksi. Lisää kookosöljyä ja kahvia mukaan oikean koostumuksen saamiseksi. Pyörittele pieniä palloja ja halutessasi pyörittele kookoshiutaleissa. Nauti!

Päivän pelastus

Olen siitä onnellisessa asemassa, että voin toisinaan tehdä etätöitä. Tämä on itselleni todella tärkeä asia. Työni koostuu monenlaisista työtehtävistä ja osasta niistä suoriudun kaikkeista parhaiten jos saan olla omissa oloissani. Etäpäivä ovat useasti myös paljon tehokkaampia ja pidempiä kuin normaalit työpäiväni koska säästän tunnin aamuin illoin kun siirtyminen ei vie aikaa.

Tänään, harmaana sateisena keskiviikkona, oli yksi etäpäivistäni. Aamupäivällä osallistuin kolmeen Skype-palaveriin ja hoidin pari puhelua. Iltapäivällä olin merkannut kalenteriini videoeditointia. Tämä työtehtävä on osaltani vähän kaksijakoinen, toisaalta tykkään editoida ja haluaisin oppia paremmaksi mutta sitten taas toisaalta on usein vaikea löytää tarpeeksi aikaa työlle. Koska lounas on omalta osaltani pakollinen, päätin tehdä asiat vähän toisin. Maisemavaihdos toimii aina kun kaipaan lisäboostia hommiini. Siirryin siis koneineni Mokoon, tilasin salaatin ja käärin hihat.

Kaksi tuntia ja yhtä kurkumalattea myöhemmin videot olivat valmiit. Ennätys! Pieni hälinä, uusi ympäristö ja tuttujen virikkeiden puute selvästi toimivat. Luulenpa, että otan tämän tavakseni. Kerran parissa viikossa uusi työtila parantaa työtehoa ja toisaalta myös ruokkii työhyvinvointia. Eli kaikki kynnelle kykenevät valloittamaan kahviloita, lounaspaikkoja ja kirjastoja.

Ja kuten kuvista näkyy, syksy tosiaan on täällä. Minua se ei kamalasti haittaa, kunhan muistan mennä ajoissa nukkumaan. Ja jos ahdistaa, aina voi yrittää varata matkan johonkin lämpimään. Tai ainakin mennä Flamingoon. 

-kristiinas

Parhaat hetket

Kaikki läheiseni varmasti tietävät, että suunnitelmallisuus ja hyvä organisointikyky ovat vahvuuksiani. Käytännössä suunnittelen siis ihan kaiken - vapaalla ja töissä. Suunnitelmat toki muuttuvat usein mutta aika nopeasti päivitän tilanteen itselleni ja teen uuden suunitelman. Näin siis toimin lähes poikkeuksetta. Tänä syksynä olen kuitenkin välillä tietoisesti taistellut suunnitelmia vastaan ja pyrkinyt olemaan enemmän sponttaani. Välillä olen onnistunut paremmin ja välillä huonommin. Tämä viikonloppu on kuitenkin ollut vähintäänkin ysi plussan arvoinen suoritus. Ja olen nauttinut joka hetkestä.

Perjantaina kun lähdin töistä mielessä ei ollut oikeastaan mitään muuta kuin iltajooga. Viikonlopun suunnitelmat olivat täysin auki lauantain yllätysjuhlia lukuunottamatta. Kun nyt sunnuntai-iltana sohvalta katselen viikonloppua taaksepäin, mikään muu päätös ei oikeastaan olisi voinut olla parempi. Suunnitelmien puute ei siis toki tarkoita, että mitään ei oltaisi tehty. Lähinnä päinvastoin. Parasta tilanteessa kuitenkin on se, että viimeiset kaksi ja puoli päivää on ollut aikaa valita ne jutut joihin energiaa ja aikaa olen käyttänyt. Perjantai-iltana esimerkiksi kävi kutsu pikaglögeille ja kerrankin oli mahdollisuus innostua ja lähteä tuulipuvussa Säveleen istumaan. 

Muuten viikonlopussa on ollut parasta:

* Kuuma - uusi tuttavuus Punavuoressa. All day breakfast on melkein parasta mitä rahalla saa

* Rappustreeni Malminkartanossa - tänään pakarat ja pohkeet krampaavat niin, että sohvalta on hankala nousta

* Onnistuneet yllätysjuhlat ja ne monet tutut, joita ei koskaan näe

* Uusi porkkanasämpyläresepti

*Joulukauden avajaiset. Joulutvalot löysivät virallisesti ikkunaan tänään ja ensimmäinen joululaulu soitettiin Spotifystä tänään. Atte sai valita yhden parhaan joululaulunsa ja hänen valintansa oli Heinillä härkien kaukalon....(??)

* Uusi Keplerin kirja Playground ja Downton Abbey - en olisi ikinä uskonut

Lisäyksenä vielä, että tänään päätettin myös Salo-Salmisten virallinen 2016 joulukorttiteema. Voin vaan sanoa, että uskomattomia luomuksia tulossa. Kannattaa odottaa!

Tästä on jotenkin hyvä ponnistaa seuraavaan viikkoon. Luvassa on ainakin toivottavasti hyvä treeniviikko ja sokerina pohjalla Linuksen ensitapaaminen!

Juokaa glögiä ja voikaa hyvin!

-kristiinas

ps. Lupaus ensi viikolla - panosta valokuvaukseen!

Wellness on uusi musta

Jaahas, ja taas sunnuntai! Pelottavalla tahdilla kuluvat päivät ovat taas muodostaneet yhden kokonaisen viikon, joka on sujahtanut ohi. Luin perjantaina jostain lehdestä, että syy sille miksi aika tuntuu kuluvan sitä nopeammin mitä vanhemmaksi tulee on, että vanhempana alkaa tehdä yhä suuremman osan asioistaan rutiinilla. Mitä useammin kytkee autopilotin päälle, sitä vähemmän muistijälkiä tapahtuneesta jää. Eli jos viikosta toiseen syö samaa aamupalaa, menee samaa reittiä töihin, käy samoissa harrastuksissa samoina päivinä ja kruunaa joka viikonlopun sillä samalla saunavuorolla, ei ole ihmeellistä jos tuntuu, että mikään ei enää tunnu miltään. 

Tämä viikonloppu on kuitenkin ollut hieman erilainen. Koska en enää suostu suorittamaan elämääni rutiininomaisesti, päätimme hieman rikkoa kaavaa ja pitää hyvinvointiviikonlopun Karon kanssa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että viikonloppu oli omistettu kaikelle kivalla. 

Aloitimme viikonlopun keikalla Circuksessa, jossa esiintyi ihana Mo. Keikka itsessään oli ihan ok, biisit tanssittavia ja Mo tasaisen hyvä. Parasta oli kuitenkin taas seura. Kerrankin paikalla oli aika iso porukka ystäviämme ja Antonian sanoin tunnelma oli kuin vanhoina hyvinä aikoina Turussa. 

Lauantai sen sijaan olikin pyhitetty kaikelle mitä voi kuvailla reippaaksi ja terveelliseksi. Training for Warriorsin jälkeen luvassa oli pitkä kävely lumisateessa, kasvisosekeittoa lounaaksi, yksi (voitettu) futispeli Myllypurossa, venyttelyä, joogaa,  vietnamilaisia kevätrullia ja sijoitusvinkkejä. Lopputulos: monta (huonoa) oivallusta, paras kevätrullakastike, vetreät lonkat ja yksi yökyläily - ihan kuten ennen. Wellness-viikonloppu huipentui kuoharibrunssiin Töölönrannassa. 

Koska myös uusivuosi ja viime uuudenvuoden lupausten evaluointi lähestyy, kiinnitetään tässä taloudessa seuraava kuukausi taas ekstrahuomiota positiiviseen ajatteluun (Aten uudenvuodenlupaus oli positiivinen ajattelu). Tästä johtuen ajattelin näyttää esimerkkiä ja listata tämän viikon parhaat jutut:

* Training for Warriors-treenit, jotka paranevat joka kerta.

* Torstai-illan shampanjat Helenan ja Kenan luona

* Ensilumi - ja sen tuoma joulufiilis

* Ekat glögit ja piparit

* Eeva Kolun uudet kirjoitukset - lukekaa http://www.uusimuusa.fi/ jos vielä ette ole ehtineet

* Aten uusi huopainen talvikalastajahattu (mahdotonta päättää onko hattu hot vai not, hassu se ainakin on)

* Wellness-viikonloppu

Lisää aikaa

Tänään koitti taas se aika vuodesta kun joka kanavassa puitiin kesä- ja "normaali"ajan tarpeellisuutta. Aamulla Hesari lukiessa aloin miettimään kuinka hassua on, että lähes kaikki uutiset toistavat vuodesta toiseen toisiaan. Joka syksy meille tavallisille tallaajille kerrotaan mikä taas olikaan se syy miksi kelloja siiretään edestakaisin. Ja miksi se on (tai vastaavasti ei ole) tarpeellista. Luonnollisesti sama toistuu seuraavana keväänä. En tiedä muista mutta en ainakaan itse koe olevani niin paksupäinen, että puolen vuoden välein kaipaisin saman infopläjäyksen.

Menemättä sen enempään oikeisiin syy-ja seuraussuhteisiin onhan tämä kellojen veivaaminen hauskaa (varsinkin syksyllä kun ikään kuin saa yhden lisätunnin). Hommaanhan pätee vähän sama kuin veronmaksuun: tahallaan nostetaan veroprosenttia hieman niin, että joulukuussa voidaan saada ne ylimääräiset pennoset vähän kuin bonuksena takaisin. Ja joka kerta ilahtuu yhtä paljon vaikka omiahan ne rahat joka tapauksessa ovat.

Ja joka vuosi ilahdun yhtä paljon sinä viimeisenä lokakuisena sunnuntaina kun herään aamulla ja tajuan, että kelloja voikin siirtää tunnin taaksepäin. Se ylimääräinen tunti on täyttä kultaa. Tuntuu, että päivässä ehtii vaikka ja mitä. Paha sanoa johtuuko tunne siitä, että tunti nyt oikeasti merkittävästi toisi lisäaikaa vain vaan siitä, että on niin hemmetin tehokas koko päivän koska talviaika. Oli miten oli, tänäänkin on jo ulkoiltu jo ennen kymmentä, siivottu, pesty ja vahattu auto, keitetty riisipuuroa, silitetty, joogattu, leivottu (suolaista ja raakaa) leipää, luettu ja nukuttu. Ja kello on vasta seitsemän.

Aasinsiltana tästä tehokkuudesta päästään hyvin (huonosti) siihen, että olen myös aloittanut uuden harrastuksen: Training for Warriors (TFW) voima- ja kestävyysharjoittelun. Olen käynyt treeneissä nyt kaksi kertaa enkä oikein vielä tiedä mitä mieltä olen. Vanhana crossfittaajana (mikä sana), treeneissä on samoja elementtejä mutta toisinaan homma menee vähän ehkä överiksi? Tai ehkä ei? En tosiaan osaa oikein vielä päättää. Oli miten oli, joka treeni alkaa lyhyellä motivaatiotarinalla. Tarinan tarkoitus on henkisesti tsempata urheilijat päivän parhaaseen suoritukseen. Vaikka tarina välillä onkin vähän turhan jenkki, tällainen mentaalivalmennus oikeasti auttaa. Kuten monessa muussakin asiassa, myöskin urheilussa paljon lähtee korvien välistä. Omaan suoritukseen ja pitää uskoa, jotta se on maksimaalinen. Tämä tfw-juttu tarvitsee kyllä vielä ihan oman analyysinsa, kirjoitan siitä lisää kun pääsen vähän jyvällä asiasta.

Seuraavaksi menen keittämään teetä ja tsemppaamaan itseni mielikuvallisesti jo uuteen ja varmasti upeaan viikkoon.

- kristiinas

Unelma

Jokaisellahan meistä on unelmia, osa fiksuja ja toiset vähän enemmän hupsuja. Mutta koska unelmat ovat oikeastaan aika henkilökohtaisia juttuja ei kukaan voi tulla toisen unelmia arvostelemaan.

Omat unelmani ovat aina olleet realistista laatua. Luonteelleni ominaisesti olen lähestynyt omia unelmia hyvin konkreettisesti: miten saavutan unelmani tai mitä pitäisi tehdä, jotta voisin saavuttaa unelmani. Unelmani myös vaihtelevat aika usein: yhtenä päivänä haluan muuttaa Saksaan, toisena vaihtaa ammattia.

Yksi unelma kuitenkin on jyskyttänyt takaraivossani jo jonkin aikaa. Oikeastaan siitä on tullut lähes pakkomielle siinä määrin, että innostun välillä niin perinpohjaisesti, että tunnen sen koko kehossani.

Tässä unelmassa toistuu seuraavanlainen mielenmaisema: minä istumassa laiturinnokassa katsomassa syysmyrskyä tai polttamassa takkaa kun isojen ikkunoiden takana on sysipimeää. Unelmaa voisi kuvailla myös sanoilla meri, kallio, kasvimaa, rauha. Pakopaikka.

Insinöörin tarkkuudella tämä tarkoittaa toisin sanoen mökkiä. Eikä mitä vaan tönöä metsässä vaan ihan ihka omaa, itse suunniteltua, talviasuttavaa pikku taloa merenrannalla. Voin rehellisesti sanoa, että en varsinaisesti ole mitään erämökki-ihmisiä. Metsän keskellä on liikaa hyttysiä, pimeää ja järvet ovat lähinnä epäilyttäviä. Ulkosaaristossa kasvaneena karut kalliot, tyrskyt ja aava, loputon meri vetoaa. Tuuli puhdistaa ajatukset ja ulappa antaa perspektiiviä. Ja koska oma sen olla pitää, tönö pitää mieluiten suunnitella itse - rakkaudella ja omien mieltymysten mukaisesti. Talviasuttavaksi tottakai.







Unelmallani on tällä hetkellä kaksi suurta estettä: oikeanlaisten tonttien vähyys (omat rajoituksensa asettaa, että pakopaikka pitäisi sijaita lähellä Poria ja vielä tarkemmin juuri Luvialla), sekä raha. Merenrantatontit maksavat aikalailla eikä se rakentaminenkaan ilmaista ole. Mutta säästäminen on aloitettu ja lainaa saa pankista. Oikeanlaisen tontin metsästämiseen on valjastettu tutut ja tuntemattomat aina Porin kaupunginjohtajasta lähtien. Atte on aivopesty mukaan kuplettiin ja arkkitehtikin löytyy omasta takaa. Vielä kun löytyisi se pirun tontti! Itseni ja läheisteni mielenrauhantakaamiseski toivon, että se tapahtuu pian. #obsessed

-kristiinas

Nyhtökaura-gate

Kiitos korkeimmille voimille löysin vihdoin viikon etsinnän jälkeen nyhtökauraa - tuota kaikkien trenditietoisten ja ruokahifistelijöiden kultaa! Kiitos ja kunnia kuuluu tästä yksinomaan Sellon Citymarketin ystävälliselle lihatiskin pojalle, joka ensin kuunteli kärsivällisesti soittojani pitkin viikkoa ja sitten vihdoin perjantai-aamulla laittoi minulle tiskin alle pari rasiaa sivuun (vaikka luonnollisesti niin ei saa tehdä). Kiitos sitä ihana lihapoju (joka epäilemättä luet blogiani :))

Pääsyy nyhtökaurametsästykseeni on visiitti Tukholmaan viikonloppuna. Sain Joonalta pyynnön toimittaa Ruotsin radiolle nyhtökauraa ja mitä sitä ei suomalainen tekisi kotimaaylpeyden nimissä. Eli ruotsinsuomalaiset voivat kiittää minua laatujournalismin mahdollistamisesta.

Ja koska pula-Suomessa on taas elintarvikkeiden annostelu menossa, nyhtistä saa ostaa vain 2 kpl/talous. Toisen paketin ajattelin nauttia tänään punaviinilasin kanssa. Koska nyhtökaura au naturel ei varmasti ole mikään makunystyröitä hivelevä kokemus, luulen, että siitä valmistuu tänään Bibimbapia seuraavalla reseptillä:

Bibimbap

250 g nyhtökauraa

3 dl riisiä

1 valkosipulikynsi

1 rkl öljyä

1 rkl seesaminsiemeniä

suolaa

2 porkkanaa suikaleina

1 pieni kurkku

1 rasia tuoretta pinaattia 

1 rasia sieniä

100g pavun ituja

3 munaa

Soijakastiketta

Chiliä

Keitä riisi. Paista nyhtökauraa, seesaminsiemeniä ja sieniä valkosipulin kera öljyssä muutama minuutti. Mausta suolalla. Pilko porkkana ja kurkku tikuiksi. Asettele riisi kulhon pohjalle ja lado vihannekset + nyhtis päälle. Paista munat + lisää päälle soijaa + chilikastiketta. Nauti!

Parasta viikonloppua! Muistakaa chillata kunnolla.

-kristiinas

Miksi bloggaan?

Se, että kirjoitan julkista blogia hämmästyttää välillä tuttaviani. Useimmat ystävistäni tuskin edes tietävät, että kirjoitan blogia (tai olen kirjoittanut useaa blogia jo aiemmin). Yleensä en pidä kovinkaan suurta meteliä blogistani mikä myöskin välillä kummastuttaa osaa lähipiiriäni. Syitä siihen varmasti on monia mutta tärkein taitaa kuitenkin olla se, että teen tätä vain ja ainostaan itselleni. Olen tainnut aiemmin sanoa, että pidän kirjoittamisesta ja tekstin tuottaminen selkeyttää kummasti ajatuksiani. Tavallaan minusta tuntuu, että blogin ansiosta mieleni toimii kirkkaammin ja ajatus juoksee. Jäsentelemällä ajatuksiani paperilla pääsen ikään kuin lähemmäs "parempaa minää" (tai ainakin rauhallisempaa ja eheämpää versiota itestäni). Monien mielestä blogini on kuin päiväkirja ja sitä se varmasti minulle tavallaan onkin. Periaatteessa voisin yhtä hyvin kirjoittaa pöytälaatikkoon tai vähintääkin pitää blogini yksityisenä. Se, että kaikki on julkista tuo kuitenkin eräänlaisen paineen tehdä strukturoidumpaa sisältöä. Siksi siis näin.

Se, mitä mieltä muut ovat (tai eivät ole) teksteistäni on minulle sinänsä se ja sama. En juuri kirjoita kenellekään vaan käsittelen juuri niitä asioita, jotka juuri sillä hetkellä ovat mielessäni. 

Nykyään maailma on niin täynnä sisältöä, että olisi aika kunnianhimoista tavoitella sellaista sisältöä joka puhuttelisi massoja. Ja rehellisesti sanoen, en edes usko, että jaksaisin kirjoittaa pelkästään muita kiinnostavista aiheista. Jos niin olisi, tämä blogi kuolisi aika pian.

Eli rakas päiväkirjani: olipahan taas päivä! Ystävääni Helenaa lainaten jokaisena päivänä pitää kuitenkin tehdä ainakin yksi kiva juttu. Siksi yritänkin tavallisena keskiviikkona olla iloinen ainakin seuraavista asioista: 

* Liityn Marttoihin! (jep, kuka olisi vuosi sitten uskonut...)

* Löysin aikaa kuunnella uusimman jakson Träningspoddenia

* Kasper Strömmanin Instragram on ehkä parasta mitä olen vähän aikaan löytänyt. Sain taas päivän naurut.

Kuvituksena (koska joku sanoi joskus, että kaikissa aidoissa blogeissa on kuvia) otoksia maailman parhaasta paikasta. Mänskä <3

-kristiinas

Kaik yhes koos

Lähdimme sunnununtaina ystävieni kanssa Tallinnaan. Matkan tarkoituksena oli ainostaan käydä jalkahoidossa ja syödä. Mielestäni onnistuimme aika hyvin koska käytännössä emme ehtineet tehdä muuta (emmekä kyllä itse asiassa tuotakaan ilman paria juoksuaskelta).

Matka tosin meinasi tyssätä heti alkuunsa kun tapani mukaan olin myöhästyä sporasta matkalla Länsisatamaan. En tajua miten voi olla niin vaikeaa ehtiä kulkuvälineisiin. Käytännössä joudun juoksemaan joka kerta kun kyseessä on junaan, bussiin, sporaan tai lennolle ehtiminen. Ja tämä kaikki siis henkilöltä, joka muuten on aina ajoissa joka paikassa.

Joka tapauksessa olimme kaikki onnellisesti oikeassa laivassa kun Eckerö Line nosti ankkurinsa. Tallinna oli Tallinna: ruoka ihanaa, palvelu ystävällistä ja tuliaisviinit yhtä halpoja kuin ennenkin. Olen ensimmäisen kerran käynyt Tallinnassa vuonna 1990 kun Viro vielä oli osa Neuvostoliittoa. Muistan lapsuuteni reissuilta elävästi Mustamäen torin, piraatti CD:t ja Viru-hotellin ennen S-ryhmää ja remonttia. Niistä ajoista paljon on muuttunut. Osa rosoisuudesta on kadonnut ja paikat siistitty. Puolensa kummallakin. Menneitähän on tunnetusti turha haikailla niin tyydyn vain toteamaan, että hyvä näin.

Päivän aikana joku heitti myös ilmoille heiton Talliinaan muutosta. Omalta osaltani joku kuitenkin ajatuksessa tökkii vastaan. Minusta Tallinna on kiva kaupunki ja neuvostoromanttiset kaupunginosat rosoisen kauniita mutta silti. Vika taitaa itse asiassa olla enemmän meissä suomalaisissa kuin Tallinnassa. Tallinna assosioituu mielessäni liian vahvasti örveltäviin suomalaisturisteihin, halpaan viinaan ja sielunsa rahalle ja turismille myyvään kaupunkiin. Tallinna on suomalaisille kuin Sunny Beach Bulgariassa briteille. Ja kuka nyt Sunny Beachille haluaisi muuttaa? Luonnollisesti kyseessä on ainoastaan oma mielipiteeni ja tulkintani. Osa ystävistäni oli valmiita pakkaamaan matkalaukkunsa välittömästi. Ja minä lupasin koska vaan tulla kylään nauttimaan Tallinan parhaista puolista. Muutenhan Viro - ja erityisesti länsirannikko, on vallan ihastuttava.

Päivän parasta antia Kolme Sibulatin huippuhyvän kalakeiton lisäksi oli laatuaika tyttöjeni kanssa. Harvinaista herkkua oli, että meitä pääsi lähtemään matkaan kunnon sakki ja itse asiassa kaikki me Helsingissä asuvat ehdimme mukaan. Tätähän ei tapahdu liian usein. Arki on useimmille meistä niin kiireistä, että pitkille hengailuhetkille on lähes mahdotonta löytää aikaa (välillä Hankenin kolmen tunnin lounaita on aika kova ikävä). Nyt meillä sen sijaan oli 14h pelkkää laatuaikaa. Ja siitähän me otimme kaiken ilon irti. Näin maanantai-iltanai tuntuu, että sain mitättömästä pikkureissusta ihan mielettömästi voimaa arkeeni.

Valoa uuteen viikkoon! Muistakaa, että huomenna on virallinen korvapuustipäivä - juhlapäivistä paras! Leivonta taitaa tänä vuonna itse pääpäivänä jäädä välistä mutta eiköhän jostain yksi kanelbulle huomenna löydy.

-kristiinas

Läsnäolon vaikeus

Nyt kun mainostin päässeeni eräänlaiseen zen-tilaan itseni ja ympäristöni kanssa olen kuluttanut hieman aikaa lukemalla meditaatiosta. Itse asiassa pääsin niin pitkälle, että aloin tarkoituksella meditoimaan joka ilta. Monet self-help-kirjat ja hyvinvointiblogithan keskittyvät mainostamaan meditaation hyviä puolia. Juuri viime viikolla muun muassa Hesari uutisoi, että uusimmat tutkimuksen mukaan multitasking on niin 2015 ja jokaisen menestyvän yritysjohtajan pitäisi panostaanläsnäoloon, hetkeen tarttumiseen ja tietoiseen mietiskelyyn. 

Sinällään järkeenkäyvää ja varmasti totta joka sana. Valitettavasti empiirinen kokeeni kuitenkin osoitti, että rehellinen ja puhdas meditaatio ei anna itselleni oikeastaan yhtään mitään. Useiden hiljaisten ja paikallaan istuttujen hetkien jälkeen lopputulokseni oli lähinnä turhautuminen ja ahdistus. Meni monta viikkoa ja mietin asiaa useasti, takaraivossa jylläsi ajatus siitä, että kaikki vie aikaa ja kukaan ei väittänytkään sen olevan helppoa. Kunnes eräänä aamuna kun pyöräilin töihin ja olin unohtanut kuullokkeet kotiin enkä näin ollen voinut kuunnella Bassoradiota, kuten kaikkina muina aamuina, havahduin. Olin polkenut 40 minuuttia oikeastaan miettimättä juuri mitään ja tiedostamatta ympäristöäni (sinällään tietty huono, että olin varmasti suuri uhka muulle liikenteelle). Mutta siis halleuja ja bingo! Oivalsin jotain mitä olen miettinyt jo monta kuukautta: ei pysähtymisen ja läsnäoloharjoituksen tarvitse olla paikallaan istumista ja ajatusten pakonomaista kätkemistä. Minä olen hyvin fyysinen ihminen, haluan liikkua ja tehdä asioita. Paikallaanpysyminen on itselleni lähinnä pelkkää helvettiä. Olin niin vapautunut kun sain synninpäästön ja tajusin, että voin harjoitella läsnäoloa ja rauhoittumista omalla tavallani.

Ja koska tuskin olen yksin, tässä kolme parasta mediataatiokeinoa kaltaisilleni etsijöille:

1. Musiikinkuuntelu lattialla (mieluiten pimeässä). Musiikki auttaa ainakin itseäni hiljentämään sen ikuisen ajatusten tulvan joka jyllää päässäni. Pimeys ja matolla makaaminen tehostavat irrallisuutta todellisuudesta.

2. Silitä! Tämän keinon opin ystävältäni Annikalta. Mikään ei ole yhtä meditatiivista kuin vaatteiden silitys (varsinkin tyynyliinojen ja keittiöpyyhkeiden). 

3. Pyöräile tai kävele paikkoihin ilman musiikkia. Mieluiten reittiä jonka osaat.

Toista vähintään kerran päivässä.

ps. Ensi kerralla lupaan miettiä jotain muuta kuin tätä itseni etsimistä :)

- kristiinas

Onnellisuudesta

En ole viime aikoina juurikaan kirjoittanut tekstejä. Tai oikestaan yhtään mitään jos työjuttuja ei lasketa. En osaa laulaa enkä ole välttämättä paras fyysisesti ilmaisemaan tunteitani. Minun juttuni on aina ollut joko puhuminen tai kirjoittaminen. Viime aikoina kuitenkin tuntuu, että en ole tehnyt kumpaakaan oman hyvinvointini kannalta riittävästi. Kyse ei niinkään ole halusta eikä inspiraatiosta vaan lähinnä ajasta. Tuntuu, että en enää löydä elämästäni aikaa oikeasti tärkeille asioille. Tai itse asiassa en edes tiedä mitkä ovat niitä tärkeitä asioita.

Olen aina ollut jonkin sortin suorittaja. Oli kyse sitten koulusta, työstä, urheilusta tai velvollisuuksista. Tämä yhdistettynä hätäiseen luonteeseeni on johtanut siihen, että elämäni tätä nykyä on yhtä suurta suoritusta. Havahduin tässä yhtenä syksyisenä aamuna, kun vihdoin tuntui vähän viileämmältä, että nythän todellakin on syksy. Vanhemmiten syksystä on tullut lempivuodenaikani ja tänä vuonna se vyöryi päälle ihan äkkiarvaamatta. Viimeiset kuukaudet ja (luultavasti myös vuodet) olen kuluttanut juoksemalla paikasta toiseen. Päiviini on mahtunut jos jonkinmoista periaatetta, velvollisuutta ja to-do-listaa. Täytän pääni ja päivänä kiireillä ja hukuttaudun ajatukseen siitä, että olen aikaanasaava ja tehokas. Illalla nukkumaan mennessä voin taputtaa itseäni olkapäälle ja sanoa, well done, Kristiina. Asiat, joista nautin, haaveeni, jäävät kiireen alle. Ei mukamas ole aikaa tai energiaa panetua niihin.

Juuri niinä hetkinä kun pysähdyn ja sanon stop oivallan usein jotain. Onnellisuus on loppuviimeksi aika pienistä asioista kiinni. Tavallaan kadehdin usein vanhempieni sukupolvea. Useimmat heistä vaikuttavat tyyväisiltä ja onnellisilta siitä mitä heillä on. Heille elämä ei ole kilpajuoksua uusien paikkojen, töiden tai harrastusten perässä vaan elämä koostuu yksinkertaisista asioita ja hetkistä. Tämä tekee heidät onnellisiksi. Oman kuplani sisällä tuttavani ovat lähes kategorisesti tyytymättömiä elämiinsä ja uuden tavoittelu on ennemmin normi kuin poikkeus. Kaikki puhuvat onnellisuudesta ja tasapainosta mutta harva zen-tilaan pääsee.

Omalla kohdallani tärkein yksittäinen asia tasapainossa ja onnellisuudessa on pysähtyminen. Pysähdyn, keskityn ja vedän henkeä syvään. Energiaa voi kanavoida monella tavalla ja itse otan ensimmäisiä askeleita sitä kohti, että kulutan omia voimavarojani juuri minulle merkityksellisiin asioihin. En nyt (ja ehkä en koskaan) osaa määritellä loppuelämäni absoluuttisesti tärkeimpiä asoita. Juju saattaakin piileä siinä, että tehdään niitä juttuja, jotka juuri nyt lisäävät onnellisuuttani. Koska nyt on nyt ja huominen on huomenna.

Tuona samaisena syysaamuna tajusin myös yhden toisen tärkeän asian: syksy on lempivuodenaikani koska silloin ei periaatteessa tarvitse tehdä mitään. Sade, tuuli ja pimeys antavat luvan sanoa piutpaut velvollisuuksille ja sosiaalisuudelle. Sade on saanut kadut tyhjäksi ja on ihan ok olla vain kotona. Tämä puolipakotettu olotila on ihaninta mitä tiedän. Tällaisina hetkinä tunnen, että ajatukset virtaavat kepeämmän, näen selvemmin ja pysähdyn oikeasti miettimään mitä minä haluan. Juuri nyt. Ehkä syksy voisikin jatkua elämässäni hieman pidempään.

Elämä ei tosiaankaan tarvitse olla pelkkää kilpajuoksua.

Valoa ja rentouttaa viikonloppuunne <3

- kristiinas

Vappu - ihmisen parasta aikaa!

Yleensä en ole niin huumissa pakollisista pyhistä ja juhlista (paitsi joulusta!) mutta vappu on kyllä aina ollut juhlista ykkönen. Juhannuksen voin ilomielen viettää kotona tai mökille tekemättä mitään erikoista mutta vappuna perinteet nousevat kunniaan. Luulen, että Vapun taika liittyy jotenkin siihen, että opiskelijavapuista ei ole kovin kauaa ja niihin viikkoihin (kyllä, vappu kesti ainakin kolme päivää) liittyy niin paljon kaikkea hyvää ja parhaita muistoja.

Muistelimme juuri tänä Vappuna kaikkia menneitä vappuja ja tajusimme, että sellaiset Vaput taitavat olla aika auttamattomasti ohi. Kukaan ei enää opiskele, kaupunki on väärä, puolituttuja puuttuu ja bileet loppuvat jo yhdeltä. Hieman iski myös paniikki - niinkö vanhoja tässä nyt ollaan, että istutaan ja haikaillaan menneitä? Mutta koska ystäväni ovat edelleen aika positiivista sorttia, päätimme, että perinteitä voi tehdä uusia ja kaikki riippuu vaan asenteesta.

Ainoa ikävä asia tänä vappuna oli, että porukasta puuttui aika moni. Useat ystäväporukastani asuvat ulkomailla ja ihan kaikki eivät päässeet paikalle.

Ylpeä teekkari 

Tämä oli toinen vappumme Helsingissä ja pikkuhiljaa uudet perinteet alkavat muodostua. Mantan lakitus on korvannut Vartiovuoren mutta muuten sama kaava toistuu: paikalle saavutaan juuri viime tipassa, puheita kukaan ei kuule, skumppa lentää naapureiden päälle ja hattu ehtii päähän aina vähän myöhässä. Ja siis mikä tämä hattujen heilutus on?? Ei kukaan Turussa heilutellut mitään hattuja. Käsittämätöntä.

Ja aattohan on perinteisesti vain lämmittelyä, Vapunpäivä on pääpäivä (vaikka tänä vuonna pääpäivä olikin osaltamme aika lame)! Silloin piknik näyttää hyvältä ensimmäiset 5 minuuttia. Sen jälkeen viltti näyttää siltä, että katujyrä ajoi sen yli. Mutta tärkeintä on kuintekin skumppa (ei Fresita!) ja aurinko! Ja tietty taas ne tyypit. Tänä vuonna puuttui kuitenkin perinteiset minttukaakaot (saknar dig Emily <3), kiinalainen Red Star ja kunnon jatkot.

Aikuisvapun tunnistaa myös siitä, että munkit tehdään itse (ja se 50 kpl ei ollut yhtään liioittelua!), skumppa on shampanjaa ja juhlinnassa mukana on vähintääkin yksi lapsi ja koira. Håkan, meidän Vappu-koira on silti ollut mukana jo ainakin viisi vuotta. Maanantaina oli myös huomattavasti helmpompi mennä töihin kuin yleensä Vapun jälkeen.

Nennen munkki- ja simatehdas

Muuta huomion arvoista meidän Vapusta: ensi vuonna on 10-vuotis juhalvuosi! Perinteinen Vapun vietto alkoi meidän porukalla vuonna 2007 eli ensi vuonna pitää keksiä jotain spesiaalia. Ja vaikka meidän Vappu 2016 oli mukava, iloinen, rento ja aurinkoinen pitää juhlavuodesta tulla mahtava ja legendaarinen - alla tiders Vapp!

Minä ja Vappu-koira Håkan ollaan Vappusieluja

 Peace out!

- kristiinas

Sitä ollaan odotettu

Follow my blog with Bloglovin

Jaahas, pienestä blogilomasta kehittyikin suorastaan vähän pidempi tauko. Jokainen varmaan tietää kuinka vaikeaa on pienen tauon jälkeen tarttua tuumasta toimeen. Tämä pätee lähes kaikkeen, treenaukseen, töihin, siivoukseen. Kynnys tuntuu suorastaan ylitsepääsemättömältä ja nousee joka päivä. Homma soljuu eteenpäin kun tekee asioita rutiinilla. Ja minä jos kuka olen rutiiniihminen. Rakastan saada asioita aikaan, olla liikkeessä ja tuntea oloni tehokkaaksi. Väitän, että tämä ei olisi mahdollista ilman kaikkia rutiineita. Aina ei tosiaankaan tee mieli esimerkiksi treenata mutta ihmeellisesti se tossu aina vain nousee kun homma hoituu puoliksi autopilot päällä. Motivaatiota luodaan minusta siis vain tekemällä. Ehkä rupean PT:ksi ja motivoin ihmisiä tällä tavoin eteenpäin.

Filosofiat sikseen, on täällä viime aikoina pitänyt oikeastikin kiirettä. On ollut jos jonkin sortin juhlaa ja matkaa parin viime viikon aikana. Lisäksi on taas tehty töitä ja opiskeltu. Tämä viikonloppu sen sijaan on pyhitetty vain ja ainoastaan chillailulle ja hengailulle. Viime yönä nukuin varmaan 11h ja päivällä vielä päikkärit. Ah, rakastan päikkäreitä. Tuntuu suorastaan luksukselta laittaa silmät kiinni, melkein syntiseltä. Omatunto huutelee toisella olkapäällä, että pitäisi olla suorittamassa ja tekemässä jotain fiksua. Ja paras osa on päikkäreiden jälkeen. Tuntuu, että viikkoon tulee kahdeksas päivä kun voi aloittaa vähän niin kuin uudella aamulla.

Tänään on ollut kevään tähän mennessä kaunein ja lämpimin päivä. Aamu (tai päivä) alkoi 12 km lenkillä ja tämän jälkeen suunnattiin Aten kanssa kauppahallin Soppakeittiöön Bouillabaisselle ja sieltä Eiranrantaan jätskille ja kahville. Tuntui myös. että koko kaupunki oli herännyt jostain talviunilta. En ole varmaan koskaan nähnyt niin paljon lenkkeilijöitä tai kävelijöitä keskustassa.

Atte 30v. Onnea muruseni

Se kuuluisa keitto!

Ja koska rakastan listoja, parhaita asioita viime aikoina, olkaa hyvä:

* Träningspodden med Jessica och Lofsan - kuuntelen tätä k-o-k-o-a-j-a-n! Paras! Ja siis mikä motivaatibuusti kun kuuntelee ruotsalaisleidejä

* Intervallitreenit! 1 min täysillä ja 1 min hölkäten. 10 kierrosta, 20 min. Helppoa ja tehokasta.

* Uudet reseptit. Talvi meni vähän ruokakoomassa ja ruokavalio käsitti lähinnä linssikeittoa ja sosekeittoa. Mutta kevät ja uusi inspis. Olen taas viihtynyt aika hyvin keittiössä

* Työmatkapyöräily. 22 km päivässä tehokasta hyötyliikuntaa. Miinuksena, että jalkani eivät oikein palaudu juoksua varten tarpeeksi nopeasta.

* Kaappien siivous. Varasin jopa kirppispaikan Kaivarin Kanuunaan. Hyvästi vanhat rytkyt!

Kiinnostelee myös varata paikka tenniskurssille ja kesälomamatka Etelä-Ranskan viinitiloille. Tätä työstänkin huomenna. Nyt Straight outta Compton ja pikku viinit!

Viimeistä viedään

Vika päivä Islannissa starttasi aika samalla tavalla kuin aikasemmatkin: aamujooga, aamuhengailu, aamupala ja startti meidän villasta klo 10 (Thorunnin "mökki" Reykholtissa on muuten 10/10 jos joku on tulossa Islantiin).

Tänään vuorossa oli pikku minivaellus Esja-vuorelle. Alku menikinin hyvin mutta koska mahdollisia reittejä oli ehkä 20, eksyimme oikean väriseltä polulta ja vedimme sitten oman kombom kaikkia sateenkaaren värejä. Näkymät oli silti huikeat. Reilun 1,5h vastatuulipatikoinnin jälkeen päätimme suunnata Reykjavikiin syömään. Listalla oli lohta ja maailman suurin porkkanakakku.

Reykjavik-hengailun jälkeen päätettiin ajaa vielä Hveragerdiin ja haikkailla kolmen kilometrin reitti ylös Reykjadaluriin. Ja siis mikä lopetus mahtavalle reissulle! Sanat eivät riitä kuvailemaan sitä tunnetta kun aurinko laskee vuorten väliin, kuumien lähteiden sumut nousevat laaksosta ja kulman takaa avatuu täydellinen jokimaisema. Joen vesi oli täydellisen kuumaa. Ja koska kello oli niin paljon, kaikki muut olivat jo kaikonneet. Kannatti herätä!! Lilluimme vedessä ja haikkasimme kotiin.

Islanti oli kyllä yksi upeimmista paikoista ikinä. Harvoin näkee samanlaista yhtä kiinnostavaa kontrastien maata. Tulen aivan varmasti takaisin!

Päivän parhaat:
1. Iltauinti kuumassa joessa
2. Ajomatkan alituiseen vaihtuvat maisemat
3. Reykjavikin joulukauppa

Päivän faktat:
1. Islannissa on luultavasti maailman eniten liikenneympyröitä
2. Turistimestoille kannattaa mennä 7 jälkeen kun aurinko laskee
3. Seabaron Reykjavikissä on Björkin lempiravintola
4.Sudurlan on paras radiokanava
5. F-merkityille teille saa ajaa vain nelivedoilla

- kristiinas -

Ps. Kuumien lähteiden vesi todella auttaa atopiaan!! Maksaakohan Kela seuraavat matkani tänne?

All my friends

Elämä soljuu eteenpäin Islannissa. Tänään kuumana aiheena oli pitäisikö tänne muuttaa? Islantilaiset vaikuttavat superchilleiltä ja luonto on upeaa. Toisaalta hämmennystä herättää mitä täällä sitten oikeasti tehdään? Tapasimme tänään hevostalleilla suomenruotsalaisen tytön, Beatan, Vaasasta ja hän on ollut töissä kuukauden hevostilalla. Elämä kuulemma on vähän tylsää täällä. Myös islantilaiset itse voivat olla vähän suomalaisia, hitaasti lämpeneviä. Lopputulos: tänne tullaan lomailemaan usein mutta ei kannata muuttaa jos vaeltaminen ei ole ykkösharrastus. 

Päivän parhaita oli ehdottomasti uinti hylätyssä uimapaikassa (kuuma vesi valuu suoraan lähteestä) ja issikka-ratsastus. Uusi paras kamuni Grune tapaili vähän jopa laukka-askelia. Ehkä minustakin vielä heppatyttö saadaan. Ajelimme etelään mustalle rannalle ihailemaan aaltoja ja chillailemaan. Päivän saldo: kaksi jäätikköä ja kolme vesiputousta. Ajoa noin 250 km hevosella ja skodalla. 

Päivän islantifaktat:

1. Bisseä saa vain viinakaupasta. Ainoastaan folköliä saa kaupasta

2. Kenelläkään ei ole osoitetta - tienumero riittää

3. Aurinko laskee nyt maaliskuun lopussa vasta puoli kahdeksalta ja kajoa riittää vielä yli tunnin

4. Islanninkieli muistuttaa välillä viroa

5. Myrdalissa kaikki tietävät miten toimia jos hekla-tulivuori purkautuu. Purkaus voi kuulemma tapahtua koska vaan

6. Blue lagooniin KANNATTAA varata liput. Muuten ei ehkä

Pääse ollenkaan...nimimerkillä kokemusta on

- kristiinas -

Too hot

Islanti senkun paranee! Aamulle heräsimme pikku mökistämme keskellä ei mitään ja maisema oli wow wow wow! Olemme siis keskellä aavaa tundran näköistä paikkaa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja aamu alkoi luonnollisesti pikku kuvaussessiolla ulkona. 9999 hyppykuvan jälkeen aamiaista ja joogaa. Tämän jälkeen porukka autoon ja turistjavisst 100%. Aamupäivällä geysirit ja gullfossin vesiputous. Iltapäivällä lisää ruokaa (kalaa såklart) ja jälkkäribuffa. Supersuositus islantilaiselle hääkakulle!! Marriage-kakkkua on pakko saada kotona. Loppuiltapäivä kuluikin sitten kuumissa lähteissä lilluen. Tulos: vihreä-oranssihiukset ja rikiltä haisevat uikkarit. Pakko olla terveellistä.

Päivän parhaat: maisemat, marriage cake, terveelliset lomat (bilelomat on niin 2010), taukojumppa parkkipaikalla

Päivän islantifaktat: Geysirit ovat saaneet nimensä pää geysiriltä, joka on jo sammunut. Islanti tuottaa enemmän energiaa kun kuluttaa, lippu kuuluu olla pitkänäperjantaina puolitangossa koska jeesus, alkoholi maksaa noin 3 kertaa niin paljon kuin suomessa. Täällä tuskin on kovin paljon alkkiksia.

Ps. Bloggerin kuvalataus ei edelleenkään toimi. Pommitan tänne kaikki kuvat sitten kerralla

- kristiinas -

Ice ice baby!

Vihdoin täällä! Islanti on ollut pitkään suunnitelmissa ja äkillinen päähänpisto pääsäisestä Jäämaassa johti siihen, että lennot varattiin ja nyt ollaan Raykholtissa keskellä Islantia jään ja lumen seassa. Ihan parasta!

Yksi iltapäivä ja ilta tässä maassa on jo vakuuttanut minut täysin! Ensinnäkin Icelandair on ehkä maailman paras lentoyhtiö - ihanasti tilaa, uudet koneet ja hyvä viihdekeskus. Wifi oli vähän hidas mutta ainakin sellainen löytyi.

Muita huomioita:

- turska on oikeasti hyvää!
- sää vaihtelee noin 5 min välein. Tänään on jo satanut vettä, lunta ja räntää. Myös aurinko paistoi ja tuuli noin 9999 m/s
- ruoka on kallista mutta bonus-supermarket on paras. Lakritsisuklaa & skyr ❤️
- Reykjavik on aika minimesta mutta sitäkin sympaattisempi

Muuta opittua:
- Islannissa asuu 300 000 ihmistä ja näistä 50% Reykjaviikissa
- Irlantilaiset munkit tulivat tänne ensin
- skoda octavia on suosituin auto. Ja ne katumaasturit

Puhelin ei nyt suostu päivittämään kuvia niin uusi yritys huomenna! Nyt unta kaaliin ja huomenna vaellus ja ne lähteet 🏔🚗

-kristiinas-

Ihan naisena

Hyvää naistenpäivää! Ihanille naisille mutta myös parhaille miehille. Naistenpäivää ei voitaisi viettää ilman miehiä ja toisaalta jos miehiä ei olisi, ei tarvittaisi koko naistenpäivää. Olen vahvasti tasa-arvon kannattaja ja minusta naiset ovat päivänsä ansainneet. Toivon silti, että joskus olisi sellainen tilanne, että omaa naistenpäivää ei tarvittaisi vaan ihmistenpäivä olisi joka päivä. Mutta niin kauan kun tasa-arvo ei täysin toteudu, nostan ilomielin maljan vahvoille ja itsenäisille naisille juuri 8.3.

Ja koskaan ei voi valittaa jos sattuu saamaan kukkia.

Itse sain Avomies-Atelta lahjaksi vähän toisenlaisen muistamisen: työpaikan. En kuitenkaan itselleni vaan jollekin taitavalle leidille jossakin päin Afrikkaa. Kiitos Avomies-Atte, pusuja <3

Peace and love päiväänne! Muistakaa toisianne!

- kristiinas -

Kipeänä

Nyt se sitten tapahtui. Juuri viikonloppuna viimeksi kehuskelin miten en koskaan ole kipeä. Kaikki muut ympärillä sairastavat vuorotelleen mutta flunssat ja mahataudit eivät itseeni ole iskeneet. Mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen flunssa on kaatanut minut sängyn pohjalle. Maanantai-iltana tunsin oloni hieman tukkoiseksi ja seuraavana yönä en juurikaan saanut nukuttua kun kurkkuun sattui niin paljon. Eilen ja tänään jäin suosiolla pois töistä ja päätin levätä. Annan tälle flunssalle kaksi päivää aikaa, huomenna tosiaan olisi paras olla poissa.

Aten rakastama elefantti moikkaa

Sairastaminen jos mikä on tylsää! Minulla sentään on sellainen työ, että töitä pystyy yhtä hyvin tekemään sängystä peiton alta. Silti tuntuu, että seinät kaatuvat päälle. Pahinta on ehdottomasti sosiaalisen kanssakäymisen puuttuminen. Ei ole ketään kenelle puhua ja tunnit ja hetket puuroutuvat yhteen. Iltapäivällä havahdut siihen, että rötväät samassa kulahtaneessa teepaidassa hampaat likaisina. Kun joku vihdoin suvaitsee tulla ulkoilmasta kotiin vain ilmoittaakseen, että lähtee treenaamaan (kääntäkää sitä puukkoa vain lihassa), olet valmis seurustelemaan vaikka naapurin papan kanssa. Ja mitä iltaisin muka tehdään jos ei voi treenata ja nähdä ystäviä? Tämä on minulle ihan uusi tilanne...

Tämän päivän (vai oliko se eilisen?) kohokohdat ovat:

* Tyttö, joka tuli ostamaan minulta tori.fissä myymäni takin. Supersymppis! Olisin tarjonnut kahvia jos en olisi näyttänyt kolmen lapsen yh-äidiltä oksennustaudissa. 

* Lounaspuuro, jota haudutin ainakin tunnin (unohdin puuron kattilaan...)

* Auringonpaiste, joka lämmittää yhtä kohtaa matolla. Harmi, että tätä ihaillaan vain sisäpuolelta.

* Mahtava idea, jonka keksin Aten synttäreitä varten

Muuten päiväni on lähinnä koostunut niistä tavallisista töistä ja haahuilusta sohvan ja sängyn välillä. Huomenna päätin juuri olla terve!

Kuvistuksena tänään vain sisustuskuvia koska sisätilat ja kipeys

- kristiinas -

Vauhtisammakko

Juoksu on aina ollut rakas harrastukseni. Välillä sitä on harrastettu enemmän ja välillä vähemmän. Olen juossut kolme puolimaratonia ja suunnittelutasolla olisi ensimmäinen maraton tässä lähitulevaisuudessa.

Juoksussa ehdottomasti parasta on se, että sitä voi harrastaa missä vaan ja välineitä ei tarvita ihan kauheasti. En juurikaan koskaan hengaile yksin tai tee mitään yksin mutta juoksu on kohdallani se asia, jota itse asiassa tykkään tehdä yksin (vaikka juoruilulenkitkin ovat aika jees). Jos on vähän aikaa voi vetää lyhyen vauhtitreenin ja jos laiskottaa niin senkun lönköttelee menemään. Tämä toisaalta on juuri se asia, joka omalla kohdallani on jo ollut ongelma jo vähän aikaa. Juoksu on vähän liian kivaa. Eli toisin sanoen, juoksen aina samankaltaisia lenkkejä ja juuri siihen 10,5 km/h vauhtiin. Ei tunnu juuri miltään ja sitä voisi jatkaa vaikka sata vuotta putkeen. Kehittävääkö? Jepjep.

Kyse ei myöskään ole siitä ettenkö osaisi juosta tai tietäisi miten rytmittää omaa juoksua. Kehityksen kannalta olisi hyvä juosta viikossa vaihdella vauhtikestävyyden, intervallien ja pk-lenkkien välillä. Peruskunnon kasvattaminen on kaiken aa ja oo. Se mikä tästä kaikesta uupuu on lähinnä se toteutusvaihe. Ainakin tähän asti.

Olen tänä keväänä aloittanut Vauhtisammakoiden juoksukoulussa ja tähän asti meno on ainakin ollut lupaavaa. Viikossa on yhdet yhteistreenit ja tämän lisäksi jokaisella viikolla on kaksi tarkasti määriteltyä omatoimitreeniä. Ja jos joku sanoo, että jotain tehdään niin minähän teen! Vauhtisammakot on tuonut omaan juoksuuni ryhtiä ja motivoinut oikeasti satsaamaan lenkkeihin. Jos ohjelmassa lukee 10x 3min vedot. Vauhti: n. 85-90% max sykkeestä. Välissä 2min hölkkäpalautus, niin siinä ei paljon jää sävellysvaraa.

Joskus on pakko juosta sisällä (nimimerkillä mustelma takapuolessa)

Vauhtisammakoissa on eri tasoryhmät alkajille, kuntoilijoille ja kuntorupareille ja treenit on mitoitettu kunkin ryhmän tasoon nähden. Välillä keskitytään tekniikkaan ja välillä juostaan yhdessä lujaa. Plussaa myös mahtavista valmentajista!

Kevään treenit ovat jo käynnissä mutta jos kiinnostaa kannatta tsekata mahdolliset uudet ryhmät ja aloituspaikat Vauhtisammakoiden sivuilta

Taattua laatua

Vaikka en sinällään ole mikään brändituotteiden perässä juoksija, olisi huijausta sanoa, että tuotemerkit eivät millään vaikuttaisi omaan kulutuskäyttäytymiseeni. Markkinoinnin ammattilaisena tiedostan ja toisaalta myös arvostan brändin tuomaa lisäarvoa tuotteelle tai palvelulle. Lisäarvo ei ole vain ilmaa vaan useimmiten tuotteen takana on jotain hyväksi havaittuja ja toimivaa. Ihan asia erikseen ovat toki luksusbrändit, joiden kohdalla kuluttaja maksaa statuksesta ja tiettyyn ryhmään kuulumisesta. Tällaisten tuotteiden kohdalla ostos ilmentää omaa identiteettiä ja sillä halutaan osittain myös rakentaa omaa henkilökohtaista brändiä.

Tämän pitkän markkinointiluennon (terkut vaan Hankenille) jälkeen onkin hyvä siirtyä postauksen itse asiaan, eli siihen miksi ei kannata fakkiutua tuotemerkkien ja kohderyhmien suhteen. Ikäiseni kaupungissa asuvan, semihipster, keskiluokkaisen naisen esimerkiksi oletetaan kuluttavan ja käyttäytyvän tietyllä tavalla. Lumi, Marimekko, Yosa, Anton&Anton, SIS.Deli, MAC cosmetics, COS ja Apple ovat epäilemättä merkkejä, joiden kulutus ja markkinointi kohdistuu oman profiilini henkilöihin. Ja allekirjoitankin usein käyttäväni ja kuluttavani kyseisten merkkien tuotteita ja palveluita.

Pari kuukautta sitten törmäsin kuitenkin taas yhteen rajoja rikkovaan tuotteeseen joka taatusti ei ollut kohdistettu minulle. Kyseessä on mummorasvojen mummorasva Lemon Juice & Glycerine! Tuo omani mummunikin yöpöydältä löytynyt pikku purnukka pääsi yllättämään! Kärsin tosi kuivista kantapäistä ja joudunkin rasvaamaan niitä joka ilta ja silti tuntuu, että mikään ei riitä. Mutta uh ja ah kun löysin oman sisäisen mummoni ja ostin ensimmäisen purnukan - paluuta ei enää ole!

Yrityksen sivuilla sanotaan, että 

Lemon Juice & Glycerine on hoitanut suomalaisten käsiä jo yli 60 vuotta ja se on edelleen Suomen suosituin käsivoidemerkki. Tuotevalikoimaan kuuluu myös neste- ja vaahtosaippuoita, jalkavoide sekä vartalonhoitotuotteita. Kaikki tuotteet kehitetään ja valmistetaan Suomessa.

Tarinan opetus on se, että brändit ja markkinointi ovat kuitenkin vain myyntikikkoja, eivätkä kerro tuotteen sopivuudesta tai paremmuudesta yhtään mitään. Ja halvalla tosiaan voi saada hyvää. Kyseinen jalkarasva maksaa vaivaiset viisi euroa ja se riittää vaikka kuinka kauan. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos.

- kristiinas - 

"Herne"keitto

Eilen alkoi hiihdon jälkeen tehdä mielä hernekeittoa (ja pannaria mutta se on toinen stoori). Pikaisen googlettelen jälkeen selvisi, että herneiden pitää liota yön yli ja keiton kiehua monta tuntia. Ja tämähän luonnollisesti ei passannut koska nälkä oli tässä vaiheessa jo kiljuva. Kätevänä emäntänä en kuitenkaan jäänyt sormi suuhun vaan päätin olla hieman luova.

Ja näin syntyi vuoden 2016 tähän mennessä paras keitto (ja ehkä jopa ruoka). Ihan voin vain sattumalta. Hommasta tekee vielä hauskempaa myös se, että tämä keitto on helppoakin helpompi ja sen tekeminen kestää ehkä 20 min.

Eli ta-daa!



Valehernerokka (keskikokoinen kattila)

2-3 perunaa

1 isohko palsternakka

1 sipuli

2 pussi pakasteherneitä

Öljyä

Suolaa

Valkopippuria

Suolaa

1/2 purkkia creme fraîchea

Päälle:

Kikherneitä 

Chiliä

Suolaa

Pilko peruna, palsternakka & sipuli. Freesaa peruna, sipuli ja palsternakka kattilassa öljyssä. Lisää vettä niin, että juur peittyy ja keitä niin kauan, että peruna kypsää. Lisää herneet, suola & pippuri, kiehauta & soseuta. Lisää vettä tarvittaessa. Heitä sekaan creme fraîche ja sekota. Paista kikherneet pannulla suolan & chilin kanssa. Koristele keitto kikherneillä ja nauti kylmän valkkarin kanssa. Perfecto!

Kuvaa ei ole koska söin niin nopeasti....

- kristiinas -

Happy times

Viime aikoina on  ollut jotenkin hyvä fiilis. Vaikea sanoa mistä tämäkin taas johtuu mutta elämä tuntuu tosiaan aika kevyeltä. Eikä siis sillä, ettenkö yleensä olisi aika positiivinen ja iloinen ihminen. Mutta silti.

Suositus myös SEKn Why join the navy when you can be a pirate-mestan smoothieille

Viime viikonloppu oli taas yksi hyvä esimerkki tästä. Mitään kovinkaan erikoista ei tapahtunut mutta silti fiilis oli katossa. Perjantaina olimme (taas) syömässä Cockissa ja jos mesta tarjoilee Pisco Souria, on sanomattakin selvää, että mikään ei voi mennä vikaan. Perjantaina oli siis Pisco-päivä parhaassa seurassa (terkut vaan Mikalle :))

Hyvä seura jatkui lauantaina kun vuorossa oli joogaa ja kahvittelua ihanan Kristan kanssa. Jooga nyt oli mitä oli (uusi Pranama ei ehkä nyt saa ihan täysiä pisteitä tilasta tai sijainnista) mutta seura oli sitäkin parempaa. Atte väsäsi myös Cockin innoittaman risottopalleroita ja ah, kun oli hyvää! Sydän sydän!

Ilta huipentui vielä laatuviihteeseen How to be a single-leffan muodossa. Tarinahan oli täysin älyvapaa ja kliseinen mutta leffalla oli hetkensä ja läpät olivat ajoittan hyviä. Näytöksen keski-ikä tosiaan oli se 19-20 ja sukupuolijakauma 99,9-0,1 % naiset-miehet.

Vahva suositus myös Paloheinän hiihtoladuille ja peukku Helsingin Kaupungin liikuntavirastolle. Vaikka keskustassa satoi räntää ja tuuli sen 666 m/s, Paloheinässä ladut olivat huippukunnossa ja puissa ihanasta lunta. 11 km meni siellä sivakoiden.

Koska postaus meni tosiaan pelkäksi hehkutukseksi, voidaan vielä todeta, että heräsin tänään täysin virkeänä ja levänneena klo 6.00 ja vedin vielä 45 min joogan ennen töitä. Ah, tästä tulee hyvä viikko!

ps. loppuun vielä ajankohtainen vainkuhajutut-meme ja aforismi tälle viikolle. Onnea Kristian, joka pääsi tänään teorikokeesta läpi! Virheistä viis, kuha on läpi!

- kristiinas - 

Unta palloon

Alkuvuosi on ollut täynnä erilaisia teemoja. Yksi tärkeistä teemoista omalla kohdallani on ollut uni ja nimenomaan se laadukas, riittävä uni. Nukkumisessa, kuten kaikessa muussakin, olen sellainen joko-tai-ihminen. Joko nukun täydellisen hyvin tai en lainkaan. Nuorempana (ei siis sillä, että olisin jotenkin vanha) pärjäsin ihan hyvin 4-5 h yöunilla vaikka monta kuukautta putkeen. Silloin oli mukamas niin kiire juosta kaikki illat ja yöt jossain, että ei ollut aikaa nukkua (epäselvää kylläkin on mitä oikein hommasin koska mitään tuskin sain aikaan). 

Olen myös ehdottomasti enemmän aamu- kuin iltaihminen. Käytännössä herään viimeistään kahdeksan aikaan, oli loma tai arki. Normaali arkiaamuna herään yleensä seitsemältä. Niinä aamuina kun treenaan nousen ylös kuuden pintaan (nykyään näitäkin aamuja on vähemmän koska yritän oikeasta nukkua sen kahdeksan tuntia). Ajanmyötä olen myös oppinut tunnistamaan häiriötekijät, jotka johtavat siihen valvottuun yöhön. 

Tärkein asia omalla kohdallani ovat rutiinit. Jos en saa tehdä omia iltarutiineja, omalla tahdillani on päivänselvää, että uni ei tule. Tarvitsen joka ilta aikaa siivota kaikki ympärilojuvat tavarat omille paikoilleen, juon lähes poikkeuksetta iltateetä, lopetan puhelimen näppäilyn hyvissä ajoin. Tabletti tai tietokone ei aiheuta itselläni samanlaista stressiä kuin puhelin (lue Whatsup) joten lehden luku iPadilla onnistuu hyvin.

Sänkyyn pyrin menemään joka ilta klo 22. Rutiineihin kuuluu vielä jalkojen ja käsien rasvaus ja kirjan luku. Harvoin jaksan lukea kirjaa edes paria sivua enempää kun jo silmät painuvat kiinni.

Mutta auta armias jos en saa suorittaa maanisia tapojani rauhassa. Illanistujaisten, baari-iltojen ja myöhäisten treenien jälkeen on aivan varma, että pyörin sängyssä monta tuntia (välillä en nuku ollenkaan). Sama koskee lähes poikkeuksetta uusia paikkoja. Matkoilla menee aina monta yötä ennen kuin totun ja saan unenpäästä kiinni. Pahimmillaan valvoin kerran Hampurissa neljä yötä lähes putkeen. 

Eli mummoudun täällä hyvää vauhtia. Viikolla pyrin poikkeuksetta olemaan kotona aina viimeistään klo 21. Viikonloppuisin voidaan vähän joustaa mutta sittenkin yritetään pitää kiinni rutiineista kun vihdoin päästään kotiin.

Loppuun vielä pari kikkaa jos uni ei tule:

- Nouse ylös ja syö leipää - nälkäisenä on aivan turha edes yrittää nukkua

- Panosta (puhtaisiin) lakanoihin - ei ole mitään niin kamalaa kuin ahdistavat lakanat. Itse vaihdan lakanat joka viikko

- Lue kirjaa. Joka ilta. Vaikka kello on neljä ja tulet baarista kotiin, lue silti kirjaa

- Kehittele jokin oma rituaali jota toistat joka ilta. Mielesi yhdistää sen vähän ajan kuluttua uneen.

- Joogaa (auttaa aina kaikkeen). Yoogaian Goodnight joogat ovat parhaita!

Ja lopuksi: Älä herranjestas kaiva esiin sitä puhelinta!

Viime aikoina

En voi käsittää, että tänään on tammikuun viimeinen päivä. Mihin tämä kuu katosi? Ja miksi en edes kirjoittanut mitään?

Jouduin oikein selaamaan kännykkäni kuvia, että mieleen muistuu mitä tässä kuussa on tehty. Juostu on ainakin joka suuntaan. Tuntuu myös, että mitä enemmän aikaa kuluu sitä vaikeampi on taas tarttua kynään. Eikä siis sillä ettei ole inspiraatiota. Olen rutiinien ihminen ja pidän siitä kun asiat toimitetaan tietyssä järjestyksessä ja omilla paikoillaan. Kun ei ole rutiineja tuntuu, että en saa aikaan mitään.

Tammikuu on kuitenkin ollut tunteiden ja tekemisen vuoristorataa ja omat tekemiset ovat olleet aika lailla verrattavissa säähän. Yhtenä hetkenä täysi talvi ja toisena loskainen maaliskuu.

Tammikuun kohokohdat:

- Uusi vuosi ja Itävalta - täydellinen viikko täydellisessä seurassa

- Pitkät illalliset ja lounaat parhaiden tyyppien kanssa. 

- Uudet reseptit (porkkanakakkupuuro!!) ja uudet ravintolat (Cock, Bellevue, Suvanto & Bro!!)

- Se vuoden ainut hiihtolenkki

- Göteborgin ja Tuhkolman viikonloput. Vahva suositus Elie's kökin libanonilaiselle ruualle. Löytyy Södermalmilta - pöytävaraus on pakko tehdä! Myös Radisson Blu Riverside on Göteborgissa on kaiken hehkutuksen arvoinen. Sali- ja spa-osasta pelkkää kultaa ja alakerran ravintola hyvä. 

- Dancehall-tunnit

- Yoogaia

- Ystävät ja uudet ystävät

- Punaviini

- Kaikki ihanat synttärit ja illanistujaiset (onnea Joona, Tapsu, Eemeli ja Nina)

- Oikea talvi ja lumi

Tammikuun ei-niin-hyvät-hetket:

- Pitkät työpäivät

- Stressaavat illat

- Liian täysi kalenteri

- Loskaiset kadut

- Myöhästyneet bussit ja junat

- Liian harvat koti-illat

- Kirppiskassi nurkissa

- Blogin ja lukemisen laiminlyönti

Tammikuun olotilat:

- Kiireisyys

- Stressi

- Edestakas säntäily

- Kiitollisuus 

Eli vaikka ensin luulin toisin, tammikuu on ollut itse asiassa aika kiva. Paljon enemmän on ollut kivoja hetkiä kun niitä huonoja. Ja monet ei niin kivat jututkin ovat olleet ihan itse aiheutettuja. (Taas) ensi kuussa lupaan keskittyä enemmän hetkeen ja opetella sanomaan ei. Oman hyvinvointini takia olen huomannut, että tarvitsen kalenteriini yhden täysin tyhjän päivän jolloin voine tehdä ihan mitä huvittaa. Parasta on kiireettömät ja aikatauluttomat sunnuntait jolloin voi haahuilla kotona, juoda teetä, käydä usealla kävelyllä, joogata, kokata ja leipoa pullaa. Tänään on ollut juuri sellainen sunnuntai. Päivän ainoana opetuksena: Pullaan pitää laittaa aina tuplasatsi voita. Muuten mikään ei maistu miltään. 

Tervetuloa uusi ja kiireettömämpi helmikuu! 

- kristiinas -

Kuopio

Tarkoituksena oli kirjoittaa innostava ja insipirioiva matkakirjoitus Kuopiosta. Sellainen teksti joka nostaisi Kuopion turistiluvut ihan uudelle tasolle ja Kuopion kaupunginjohtaja lähettäisi minulle henkilökohtaisen audienssikutsun. Mutta koska Itä-Suomi ei ole selvästi tarkoitettua minua varten, päätti maailman kaikkeus toisin. Suuri suunnitelmani tätä vuosisadan työmatkaa varten piti olla, että koska joka tapauksessa joudun tulemaan jo palaveria edeltävänä iltana, otan juoksukamat mukaan, juoksen Puijolle, tutustun kaupunkiin ja etsin jonkun kivan ravintolan. Tämän jälkeen rentoudun hotellissa ja käyn saunassa. No koska mikään ei kuitenkaan mene niin kuin Strömsössä oli pakko tehdä vaihtoehtoinen suunnitelma (tai itse asiassa unohtaa kaikki suunnitelmat). Helsinki-Vantaalta lähdettäessä kone oli tietenkin yli tunnin myöhässä. Kun koneeseen vihdoin päästiin hengailtiin vielä jossain lumenpoistolaitteessa reilu puoli tuntia. Kevyestä puolen tunnin rykäisystä Kuopioonkin tulin monen tunnin Via Dolorosa. Kuopion kentälle ei luonnollisestikaan päästy laskeutumaan koska lumisade. Kenttää kuulemma parhaillaan aurataan. Jaahas. Kenelle tuli muka yllätyksenä, että Savossa on lunta? No ilmeisesti heille itselleen. Ja itseasiassa minulle kun kone vihdoin laskeutui. Kenttä oli pelkkää lumivallia ja näkyvyys ehkä 10 cm eteenpäin. No reippaasti sisään ja taksitolpalle. Peli ei ollut vielä menetetty. Paisti että taksitolpalla ensimmäinen kysymys oli: oletko varannut taksin? No ööö, en ole? Pitääkö taksikin varata etukäteen? Ilmeisesti Kuopiossa. No värjöttelin sitten siinä ulkona reilu vartin ja venasin pirssiä. Kun ystävällinen setä vihdoin saapui, lumisade oli yltynyt niin kovaksi, että ajosta keskustaan ei tullut mitään. Ja siis tiedoksi heille jotka eivät Kuopion kentälle ole olleet, kenttä ei myöskään sijaitse Kuopiossa vaan Siilinjärvellä, johon on lähes 20 km Kuopiosta. Tämä ei varmasti olisi matka eikä mikään ellei lunta tulisi vaakasuorassa taivaan täydeltä. Ajoimme siis noin 10 km tuntivauhtia Kuopioon ja reissuunhan meni vain vajaa tunti. Kun vihdoin pääsin hotellille, olin täysin jo kuopannut kaikki haaveet ulkoilusta, lenkistä tai sightseeingistä. Lumisade, autio kylä ja myöhäinen ajankohta eivät oikein napanneet. Respa onneksi lupasi kivan huoneen ja ajattelin, että relaanpa sitten siellä. Kaikki oli hyvin noin 2 minuuttia kunnes astuin sisään huoneeseen. Lämpömittari näytti 15 astetta ja termostaattia ei näkynyt missään. Soitin respaan ja tiedustelin josko voisin saada vähän lämpöä lisää. Hotellipoitsu luuli, että olen vainoharhainen ja oli sitä mieltä, että koko mestassa on sama lämpö. Hän lupasi kuitenkin tulla käymään ja selvittämään asian. Taas 15 min venailun jälkeen ystävällinen herrasmies saapui ja hänen naamansa venähti kun hän astui sisään. Huoneessa tosiaan oli 15 astetta (seinällä oli myös lämpömittari niin pystyin osoittamaan todisteita vainoharhaisuuttani vastaan). Onneksi nopeasti järjestyi uusi huone joka olikin aiempaa paljon parempi (ja lämpimämpi). Tässä vaiheessa kello oli jo yli 23 niin kuoppasin kaikki haaveet rentoilusta, avasin koneen, tein hetken töitä ja suljin silmät. Aamulla Kuopio heräsi valkeana ja lumisena. Lumentulo jatkui koko yön ja myös tämän päivän. Lunta oli niin paljon, että harvoin olen edes nähnyt vastaavaa määrää. Tänään Kuopio kuitenkin päätti näyttää parempaa puoltaan. Aamupalan ohrapuuro oli mainiota, taksikuski mukava, kaupunki valkean kaunis ja mikä parasta, matka Helsinkiin myöhemmin iltapäivällä sujui mutkattomasti. Eli pahoitteluni – tällä kirjoituksella ei taideta nostaa Kuopion turismia uudelle tasolle. Mutta lupaan antaa kaupungilla vielä toisen mahdollisuuden. Nyt onnellisesti kotona <3 - kristiinas -